Näin mainostettiin aikoinaan makkaraa. Mutta minä ajattelin, että teema sopii hyvin myös seurakuntaan. Tosin päinvastaisessa merkityksessä. Sillä jos synti olisi kokonaan kuollut uskovasta, ei olisi mitään hätää. Elämä olisi helppoa kuin keväinen mäenlasku. Nyt kuitenkin elämän peilissä ilmenee jatkuvasti murhetta ja ahdistusta, heikkoutta ja pelkoa. Kristityn liha puhuu ja sekoittaa mielitekojaan uskovaisuuteen, seurauksena on hengellinen kaaos, ristiriidat ja pimeys. Sillä moni roikkuu vanhoissa tavoissaan ja tottumuksissaan kiinni, eikä millään halua luopua niistä? Kristuksen esimerkki ohjaa kuitenkin itsensä kieltämiseen. 1.piet.4:1-2. "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan."
Meidän päivinämme on tavoitteeksi yli kaiken noussut hyvinvoinnin toteutuminen maailmassamme. Se tarkoittaa riittävää toimeentuloa, ostovoimaa, edullista asuntoa, toiveiden täyttymistä ja ilmaista hautapaikkaa kuoleman jälkeen. Köyhille kehitysmaailman ihmisille se merkitsee pyrkimystä rahamaiden ruokapöytiin, vähäisen omaisuutensa muuttamista maksuvälineeksi, satoja kilometrejä matkaa, piikkilanka-aitojen ylityksiä, vaarallista vaellusta metsien läpi ja veneillä yli meren pakolaisleireihin. Niin mennään lihaa säästämättä, mutta laatu ei useinkaan tule vastaan, vaan pakenee ulottumattomiin. Osa kuolee jo matkalla.
Liha, joka uskovassa on edelleen uskoon tulon jälkeen, tarvitsee lain sanaa, ruoskaa ja painamista. Sen olisi kuoltava, ettei se pääse komentelemaan ja pomon paikalle. Lihalle on turha kertoa armosta, se käyttää sen vain väärin itsekkyytensä hyväksi. Ei kukaan tarvitse evankeliumia, ennen kuin on synnin tähden konkurssissa, syyllisenä kuolemaantuomittu ja sairas. Jos synti arvioidaan tunteiden mukaan, se on ihan kivaa, harrastusluonteista ajankulua ja yleisesti hyväksyttyä. Vain Jumalan sanan herättämä omatunto ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse, kun ihminen rikkoo Jumalaa vastaan. Syntiä vähättelevä ei käsitä kuinka suuren hinnan Jeesus on hänestä maksanut Golgatan ristillä. 1.Tim.4:1. "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja."
Ahdas portti ja kaita tie sopivat vain harvoille. Moni kammoaa sydämen murhetta, vaikka Raamatun mukaan se on välttämätöntä kristitylle. He eivät halua kuulla sellaista sanaa, joka saattaisi heitä parannuksen paikalle. He haluavat kuulla pelkkää evankeliumin sanaa ja sitä he etsivät kaikkialta. Jos sitä ei saa omasta porukasta, he vaihtavat seurakuntaa. Tämä joukko menee tuulen tavoin mihin milloinkin, eikä pääse koskaan oikein juurtumaan Vapahtajaan. He eivät ymmärrä, että ahdistusten tarkoitus on taivuttaa meitä Kristuksen luokse, Herran haavojen parannettavaksi. Usein jää vain ulkoinen jumalisuus jäljelle, eikä löydy hengellistä voimaa ja ruokaa uuden luomuksen elämälle. Moni herätys kaatuu lihallisuuteen ja sielun voimaan, paluuna vanhoihin syntitottumuksiin, katkeruuteen, anteeksiantamattomuuteen ja penseyteen.
2.Piet.2:20-22. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
Rauhattomuus on yleensä merkki siitä, etteivät uskonasiat ole kohdallaan. Tilapäisesti rauhattomuus vaivaa jokaista ja hetkellinen levottomuus ei ole vaarallista. Rauha tulee Jeesukselta ja uskon alkuaikoina sitä elää suuressa ilon tunteessa. Kun tämä sitten alkaa hiipua ja arki on ankeaa harmautta kaikenlaisine koetuksineen ja vastoinkäymisineen, niin uskova pettyy itseensä, toisiin uskoviin, kirkkoon ja Jumalaan. Hänestä voi tulla kahden tien kulkija, päivällä ja seurakunnassa uskovainen ja yöllä itsekäs ja lihan vallassa. Opetellaan kristityn tavat ja nostetaan kulissit näyttävästi esiin, mutta omissa oloissaan Jeesus laitetaan kaappiin. Hes.8:12 "Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: 'Ei Herra meitä näe: Herra on hyljännyt tämän maan.'"
