Olin lähdössä saarnaamaan Ikaalisiin, oli pyhä aamu, aurinko
paistoi ja mieli oli iloinen. Kaarsin autolla Kangasalan keskustasta
moottoritielle hyvää vauhtia ja aikaa oli riittävästi ehtiäkseni ajoissa
perille. Liikenne oli vähäistä. Silloin auto alkoi täristä ja outo kolina sai
minut mietteliääksi. Ajoin kuitenkin kilometrin verran vielä, mutta ääni vain
paheni. Seuraavan liittymän kohdalla ajoin tien sivuun ja lähdin tarkistamaan
ongelmaa. Huomasin, että vasen etupyörä oli melkein irronnut akselistaan. Sen
viidestä pultista vain yksi piti pyörän vielä kiinni autossa. Silmäilin tielle
ja löysin auton läheisyydestä kolme pulttia. Kävelin 10 metriä takaisin päin ja
löysin vielä yhden irronneen pultin. Minulla ei ollut sopivaa kiintoavainta
autossa, koska kesärenkaitteni pulttikoko oli hieman pienempi? Soitin
vaimolleni ja kerroin ongelman. Hän lähti kohta tuomaan minulle työkalua
onnettomuuspaikalle. Kiristin pultit ja syöksyin taas tielle. Ehdin nipin napin
kirkkoon ja virittäydyin toiseen tunnelmaan. Päivätilaisuudessa kerroin
kansalle, että tuloni heidän luokseen oli tänään vain yhden pultin varassa.
Julistustyössäni on menossa kolmaskymmenesviides vuosi ja
yleensä olen päässyt onnellisesti sananpalvelukseen. Muutama kerta on ollut
kovien koettelemusten tähden siinä sun kiikulla. Mutta olen kokenut, että Herra
on pitänyt minusta huolta niin, että olen voinut julistaa hänen sanaansa
milloin missäkin. Edellä kerrottu tapaus kuitenkin osoittaa, ettei kannata
pitää mitään itsestään selvänä näissä hommissa. Meillä on vastustajia ja
vihollisia, olosuhteet muuttuvat, koneet menevät rikki ja joskus muisti pettää.
Olemme siis hyvinkin jumalan varassa, aina ja kaikkialla. Kiitos hänelle.
Olen ajatellut tämän tapauksen innostamana, että uskovan
elämäkin on tällainen viiden pultin kokonaisuus, Raamatun mainitsema
elämänpyörä. ”….sytyttää tuleen elämän pyörän….” Jaak.3:6. Se on ihmisen elämä,
suunta ja tarkoitus, sisältö ja toiminta. Sen rakenne on suurin piirtein
samanlainen jokaisella uskovalla, mutta siihen suhtautuminen on hyvin
erilainen. Se ohjaa kulkuamme ja meidän elämämme rakentuu sen liikkeisiin. Jos
elämänpyörä alkaa viipottaa tai siihen tulee häiriö, se näkyy ja kuuluu ja muut
voivat vain odottaa, koska se kaatuu lopullisesti?
1. pultti on pelastuksen riemu. Jokainen uskoon tullut saa
nauttia pelastuksen riemua, kun hänelle selviää taivaallinen salaisuus: että
hän on autuas Jeesuksen suuren uhrin perusteella ja että hän saanut siirtyä
Jumalan valtakuntaan täysillä oikeuksilla Jumalan lapseudesta. "Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla" Ps.32:7. Mutta vuosien
kuluessa ilo hiipuu ja alkuajan hehkutus muuttuu suitsevaksi kynttiläksi. Se
palaa pikku hiljaa, jos aina ollenkaan. Ei ole kehumista, ei esimerkillisyyttä,
ei voittoisaa vaellusta, ei iloista todistusta, ei kristityn vapautta. Vain
ryömimiskaista näyttää olevan tarjolla ja matkanteko hidastuu päivä päivältä.
Viholliset odottelevat kuin saalista havittelevat korpit lähitienoolla, milloin
uskova on enää pelkkä raato, hengellinen fossiili….. ”….ettei vain havaittaisi
kenenkään teistä jääneen taipaleelle.” Hebr.4:1. Kun pelastuksen riemu on
poissa, jää vain tyhjä katse horisonttiin.
2. pultti on hengellinen kokemus. Uskovaisuus on ihmeellinen
ja salattu asia, joka avautuu Jumalan järjestyksen ja aikataulun mukaan. Siihen
liittyy etsiminen, löytäminen, yllättyminen ja kokemus. Ainutlaatuinen kokemus
on eliniän mukana ihmisen vaelluksessa ja se saattaa motivoida vuosikymmenten
ajan hänen valintojaan. Moni todistaa tuota samaa kokemustaan vuodesta toiseen.
Se on parhaimmillaan aito Jeesuksen ja syntisen kohtaaminen, josta seurauksena
on hengellinen herätys ja pelastuminen. ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle
ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi,”
Apt.26:15-16. Mutta usein tämä kokemus ei saa mainittavaa sijaa uskovan
mielenmaisemissa ja niin hän luopuu siitä pikku hiljaa. Ja mitä kauemmas
kokemus jää, sitä epätodellisemmalta se vaikuttaa, sitä vähemmän se ohjaa
valintoja. Kun se on poissa, se ei vaikuta mitenkään.
3. pultti on Jumalan rakkauden vaikutus. Synnin painojen
alla kamppaileva löytää Kristuksessa puolustajansa, joka kaikkien yllätykseksi
oli valmis uhraamaan itsensä saadakseen syntisen sielun omakseen. Näin Jumalan
rakkaus vuotaa ylijärjellisellä tavalla sydämeen ja hylätty mieli tulee
hoidetuksi, levoton sielu löytää Jeesuksen rauhan. ”Katsokaa, minkä kaltaisen
rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita
me olemmekin.” 1.Joh.3:1. Iloissaan uskova kertoo siitä kaikille ja kuvailee
Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikille kiinnostuneille. Onhan hän astunut
sisälle Jumalan salattuun valtakuntaan ja tullut osalliseksi kuninkaan
voitosta. Iloissaan hän laulaa yhä uudestaan Golgatalla kohdattavasta Kristuksen
sovitustyöstä, Vapahtajan uhrista ja veren voimasta. Mutta joskus Jumalan
rakkaus haihtuu pois ihmisestä, kun kiusaukset, elatuksen murheet,
vastoinkäymiset ja koettelemukset kohtaavat häntä. Kuitenkin paljon useimmin
tuo ainutlaatuinen rakkaus hiipuu, kun menestys, rahan paljous, tavaran ahneus,
tai nousuhumala sattuvat kohdalle. Kun näin käy, ei rakkautta enää ole, se on
kuollut pois. ”….mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne
on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?” Hoos.6:4. Kun Jumalan
rakkaus on poissa, jää vain ihmisen rakkaus – ja se ei ole paljon mitään.
4. pultti on uskovien yhteys. Erilaiset yhteisöt ovat aina
paikanneet ihmisten sosiaalista yhteenkuuluvaisuuden tarvetta. Myös
kristillisyyden suuri lahja on uskovien seurakuntayhteys, veljellinen rakkaus,
toisista uskovista huolehtiminen, välittäminen ja hoivaaminen. ”Tervehdys
Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka ovat nähneet vaivaa Herrassa. Tervehdys
Persikselle, rakkaalle sisarelle, joka on nähnyt paljon vaivaa Herrassa.”
Room.16:12 Se on Jumalan Pyhän Hengen
rakentavaa työtä, jossa uskovat liitetään tuntemattomien ihmisten seuraan,
yhteyteen ja siunataan Kristuksen kautta ihmeellisellä rakkauden yhteydellä.
Mutta uskovien yhteys ei ole ihmisten tekemisen tulos, vaan siihen tarvitaan
aina Kristuksen vaikutus, sana ja Henki. Siksi sielullisuus hajottaa
seurakunnat ja vie uskovat kauas toinen toisistaan. Alkuajan sinisilmäisyys
muuttuu teräväpiirtoiseksi arvosteluksi ja toisten vikojen osoitteluksi, jossa
puolustetaan vain omaa kunniaa. ”Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja
riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1.Kor.3:3.
Kun vetäytyminen on tarpeeksi pitkällä, ei yhteyttä enää ole ja moni uskova
vaihtaa vanhat uskonystävänsä kääntymättömiin maailmanihmisiin.
5. pultti on Raamatun sanan lupaukset. Joskus käy niin, että
em. huolimatta Raamattu ja sen ilmoitus kestävät uskovan elämän myrskyissä
kirkkaana valona, joka ohjaa armahdettua elämän tietä pitkin. Uskova saa armon
vilauksia rajoitetusti, mutta riittävästi. Jos tämä pultti pettää, suistuu
tieltä. Mutta vaikkei olisi muuta kuin tämä yksi pultti, uskova pysyy hengissä
ja uskossa sen varassa. Herran elämä ja lupaukset tuovat toistuessaan
ihmeellistä uskoa ja rauhaa levottomaan mieleen. ”Elämän puu on se (Jumalan
viisaus) niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät
kiinni.” Snl.3:18. Usein oma järki ei riitä, tunteisiin ei voi luottaa ja
tahtoa ei ole; silloin pitää lukea Jumalan sanaa ja ammentaa sen iäti kestävästä
aarteistosta itselleen virvoitusta ja elämän leipää. Yksinäisyys on hyvä asia,
jos se vie ihmisen Kristuksen luokse, jos hän oppii silloin rukoilemaan Herraa,
tavoittamaan näkymättömiä uskon kautta. ”…tartu kiinni iankaikkiseen elämään,
johon olet kutsuttu…” 1.Tim.6:12. Joskus on takerruttava Kristukseen kaikin
voimin ja irrotettava otteensa kaikesta muusta, muuten tulee hengellinen
uneliaisuus ja kuolema. Kuinka ihanalta tuntuvatkaan silloin Raamatun sanan
äänet, kun ne kumisevat särjetyssä sydämessä uskovan ollessa henkitoreissaan.
Usko kestää tämän yhdenkin pultin varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti