Liputuksia

Kerrotaan, että erääseen seurakuntaan oli aikoinaan tulossa piispantarkastus ja se hieman hermostutti pappia, olihan kyse hänen työmaansa tarkastuksesta. Pappi kiersi sitten kylällä ja kehotti asukkaita siistimään pihojansa edustuskelpoisiksi ja varoitti, ettei sinä päivänä pidettäisi pyykkiä narulla kuivumassa piispan nähden. No, juhlapäivä tuli ja piispa seurueineen ilmestyi kylän kirkkoon ja katukuvaan. Kotiseutukierroksen aikana pappi harmikseen huomasi  erään mummon laittaneen pyykkinsä kuivumaan alusvaatteita myöten narulle, juuri kun piispan ryhmä kulki siitä ohi. Myöhemmin pappi meni käymään tuossa mökissä ja nuhteli mummoa vedoten siihen toivomukseen, ettei pyykkiä mainittuna päivänä ripustettaisi kuivumaan näkyvään paikkaan. Mummo vastasi muistaneensa asian, mutta mietittyään sitä aikansa oli tullut toisiin ajatuksiin. Hän sanoi: - Ajattelin siitä piispasta, että jos vie pyykin, niin vieköön!

Itsekin olen yrittänyt opetella suomalaista lippukulttuuria viimeisten vuosien aikana, koska saimme talokaupan yhteydessä omaksemme myös lipputangon. Se on lajissaan ensimmäinen sukuni historiassa, sillä köyhillä ei ennen aikaa ollut sellaisia. Ainoa liputus lapsuudessani oli äitini vastuulla toteutettu pyykkipäivä, jolla tunnustauduimme liasta vapaaksi pyrkiviin. Suomenlippu salossa ilmaisee itsenäisyyttä ja alueellista vakautta. Kuitenkin tähän kulttuuriin liittyy myös outoja piirteitä, kuten että liputetaan Kalevalalle (joka edustaa shamanistista kirjallisuutta),  ruotsalaisuudelle (ruotsinkielisillä oli vielä sata vuotta sitten oma keltapunainen leijonalippunsa Suomessa), liputamme myös Yhdistyneiden kansakuntien päivää ja Eurooppapäivää (se on outoa), myös se että tasavallan presidentin lipussa on natsitunnus, hakaristi? Aikoinaan lailla kiellettiin liittämästä lippuumme mitään muita tunnuksia (niitä oli kertynyt historian saatossa runsaasti ja ne olivat minusta vaarattomia). Erikoista on myöskin Ahvenanmaan ja Saamen oman lipun käytön salliminen Suomen lipun asemesta, kun kuitenkin monia muita erikoisryhmien lippuja on kielletty.

Israel oli aikoinaan kovassa taistelussa, jossa naapurikansa meinasi ottaa voiton kevyesti kukistamalla heidät. Silloin Jumala opetti heitä, että hänen avullaan vain voidaan selvitä ja pärjätä täällä maailmassa. Sen arvokas työväline oli esirukous, jonka avulla Jumala auttoi anovia. Tässä yhteydessä Mooses antoi rakentamalleen alttarille nimen ”Herra on minun lippuni”, 2.Moos.17:15, joka osoitti todellista uskoa ja tunnustautumista Vapahtajan seuraajaksi. Tämä oli esikuvaa Kristuksen tulemista varten, sillä myöhemmin Mooses ylensi käärmeen erämaassa ja siitä tuli pelastuksen ja vapautumisen symboli, joka oli merkittävä esikuva Kristuksen ristinuhrille. Herran kansa on aina kunnioittanut Luojaansa liputtamalla ja kiittämällä Herraa. Joskus vainon aikoina se on ollut pakko tehdä salaa, mutta sekin on näkynyt taivaaseen. Jeesuksen uhri ja voitto on uskovalle aina kunnianosoituksen ja ylistyksen aihe. ”Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.” Ps.20:6. Lippu oli varma tae siitä, että Herra kuulee kansansa rukoukset ja vastaa niihin. Meidän lippumme on Kristus ja hänen lupauksensa, jotka hän on puhunut sanassa. Niihin on uskovan opittava vetoamaan ja luottamaan aina. Kristus on turvamme kaikkina aikoina ja joka paikassa. Hänen turviinsa, nimensä suojaan, uskovat kokoontuvat kirkossa ja sen takana. ”Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon." Ps.60:6.

Profetia ennusti evankeliumin voittokulun ja sitä seuraavan liikehdinnän kertomalla, että juutalaisista on tuleva pelastaja ja että muut ihmiset etsivät messiasta aivan yhtä kiihkeästi ja löytävät. ”Ja tapahtuu sinä päivänä, että Isain juurta, joka seisoo kansan lippuna, pitää pakanain etsimän; ja hänen leponsa on kunniallinen oleva.” Jes.11:10. Jeesuksen luona löytyy rauha, jolloin syntinen sydän pääsee kuormistaan vapaaksi Kristuksen ainutlaatuinen asema on korostetusti esillä aina, kun joku löytää hänet ja kertoo siitä muille. Kuivina aikoina ihmiset elävät synneissään ja etsivät maailman turhuutta, kunnioittavat itseään ja muita torsoja, jakavat kiitosta ja arvonantoa luoduille Luojan asemasta. Lähetystyön suuri voitto on kuitenkin maailmanvalloitus, joka kulkee Jumalan säätämänä aikataulussa ja loppuu, kun hän ilmoittaa. Siksi on tärkeää ymmärtää, että Kristus voidaan kohdata ja löytää suurkaupungissa tai pimeässä viidakossa, sillä hän pelastaa ihmisiä kaikkialla. Meidän keskuudessamme aina joku nostaa Kristus-lipun ensimmäistä kertaa ja sitä kannattaa juhlia, on se yhden kirkonmenon arvoinen asia, kun taivaallinen piispamme ja kaitsijamme saa arvonantoa täällä.

Jeesus, sinä olet lippumme. Tee itsellesi uusia liputtajia. Suo, että sinun omasi rohkeasti tunnustautuisivat sinun seuraajiksesi ja nostaisivat sinut kaikkialla näkyviin ja kuuluviin. Kiitos, että voimme aina paeta sinun turviisi ja etsiä sisäistä sielunrauhaa sinun haavoistasi ja ristinuhristasi kaikissa mielentiloissa. Sinun kunniasi näkyy kauas kaikkialla ja sinä olet arvosi mukainen ostaessasi ihmiset vapaaksi synnin kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Anna seurakunnallesi voimia ja halua tuoda nimesi kunnia esille sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa. Näytä meille taivaan ihanuus, jonka suuri sankari olet sinä ikuisuuden.