Uskovan liha on vanha ihminen kaikkine heikkouksineen, kierouksineen, valheineen ja synteineen. Tätä on sitten yritetty kiertää ja ohittaa mitä erilaisimmin opein ja toimin, mutta heikolla menestyksellä. On ollut lihan pyhitystä, oikeaa teologiaa, kirkollista perinnettä, lahkoutumista, hyviä yrityksiä ja suuria pettymyksiä. Karismaatikot luulevat, että liha kuolee, kun oikein ylistetään ja tanssitaan kokouksissa. Humanistit ajattelevat, että kun lähimmäistä oikein rakastetaan, se kumoaa lihan teot. Sitten on myönteisen ajattelun koulukunta, joka ajattelee, että pelkästään hyvistä ja armollisista asioista puhuminen kumoaa lihan teot. Mutta Raamattu sanoo: Room.8:5-7. "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Kyllä on vaikea hyväksyä, että minussa on jokin osa, joka ei koskaan alistu Jumalan sanan kuuliaisuuteen. Kristityn lihassa ei asu mitään hyvää, siksi se ei voi koskaan tehdäkään muuta kuin pahaa. Herra toimii lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.
Eräs seurakunnan mies kertoi minulle, ettei toinen uskova mies tervehdi häntä kaupassa? Mietin sitten myöhemmin tapausta, kun tunsin molemmat. Heillä ei ollut mitään riitoja tai erimielisyyksiä, mutta kumpikin oli eri ammateissa. Toinen oli akateeminen, toinen oli käsityöammatissa. Näissä asetelmissa usein poliittinen vakaumus ja elitismi teettävät lihan tekoja, jotka erottavat uskovat toinen toisistaan. Ilmeisesti kuitenkin perussyy siellä on Kristuksen uskon kylmeneminen sydämessä ja siitä seuraava kavereiden valikoiminen? Kristuksessa ei kuitenkaan ole miestä tai naista, rikasta tai köyhää, hyviä tai huonoja, nuoria tai vanhoja, vaan kaikki uskovat ovat yhtä Jeesuksessa. On vain yksi lauma ja yksi Paimen.
Lihan hyvinvointi antaa aina tilaa epäjumalan palvelukselle, idoli toisensa jälkeen sysää Jeesuksen pois valtaistuimelta, Jumalan asemasta. Epäjumala voi tulla vaikka vatsasta, jota palvotaan ja naamasta, jota voidellaan, jolle uhrataan enemmän kuin Jumalalle. Ihmispelko estää monia palvelemasta ja seuraamasta Herraa. Hyvin alkanut kristillisyys kariutuu liian usein kieltäjän rooliin, kun ympärillä on vain uskosta osattomia. Joillekin kristityille ei taistelu sovi ollenkaan, heille kaikki pitäisi olla aina helppoa kuin lastenkamarin leikit. Ainoa mitä he taistelevat ovatkin vain ne omat tarpeet ja saavutukset, joiden eteen sitten ollaan valmiit vaikka menemään oikeuteen asti. Taisteluissa tulle väkisinkin haavoja, naarmuja ja kovia kokemuksia. Kristityn tulisi varautua siihen, että ylitsemme kävellään raskaasti, meitä kyykytetään, meistä puhutaan valhetellen kaikkinaista pahaa, meidät hylätään kuin vanha kinnas. Jaak.1:2-3. "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä."
Kelpoisuusluokituksemme muuttuu, kun joko liha tai henki saa meitä hallita. Voimme olla Jeesuksen seuraajia tai sitten ja eräänä päivänä olemme siirretyt sarjaan: täysin turhat tyypit? Jumalan läsnäolosta puhuminen menee usein äärimmäisyyksiin ja kaikenlaiset hymy-kristityt antavat väärän kuvan Herran seuraamisesta. Salaa hekin itkevät, mutta esiintyminen vaatii heiltä maireaa hymyä ainakin hetkeksi. Pirun hyökkäyksien kohteeksi joutunut uskova on aina heikoilla, eikä hän selviä ilman että Jeesus auttaa häntä. Jos taas suostuu Pirun nieltäväksi, syntyy siitä vain hitaasti kypsytettyä makkaraa. Piru narauttaa monet lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Seurakunnissa voitaisiin hyvin tilastoida kuolleitten ohella myös hengellisesti kuolleet, tähän maailmaan rakastuneet ja Jeesuksen kieltäjät. 2.Tim.2:10 "tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan"
Liha eli luonnollinen ihminen ei kykene löytämään yhteyttä Jumalaan, vaan tulee päivä päivältä huonommaksi, murheelliseksi, köyhäksi, viheliäiseksi, maahan viskatuksi, maailman hylkäämäksi, murretuksi, ihmisten halveksimaksi. Siinä tilassa on siis vain opeteltava pyytämään Jumalalta armoa, rukoilemaan, anomaan edes yhtä armon sanaa sydämelleen taivaasta, Herran luota.
1.Oi Jeesus, kuule huutoain ja auta kurjaa sieluain.
Sä armostasi minut vain nyt ota tällaisnaan!
Oi ota tällaisnaan. Mun Jeesus kuolit tähteni, Siis ota tällaisnaan.
2.Ma rikollinen, avuton, Mutt' veres tähtein juossut on.
Mun tehdä voit, miks' tahtos on: Oi. ota tällaisnaan!…
3.Tass' olen, Herra, vallassas, Tee työsi armovoimallas
ja kirkasta Sun kunniasi. Ot aivan tällaisnaan!….
4.En parantaa voi itseäin', En pitää yhtä päätöstäin:
Oi, oman nimes tähden näin Ot' aivan tällaisnaan!….
Herätyslauluja E ja W Jokinen 1933 no: 35
san. Eliza Hamilton säv. Ira Sankey
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti