Rooman kirkon Paavi Benedictus XVI (Joseph Alois Ratzinger)
valittiin virkaansa 78-vuotiaana ja hän toimi siinä 8 vuotta. Vatikaanin
virallisten luetteloiden mukaan hän oli 265. paavi. Helmikuussa hän sanoi
jättävänsä tehtävänsä, koska ei ole voimia jatkaa tehtävässä. Uutta paavia
etsitään jo kuumeisesti. Pärjäisiköhän kirkko ilman paavia? Luulisi, että tuon
ikäiset ihmiset olisivat jo hyvinkin palvelutalon rollaattorikuorossa? Mutta
sen verran on papalla vielä älliä, että hakeutuu kevyempiin hommiin? Paavin
valta on käsittämätön sekoitus uskontoa, perinnettä ja ihmispalvontaa. Heidän
opetuksensa mukaanhan ko. mies on Kristuksen sijainen maan päällä. Joten kyllä
me olemme aika heikoissa kantimissa. Olisi syytä löytää aito Kristus, muuten
kaikki kuolevat.
Paavien historia on synkkää luettavaa, siellä on
juonittelua, vallan väärinkäyttöä, murhia, väkivaltaa, irstailuja, myrkytyksiä,
inkvisitiota, kidutuksia, vainoa ja kaikenlaista pelaamista. Jumalan sanaa on
ollut vain nimeksi, mutta lihallisuutta vaikka muille jakaa. Monen paavin elämä on ollut niin iljettävää,
vastenmielistä ja epäkristillistä, että heidän olisi ollut viisaampaa hakeutua
vaikka Rooman satamaan ahtaajiksi tai sirkukseen pelleksi. Valta on sokaissut
suurimman osan paaveista ja he ovat sotkeutuneet kaikkeen heille
kuulumattomaan, mutta kadottaneet evankeliumin ja Kristuksen.
Nyt voisi tapahtua seuraavanlainen tilanne tulevaisuudessa:
Satunnainen italialainen menisi katukahvilaan kesäpäivän ratoksi. Siellä ei
olisi paljon tyhjiä tuoleja, joten hän istuutuisi pöytään tuntemattomien
ihmisten seuraan. Aikanaan he keskustelisivat ja kertoisivat mielensä
syöväreistä. Sitten tämä satunnainen kulkija kysyisi pöydän ääressä istuvalta
valkohiuksiselta mieheltä, millainen hänen elämänsä on ollut, mitä hän on
tehnyt, missä asunut. Ja vastaukseksi tämä kertoisi olleensa töissä
Vatikaanissa viimeiset vuodet, mutta jääneensä ”eläkkeelle” juuri hiljattain.
Niin satunnainen kulkija olisi saanut kuulla, millaista vanhan miehen elämä oli
ollut paavina. Mutta nyt hän oli vain saksalainen Josef. Satunnainen kulkija
voisi ihmetellä, että voiko tämä tavallinen vanhus olla maailman suurimman
kirkon entinen päämies?
Olemme ihmisiä, vain ihmisiä, syntisiä ihmisiä koko porukka.
Mutta osa on armahdettuja syntisiä ja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia
kirkkokunnista riippumatta. Siksi siinä suuressa nimenhuudossa, jossa pyhät marssivat sisälle taivaaseen, ei ole
mitään eriarvoisuutta. Paitsi, että Kristuksessa kuolleet nousevat ensin ylös
ja marttyyreillä on oleva aivan erityinen kirkkaus, samoin niillä, jotka ovat
johdattaneet monia sieluja Vapahtajan luokse ja opettaneet heitä pitämään
Jeesuksen sanat korkeimmassa arvossa elämässään. Pyhien joukko ei koostu
virkamiehistä, vaan Jeesuksen verellä pestyistä ihmisistä, jotka Jumala on
pukenut vanhurskauden ihanaan, puhtaaseen valkeaan pukuun. "Nämä ovat ne,
jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja
valkaisseet ne Karitsan veressä.” Ilm.7:14. Siinä joukossa ei olla paaveja,
piispoja, matkasaarnaajia, suntioita tai haudankaivajia, on vain uskovia.
Uskovan asema on lohdullinen aina Kristuksen tähden, sillä
saamamme kutsumus on valtuutus taivaasta. Edustamme Vapahtajan seurakuntaa ja
meillä on hänen sanansa ja todistuksensa pelastuksemme takeena. ”Niin kehoitan
siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne
kutsumuksen arvo vaatii….Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen
lahjan mitan mukaan.” Ef.4:1,7. Emme
ole uskovina mitään, maailma ei meistä välitä, perkele vihaa meitä, olemme
muukalaisia erämaassa, kauttakulkumatkalla, köyhiä, heikkoja, avuttomia,
yksinäisiä ja odottavia. Mutta olemme uskovia, Jumalan rakastamia, kiitollisia
ja onnellisia uskovan kutsumuksestamme. Olemme lahjan haltijoita, jotka
kuljetamme taivaallista aarretta mukanamme.
Uskovan elämään kuuluu jokapäiväinen Herran seuraaminen ja
hänen kasvojensa etsiminen. Se on elävää läheisriippuvuutta Herrasta,
tietoisuutta erilaisuudestaan ja asemastaan Jumalan edessä ja suunnitelmassa.
”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.”
1.Joh.5:19. Uskovan on tärkeää tiedostaa, että hän elää vihollismaaperällä,
ettei kiinny liiaksi tähän maailmaan tai sen tarjouksiin. Paha houkuttelee
monilla valheellisilla konsteillaan ansoihinsa, ylpeitä se nostaa ja
ahdistuneita painaa alas. Se on sielujen murhaaja, eikä muutu. Taivaallinen
viisas antaa omilleen viisautta, jos vain kuuntelemme häntä ja seurustelemme
hänen kanssaan. Hän avaa taivaan akkunat, että valo Jeesuksessa tulvehtisi
iloksemme sydämeemme. ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja
antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä
Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja
iankaikkinen elämä.” 1.Joh.5:20. Hän on Jumala, eikä hän tarvitse korvikkeita
täällä. Riittää, kun uskovat hänen ruumiinsa jäseniä ja hän on pää, johtaja,
hallitsija ja auttaja kaikessa. Jeesus, Kuningas on valtakunnan ruhtinas.
Kiitos, Jeesus, että saan olla omasi kuolemasi ja
ylösnousemuksesi perusteella. Asu minussa Henkesi kautta ja sanasi
vaikutuksesta. Katso meihin pieniin ihmisiin, jotka olemme täysin riippuvaisia
sinusta. Pelasta kirkolliset, katolliset ja muut, että tulisivat luoksesi, kun
vielä on aika. Pelasta nekin, joilla on kirkollista asemaa ja ovat hienoissa
viroissa ja puetut maallisesti arvokkaisiin asuihin. Pelasta kurjat kulkijat,
päämäärättömästi ajelehtivat ja kuoleman rajalla makaavat. Anna alastomuutemme
häpeän peitteeksi pyhä vanhurskautesi ja siunatun veresi pesu sydämeen. Auta
meitä olemaan kerran edessäsi suuressa pelastettujen joukossa ensimmäisessä
ylösnousemuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti