Mainittavaa ihmisestä?

Sain nettiviestinä muistutuksen kaukaisen sukulaiseni syntymäpäivästä, hän täytti juuri 114 vuotta ja kone esitti tarpeelliseksi onnitella häntä! Jos ko. henkilö olisi vielä elävien kirjoissa, hänet varmaan huomioitaisiin monella tavoin julkisuudessa? Miksi kone ilmoitti tällaisen minulle? Se johtuu siitä, että tämä henkilö on kadonnut aikoinaan 1920 luvulla, eikä häntä ole koskaan löytynyt, mutta hänen syntymäpäivänsä on tiedossa, koneella. Hän ei siis ole virallisesti kuollut, koska ei ole tiedossa kuolintapa, -aika, ja –paikkaa. Ketä siis onnittelisin ja missä? No, Jumala tietää ja tuntee kaikki ihmiset ja kokoaa kerran koko porukan eteensä suureen nimenhuutoon, jossa kaikki saavat palkkansa; toiset tuomitaan toiset armahdetaan, riippuen siitä mikä on ollut ihmisen suhde Jeesukseen ja häneen uskoviin.

Evankelista Hilja Aaltonen pääsi taivaaseen hiljattain 105-vuotiaana ja hänen muistoaan moni vaalii edelleen, sillä hän oli merkittävä hengellinen vaikuttaja, julistaja ja kirjailija. Hänellä oli sanottavaa, hän kulki lähellä Jeesusta. Olen kuullut häntä luonnossa muutaman kerran ja nauhalta monta kertaa. Tämä pieni nainen oli varsin antoisa kuunneltava monien turhanpuhujien rinnalla. Myös hänen sielunhoitotyönsä oli mittavaa ja moni sai uskonvahvistusta hänen luonaan. Ystäväni Pertti Kallio on eräs sellainen. Hän asui aivan lähellä Hiljaa ja ehti käymään tämän luona monta reissua. Hän lähetti kuluneella viikolla minulle postia Hiljan sanonnoista. Ne ovat olleet hänelle merkityksellisiä, rohkaisevia ja suuntaa-antavia. Tällaisia:

·         Itkulla tämä alkaa ja itkulla päättyy. Se väli on sitten elämää.

·         Elämän puristuksessa on taivas.

·         Kyllä se niin näyttää olevan, että Jumalan täytyy jotain lyödä meissä rikki. Se on niin harvoin, kun terveessä juoksussa otetaan Jumala täydestä.

·         Jumalasuhde on pyhä asia, ei mikään rätti - ja riepu-juttu.

·         Evankeliumi antaa epäonnistuneelle ja rikkinäiselle ihmiselle sellaisen lepotuolin, että ei tarvitse kuin riisua töppöset jaloista ja istua. Se on evankeliumin tapa.

·         Riittää armon kantotuoli, tieto, että on saanut synnit anteeksi, ihminen ymmärtää syntiinlankeemuksensa ja tulee Herran luo.

·         Parantumiseen tarvitaan murtumista, murtumiseen Jumalan iskuja ja usein muitakin murtajia.

·         Pitäisi muuttua!? Mitä muuttumisia tarvitaankin, Pyhä Henki opettaa sitten muuttumaan.

·         Suomen Siion kaipaa Golgatalla syntynyttä elementtiä, muuten kaikki on sementtiä.

·         Kun yksilö herää, katoaa omavaltainen usko.

·         Töppöset lähtevät kyllä mukaan, kun sydän saa kokea Jumalan ryypyn.

·         Tänä päivänä sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhanajan sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän ymmärtää ja maistaa, missä on Golgatan leipä.

·         Jumalan työ tapahtuu hiljaisuudessa, Jumala ei riehu.

·         Yksinäisyydessä minulla on kirkkohetket ihmisten kanssa, jotka ovat ahtaalla Jumalan edessä.

·         Ajan tauti on ainainen kiire. Se väsyttää ja tekee ihmisen kalliista, ainutlaatuisesta persoonasta kiveä. Ihmispersoonasta tulee kiireessä masentunut ja kireä. Ihmiset eivät pääse kehittymään sellaisiksi persoonallisuuksiksi kuin Jumala on heidät luonut ja tahtosi olevan.

·         Jumalan työssä on läsnä hiljaisuus, pyhyys ja aikaa. On tärkeää ottaa aikaa ja kuunnella Häntä, sillä Hän tahtoo ihmisen parasta.

·         Kiire häiritsee Jumalan hiljaista työtä ajassamme. Jumala ei tee työtä kiireellä.

·         Jumalan pöydässä ovat aina omat herkkunsa, rukiinsa ja makupalansa, jota ei muualta saa.

·         Enemmän kammiorukouksia kuin julkisia rukoushillumisia.

·         Eivät hengelliset tilaisuudet mitään sirkusta ole.

·         Joskus tilaisuuksissa metelöidään ja melskataan niin, että Pyhä Henki menee kiireesti ovesta ulos.

·         Luonani käydään joskus pyytämässä, että siunaisin herätyksen valmiit suunnitelmat sen sijaan, että kysyttäisiin Jumalankin tahtoa. Sellainen harmittaa niin, että välillä ihan ääni menee.

·         Pyytäkää tulta! Tulta, että evankeliumin vainiolla tapahtuisi tulipalo! Sitä nyt tarvitaan, enemmän kuin koskaan!

·         Hengen liekit ovat tärkeät, eivät liehuvat tunteet. Eri asia on ylistää ja palvoa Hengessä Herraa kuin yrittää lietsoa tunnelmaa.

·         Evankeliumin kentällä ei saisi olla mitään höpinöitä. Sen pitäisi olla kultakurssissa.

·         Tämän ajan evankelistat, lähtekää polviltanne työhönne, tyhjältä paikalta. Tätä tyhjyyttä ja kykenemättömyyttä toivon.

·         Jeesuksen veren voimasta puhutaan, että se on niin kuin matkassa, mutta se ei ole tuossa (napsuttaa sormellaan).

·         Opit jäävät kotinurkkaan, piirongin laatikkoon, mutta veren sanoma, Golgatan sanoman virta pyyhkäisee tulviessaan kotinurkatkin. Opillisuus ei pelasta vaan Jeesus.

·         Hengen yhteys on rukiista limppua ja veren evankeliumia.

·         Ongelmia ja eksymistä tulee siksi, ettei Raamattua opeteta. Tarvitaan patriarkaalisia opettajia, joiden elämässä opetettu sana pysyy.

·         Jos Jumalan Sana kierretään, on pohja pois. Jos taivas jää tältä sukupolvelta pois, mitäs sitten tulee tilalle? Koneet eivät täytä sydämen tarvetta, sydän syvimmältään kaipaa elävää Jumalaa.

·         Kaikilla on sellainen tuntu tässä ajassa, että ei jaksa näillä eväillä. Se pelottaa, kun huonompaan päin ollaan menossa, se pelottaa. Kunpa ei tarvitsisi mitään ulkonaista vaikeutta tulla, ennenkö sydämet hiljentyvät kuuntelemaan, mitä taivas sanoo.

·         Missä Jumalaa ei tahdota kuunnella ja kunnioittaa, Hänen Henkensä joutuu väistymään etäälle. taivas on hiljaa ja odottaa. Mutta ei loppumattomasti. Jumala on pyhä.

·         Näyttää, miltä näyttää, Jumalan virta on vettä täynnä.

·         Ei pilvi ole poistunut, pilvi odottaa. Jumalan silmä valvoo.

·         Seurakunta pyhitetymmäksi ja hiljaisemmaksi.

·         Jos joudumme kestämään kärsimystä, se ei ole kuritusta, vaan pyhitystä.

·         Kysyin Jumalaltani: Mitä kirkkoa Jumala käyttää? Sain vastaukseksi: Jospa Jumala ei sinun kirkkoasi tarvitsekaan! Ei elävässä uskossa ole minkään kirkon leimaa. Golgatan leima vain.

·         Anteeksiannettuja asioita ei ole. Vanhoja ei saa kaivaa.

·         Puhu ihmisille Jeesuksen nimestä ja verestä! Niissä on kaikki!

*Vieraat olivat lähdössä Hiljan luota Koukkuniemestä. Hyvä hetki oli kaikilla. Hilja kiteytti tunnelman: - Olisitte te voinut täällä olla vaikka juhannukseen asti! * Mainitsin omalla vierailullani Hiljalle tulevasta 105 v. syntymäpäivästään. Hilja tuumasi: - 105 vuotta! Joko minä olen jo niin aikaihminen? * Kysymykseen: Miten sinä Hilja jaksat? Hilja vastasi useimmiten: ”Hyvin, ei kipua, ei kolotusta, olen terve, Jumalan kiitos! ”Kerran hän vastasikin huvikseen minulle: - Hyvin jaksan, täällä vain makailen laiskana sängyssäni ja passuuttelen hoitajiani!” * Valkoisista kaulahelmistään ( Hiljan tavaramerkki) puhuttaessa kommentoi Hilja Aamulehden toimittajalle: - Olen aina ollut vähän sellainen hömpöttäjä, pitää olla jotain koristeita. * Säveltäjä Hannu Huhtala muistelee Hiljan kanssa ensitapaamistaan ja Hiljan laukaisevaa lausetta. (sanoin Hiljalle, että pelkäsimme vaimoni kanssa tulla hänen luokseen, koska emme ole aiemmin tavanneet). Hilja katsoi veikeästi silmiin ja sanoi: - Mitäs te minua pelkäätte, en minä ole teille mitään pahaa tehnyt?!

Ennen vanhaan tehtiin merkittäville miehille patsas heidän kuoltuaan, että nuoremmat osaisivat arvostaa heidän saavutuksiaan. Mutta heitä ole montaa. Yleensä kaikista ihmisistä jää mieleen jokin puhe, lause, sana, tai esitystapa, ilme, hymy, nauru tai liikkuminen. Se on heidän persoonansa. Monista ihmisistä ei ole paljon kerrottavaa, ei mitään erikoista, ei viisaita sanoja, ei suuria tekoja tai suorituksia. Monista muistetaan vain virheet, töppäilyt ja ojaanajot. Eräästäkin pläkkisepästä sanottiin: Paljon tinasit, paljon pilasit, vihdoin kolvisi kylmeni. Siinä on sitten koko elämä, ei ihme, jos sitä pidetään turhana?  Mutta sitä se ei ole, vaan suuri Jumalan lahja jo pienestä pitäen. Emme ole täällä turhaan, olemme kaikki luodut taivasta varten, mutta vain harvat pääsevät sinne. Sillä taivaan tie alkaa Golgatalta, Jeesuksen ristiltä, jatkuu läpi maailman kaitana ja vaikeakulkuisena, sekä salattuna Jumalan valtakuntana, uskovien yhteytenä. Tämä pelastuksen tie loppuu Jeesukseen ja hän on siellä ottamassa omiaan vastaan, mitään muuta taivasta ei ole olemassa, eikä ateisteille ole varattu omaa paratiisia.

Auta, Herra, meitä sanoissamme ja elämänratkaisuissamme, ettemme eksyisi erämaahan ja ettei maailman myrkyt tappaisi meitä, etteivät syntimme hukuttaisi meitä. Ojenna kätesi ja johdata meitä luoksesi, anna kuulevat korvat, että kätkisimme ne hyvät sanat sisimpäämme, jotka voivat auttaa meitä tuntemaan sinua ja pysyä aina luonasi. Kiitos siitä, että sinulla on paljon anteeksiantamusta ja tahdot jokaisen syntisen pelastuvan. Auta erityisesti hyviä ihmisiä luoksesi, koska heidän on niin vaikea ymmärtää armoa. Aamen.