Kehittyneitä tai Uskovia

Paikallislehdessä oli hiljattain lisänumero, jossa kerrottiin vanhoja uutisia:

Outo tapahtuma Kangasalan kirkossa. Lauantaina 16.9.1933 Sunnuntaina syyskuun 10 päivänä puolipäiväjumalanpalveluksen aikana, rovasti Tuhkasen saarnan loppupuolella, nousi eräs keski-ikäinen naishenkilö istumapaikaltaan ison oven lähettyvillä seisaalleen, huusi kuuluvalla äänellä ja huitoi ylösojennetuilla käsillään. Hänen äänensä muodostui melkein kiljunnaksi. Sanoja tuli tavattoman nopeasti. Niistä oli hyvin vaikea erottaa mutia kuin monesti toistuvia seuraavia sanoja: "uskovaisia, Jeesus Kristus, raamatussa" jne. Ei tätä hänen sopimatonta ja häiritsevää huutamistansa pitkää aikaa kuitenkaan tarvinnut kokoontuneen kirkkoväen kuunnella. Suntio Aronen meni hänen luokseen, pyytäen häntä rauhoittumaan tahi poistumaan. Nainen nähtävästi ei suostunut

kumpaankaan ehdotukseen, koska suntion täytyi ottaa häneen kiinni ja viedä hänet ulos. Kun häiriön syy näin tuli poistetuksi, jatkoi rovasti Tuhkanen saarnaansa ja niin jumalanpalvelus edelleen rauhallisesti suoritettiin loppuunsa asti. Kirkon ulkopuolellakin - vanhalla hautausmaalla - hän jatkoi kiljuvaa huutoansa, kunnes nimismies ehti paikalle ja vei hänet ent. Perttulan huvilaan. Nainen ei ollut kangasalalaisia, vaan lienee ollut tamperelainen ja vierailulla täällä kirkonkylässä jo mainitussa huvilassa.

Oli siinä pastori Tuhkasella tiukka paikka, kun joutui keskeytetyksi puheessaan. Ehkä olisi ollut paikallaan keskustelu ja rukoushetki yhdessä? Ja mikähän oli naisen sanoman keskeinen ajatus? Varmaan kummallakin oli pyrkimyksenä uskoa ja todistaa Jeesuksesta sekä sanoilla että elämällään, mutta tuliko kukaan uskoon tuossa hetkessä kummankaan palvelutyön kautta? Lienee moni saanut aiheen sanoa naisen käyttäytymisestä, ettei uskovaisuus ole kovin fiksua ja Raamattua lukemalla tulee hulluksi? Mutta varmaan nainen oli ihan vilpitön pyrkimyksissään, osumatarkkuus vain ei ollut aivan kohdallaan. Joskus meidän sielumme sekoittaa Herran hyvät suunnitelmat ja seurauksena onkin kaaos. Toisaalta joskus Jumala on nähnyt hyväksi herätellä syntistä sukua jonkun tärähtäneen kautta. Myöhemmin heistä on tullut historian pyhimyksiä, joissa ei kuulemme ollut mitään vikaa – tai ainakin vain vähän? Raamatussa Herran palvelija keskittyy oleelliseen, sanomalla: ”Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi. Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala? Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa. Ps.77:13-15. Tässä olisi varmaan suuri viisaus monelle ongelmauskovalle, pitäisi miettiä Herraa ja hänen tekojaan. Isän rakkautta, Vapahtajan olemusta, Pyhän Hengen siunaavaa vaikutusta. On kuitenkin tärkeä muistaa, että Jumala rakastaa sekä fiksuja että tärähtäneitä.

Kävelin eräänä päivänä läheisen sairaalan puistossa ja vastaani tuli joukko kehitysvammaisia aikuisia hoitajiensa kanssa. Olin nähnyt heitä aiemminkin usein ja monet alkoivat olla kasvoiltaan tutut. Tämä hilpeä joukko piti omaa ääntään ja juttuansa, osalla oli myös spastisia liikkeitä ja kasvojen ilmeet vaihtelivat jatkuvasti. Kun joukko, ehkä noin kymmenkunta henkeä tuli kohdalleni, sanoi eräs nuori nainen minua katsoen: - Oleksää tartsaani? Johon vastasin nopeasti: - En ole! Keskustelu ei jatkunut, jatkoin matkaani ja mietin, että miksi hän yhdisti minut Afrikassa kuvitellusti eläneeseen apinamieheen? Oliko meissä mitään yhdennäköisyyttä, vai oliko hän vain lukenut viimeaikoina sen tyyppisiä kirjoja? Oli muuten ensimmäinen kerta, jossa minut oli pantu tähän sarjaan. On minua joskus tituleerattu Jeesuksen nimellä pilkkamielessä, mutta en usko, että Vapahtajamme siitä loukkaantuu, vaikka hänen pyhä nimensä on näin halpaan ihmiseen yhdistetty väärällä tavalla? Meistä ei ole kehumista, mutta hänestä kyllä: ”Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.” Ps.78:3-4.

