Elämän ovi

Kodissani oli aikoinaan monta ovea, joissa oli erilainen ääni. Vaikka ne olivat ulkoisesti saman kokoisia ja näköisiä – siihen aikaan ne olivat vain valkoisia, niiden saranat ja lukkomekanismit antoivat yksilöllisen soundin. Opin kuulemaan oviäänien erilaisuuden, vaikka en nähnytkään niitä. Opin kuulemaan, milloin mistäkin ovesta joku kulki tai itse niitä suljin ja availin. Ovet siis olivat yksilöitä, vaikka niitä oli valmistettu tusinoittain samanlaisia.

Olen avannut elämäni aikana monta ovea, lukemattomia, suurin osa niistä ei ole ollut kovin suurimerkityksisiä, vain arkipäivän rutiinia. Joistakin ovista on ollut vaikea mennä, jotkut ovet ovat olleet tiukasti lukittuja, enkä ole saanut niitä auki. Joidenkin ovien edessä olen viipynyt tavallista pitempään, sillä niistä kulkeminen on pelottanut, kun ei ole voinut tietää, mitä niistä seuraa. Joskus oven avaaminen on ollut kauaskantoinen, ratkaisu on ollut merkittävä ja ohjannut elämää vuosikymmeniä eteenpäin. Tällaisia ovat olleet ammattiin valmistuminen ja valinta, puolison valinta, asuinpaikan valinta, elämäntapojen ja arvomaailman valinta. Tavallisen ihmisen ongelmana on itsekkyys ja perisynti, siksi tulee tehtyä vikavalintoja. Hän elää ilman Kristusta vain oman järkensä varassa. Kaikkia virheitä ei voi koskaan korjata, joihinkin asioihin voi hieman vaikuttaa. Mutta uskovan onni siinä, että hän voi tulla aina viallisena Jumalan luo ja pyytää apua Herralta. Jumala korjaa ja eheyttää, johdattaa ja avaa uusia ovia. Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tässä ei auta kirjatieto, filosofia, teologia tai maalaisjärki, ainoastaan Jumalan viisaus siunaa ihmistä. Joskus tosin joutuu myös peruuttamaan, kulkemaan takaisin ja palaamaan lähtöruutuun kuin Monopoli-pelissä – aloittamaan alusta. Ne saattavat olla vaikeita askeleita, katumuksen sävyttämiä, itkun höystämiä, sillä silloin näkee omat virheensä selvästi.

Tapasin matkallani erään miehen, jonka kanssa tarinoimme hetken. Hän kertoi elämästään ja nuoruudestaan kappaleen. Heillä oli ollut kotiseurat, mutta hän oli mennyt nuoruuden innolla läheisen järven rantaan ja korkannut siellä koskenkorvapullon ryypätäkseen. Samassa hän kuuli äänen, joka oli sanonut hänen nimensä ja että hänen olisi pitänyt olla seuroissa. Mies oli säikähtänyt ja hypännyt pystyyn, katsonut ympärilleen, mutta ketään ei ollut läsnä. Ei hän kuitenkaan ollut lähtenyt kotiin ja Jumala oli saanut vielä odottaa aikaansa monta vuotta. Myöhemmin hän oli tullut uskoon ja ymmärtänyt, että hänen olisi jo silloin kutsun kuullessaan pitänyt mennä sisälle ovesta.

Monet ovat kuulleet kutsun, mutta harvat vastanneet kutsuun. Monet ovat kuulleet Jumalan oven äänen elämässään ja hylänneet sen. Monet eivät ole koskaan enää kuulleet sitä ääntä, eivätkä pelastuneet. Harvat ovat menneet sisään Jeesus-ovesta ja löytäneet elämän tien, harvat ovat pelastuneet.  He, jotka rukoilevat, saavat avun ja pääsevät kulkemaan avatusta ovesta elämään. ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.” Ps.71:3

Olen joskus yrittänyt mennä väärästä ovesta, mutta Herra on estänyt sen. Ei se avaudu silloin edes voimakeinoin? En ole ymmärtänyt sitä silloin, mutta myöhemmin kyllä. Oma arvioni on ollut varsin varma siinä tilanteessa ja tappio on ollut vaikea pala. Mutta ymmärrys voi lisääntyä Herran tiellä ja Hänen tiensä on aina paras. Olen oppinut sen, ettei kannata hirveästi rynkyttää kaikkia mieleisiään ovia, sillä monet niistä ovat aivan tarpeettomia elämän kannalta. Tässä on Jumalan johdatus, on opittava hyväksymään ja tyytymään hänen suunnitelmaansa. Kun voi säilyttää Jumalan rauhan ratkaisuissaan ja tekemisissään, on siinä valtava etu jokapäiväisessä vaelluksessa.

Uskovan olisi löydettävä elämässään aina Jumalan tahto, niin hän voi kulkea rauha sydämessään Herran viitoittamaa tietä. Edellytyksemme eivät ole useinkaan kovin merkilliset, päinvastoin, joudumme tunnustamaan heikkoutemme ja avuttomuutemme. Mutta se on Jumalan mahdollisuus. ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea;” Ilm.3:8. Herra antaa lahjansa, armolahjansa, uskonystävät, hän luo puitteet, että usko voi toteutua. On ihmeellinen kokemus kulkea Jumalan avaamasta ovesta, se avautuu helposti. Sen huomaa heti, ettei se ole inhimillisten ponnistelujen tulos. Siitä käydessä tulee kiitollinen mieli, se on Herran portti, taivaan ovi, jonka avautuminen on Jeesuksen aikaansaannosta. Kristukseen sidottuna oleminen on suuri Jumalan salaisuus, joka näyttää ulkopuolisista pakkopaidalta tai vankilalta, mutta joka on sisältä katsottuna syvää rauhaa ja suurta luottamusta Vapahtajaan olosuhteista riippumatta. ”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua.” Kol.4:2-4.

Herra, olet minulle ovi, portti taivaan tielle, ikuinen suunta, suuri täyttymys. En lakkaa kiittämästä sinua hyvyydestäsi, että rakkaudessasi olet jaksanut etsiä minua ja ojentaa auttavan kätesi, kun vielä kuljin kuoleman tietä. Sinä nostit minut elämään, tartuit käteeni ja veit mukanasi uuteen elämään. Sinun rauhasi tulvi olemukseeni ja sain ylimaallisen ilon, kun Henkesi täytti minut. Pyydän, että avaat oven myös kaikille sukulaisilleni, varsinkin heille, jotka vielä kulkevat kohti ikuista kuolemaa, eroon sinusta. Tempaise tulesta kekäleet, ja tartu hukkuviin, murra orjien kahleet, puhu kaikille, että ymmärtävät kääntyä ajoissa. Ylistys nimellesi, Jeesus, sinä ainoa oikea ovi.