Syyllisen päiväkirjasta

Uutiset kertovat syyllisistä ihmisistä, jotka eivät millään halua olla syyllisiä, urheilijoita, poliitikkoja, isiä, äitejä, lapsia, ammattiauttajia, rakentajia, tappelijoita ja varkaita. Kansa odottaa tunnustusta, mutta turhaan, sillä Pilatuksen tavoin jokainen pyrkii pesemään kätensä ja heittämään syyllisyyden toisten niskaan.

Eräänä päivänä olimme vaimoni kanssa pitkällä matkalla ja tulimme kotiin vasta monen tunnin jälkeen. Pöydällä paloi tuikkukynttilä, kun tulimme takaisin. Se oli jäänyt siihen lähtiessämme, eikä kumpikaan ollut huomannut sammuttaa sitä, mutta tuli ei ollut kuitenkaan vahingoittanut ympäristöään. Toinen aamulla sytyttämistämme kynttilöistä oli jo sammunut. Tunsimme syyllisyyttä ja helpotusta, mutta olisi pitänyt toimia toisin?

Muutama päivä myöhemmin putosin keittiöjakkaralta, jonka yksi jalka petti painoni alta. Lensin lattialle, tavaraa lenteli, lasit helisivät ja  kaikenlaista kaatuili ympäriltäni. Sitten tuli hiljaista. Makasin hetken koetellen raajojani ja kasvojani. Jostakin tuli vähän verta, muttei isommin? Nousin ja onnuin. Kolme päivää linkuttelin aristellen toista jalkaani. Mutta siten vaimon usean ripityksen jälkeen (so. miehet ovat aina tuollaisia, ettei apua etsitä eikä sinne hakeuduta, vaikka sitä olisi tarjolla) päätin lähteä lääkäriin. Kuvauksissa havaittiin, että kaksi varvasta oli murtunut ja jalka paranisi ajallaan omia aikojaan. Mutta kivun ohella suurempi vaiva oli syyllisyys, että näin oli käynyt ja sitten etten ollut aktiivinen sairaalaan menossa. Kotiin tultuani huomasin, ettei mikään ollut muuttunut?  

Syyllisyys on kalvava vaiva, joka masentaa ihmisen ja murtaa mielen. Siihenkin liittyy eri asteita ja ne vaihtelevat tunnetilan ja vuorokauden ajan mukaan. Syyllisyyteen liittyy aina tuomio, tuomionpelko, joutuu vastaamaan ratkaisustaan kanssaeläjilleen. Syyllisyyden voi yrittää tukahduttaa tekemiseen, oikeassa olemiseen, vihaan, puhumiseen, vaikenemiseen, pakenemiseen, toisten välttelyyn, yksinäisyyteen, itsesääliin, menemällä sänkyyn ja vetämällä peiton korviin. Ne eivät poista syyllisyyttä, mutta siirtävät ratkaisua tuonnemmaksi. Jumala käyttää lakia ohjatessaan ihmisen omatuntoa pelastuksen tielle, laki tuo syyllisyyden. ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;” Room.3:19. Se on hyville ihmisille kova paikka, itse mielestään puhtaasta tehdään likainen, puhtaasta syntinen, jalorotuisesta alkuasukas.

Jokainen ihminen kokee joskus elämässään syyllisyyttä, se on meihin rakennettu ominaisuus. Syyllisyyttä voi kokea tekemällä tai tekemättä, olemalla suvaitsevainen tai suvaitsematon, puhumalla tai vaikenemalla, kuuntelemalla tai kuuntelematta, lähtemällä tai jäädessään paikalleen.

Joskus syyllisyys käy yli voimien, sen kantaminen uuvuttaa: ”Ja Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin.” 1.Moos.4:13. Vain Jumala voi auttaa tässä tilanteessa ottamalla kuorman syyllisen hartioilta.

Syyllisen on onnellista löytää paikka Jeesuksen luona, sillä hän ottaa syyllisen vastaan, ottaa syyttävän taakan tämän harteilta kannettavakseen. On armoa, ettemme edes tiedä, miten syyllisiä loppujen lopuksi olemme; sillä, miten kestäisimme sellaisen läpivalaisun? Tunne on, kuin olisi ainoa alaston muiden vaatetettujen joukossa, tai ainoa pahis hyviksien keskellä? Millaista on seistä mustana kirkkaassa valossa, jos ajattelee koko ajan olevansa valkoinen? Jeesus on tullut meitä Vapahtamaan ei syyllistämään, hänen yhteydessään on turvapaikka. Jeesus ottaa vastaan myös saatanan meihin syöksemät syytökset ja hyökkäykset, siksi syntinen pyrkii aina pakenemaan Golgatalle Jeesuksen ristin luo. Vapautettu syntinen laulaa armosta ja uskosta, hän on saanut rauhan sydämeensä. Terveellinen syyllisyys on luonteeltaan väliaikaista ja Kristuksella on lääke siihen. Silti emme tule paremmiksi, vaan kompuroimme (tai putoamme tuolilta) vaikka kuinka päättäisimme olla putoamatta. Tänään olemme syyttömiä, huomenna syyllisiä, tunteet kulkevat myös vuoristorataa ilosta itkuun. Maalliset murheet ja inhimilliset erehdykset ovat jokapäiväisiä. Mutta syyllisyyden koulussa ollut voi olla toisia kohtaan armahtavaisempi kuin ennen? Jos syyllisyys ei ole mitään vaikuttanut meissä, on sen hyöty mennyt hukkaan. Olkaamme siis syyllisiä siihen asti, kunnes armo avaa meille taivaan.

Jeesus, Vapahtajani, suuri Jumalani, sinun luonasi olen onnellinen, sinun seurassasi saan hyväksyntää, sinua etsin kurjuuden kuukausina, tuskan hetkinä ja syyllisyyden raastaessa sisintäni. Sinulta pyydän rauhaa, sinun veresi puhdistusta synneistäni. Sinun avullasi jaksan matkallani, sinun avullasi pysyn pystyssä ja jos lankean, pyydän että nostaisit minut ylös – olipa aiheuttamani syvänne tai monttu millainen tahansa.