Usein saan myös harhasoittoja puhelimeeni, jolloin etsitään nimi-kaimaani, porilaista Turkka Aaltosta. Hän on ravinto- ja ruoanvalmistusmies, joka nauttii ilmeisesti melkoista suosiota valtakunnallisesti. Tämän päättelen siitä, että minua on pyydetty muutaman kerran yleisradion luonto-ohjelmiin asiantuntijaksi. Eräs aikakauslehti tiedusteli kerran minulta pemmikaani-intiaaniruoan valmistusohjetta. Pari kertaa minulta on kysytty, valmistanko käärmeistä ruokaa? Kerran vastasin naisihmisille kysymykseen: En valmista, mutta ajan niitä ulos seurakunnasta! Hän ei meinannut ymmärtää ollenkaan mistä on kysymys ja puhelu loppui alkuunsa. Olemme tavanneet kaksoisolentoni kanssa usean kerran ja naureskelleet toinen toistemme maineen sekaantumisia. Kerran meidät molemmat pyydettiin luennoimaan omista aiheistamme Porissa seurakunnan leirikeskukseen samaan aikaan. Kaimani ei ole tunnustava kristitty ja siksi oli kerran suuri hämmennys, kun menin saarnaamaan hänen kotialueensa kirkkoon. Kuulemma koko suku oli ryysännyt sinne tätä ihmettä katsomaan. Pettymyksekseen he eivät nähneetkään sukulaistaan vaan minut, mutta olivat todenneet lähtiessään, että kyllä se usko on ihmeellinen asia, kun se muuttaa ulkomuodonkin?! Kirjojamme on myös joskus sekoitettu toisiinsa. Kerran eräs Kansanlähetyksen hurskas kauppiasveli tilasi uutta kirjaani myyntiin ja kehui minulle tehneensä tämän siksi, että oli havainnut nimeni uutuuskirjaluettelossa. Kerroin, etten ollut juuri silloin kirjoittanut mitään kirjaa, mutta toivoin, että hän saa ne kaupaksi?

Ihmiskuva on jatkuvassa käymistilassa ja tieteen nimissä kulkeva opetus ja julkisuus muokkaavat meitä kokoajan. Joko uskomme kehittymiseen tai sitten Kristukseen, muuta vaihtoehtoa ei ole. Kehityksessä kysymys on maailman suurimmasta manipulaatiosta, jossa panoksena on elämä, ainutlaatuinen ihmiselämä. Syksyllä käytiin taas keskustelua vanhojen ja sairaiden ihmisten elämän pituudesta. - Kuolema ei ole hyvä tai paha, se vain on, totesi arkkiatri Risto Pelkonen. Tämä Raamatunvastainen ajatus on ilmeisesti lisääntyvässä määrin saamassa suosiotaan, josta seuraa tappamisen laillistaminen. Sana kuitenkin sanoo: ”Älä tapa” 2.Moos.20. ja ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” 1.Kor.15:26. Nyt on luotu uusi käsite: Hyvä kuolema, l. eutanasia (kreikkaa, eu = hyvä thanatos = kuolema), josta toiset käyttävät sanaa armokuolema ja muutamat armomurha. Kaikki nämä käsitteet ovat kuin suoraan helvetistä, pimeydenvaltojen käsikirjoista. Tällainen ajattelu lähtee kehitysopista, jossa ihminen ottaa Jumalan paikan tiedossa ja  ratkaisuissa. Se on ylpeyttä, josta ei hyvää seuraa. Siinä estetään se mahdollisuus, että ihminen huutaisi avukseen Herraa hädässään!!!

Vertaa, millaista luottamusta Raamattu osoittaa tässäkin asiassa huolehtimalla ihmistä. ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Ps.8:4-5. Ei Jumala ole unohtanut meitä tai jättänyt oman onnensa nojaan, ihmiset vain eivät kuule hänen ääntään, koska hän puhuu niin hiljaa. Joskus Jumala vaikenee odottaakseen aikaa, jolloin voisi olla armollinen ja ojentaa pelastavan käden syntiselle.

Herra, olet luonut minut, enkä ole kehittynyt kuin huonompaan suuntaan. Mutta tahdon elää laupeudestasi ja armostasi. On ihanaa olla uskova ja luottaa sinuun, Jeesus, joka olet olemassa tuodaksesi pelastuksen koko maailman ulottuville. Ylistetty olkoon nimesi, Henkesi, valtakuntasi ja tahtosi, jotka aina tekevät kaiken meidän sielujemme pelastumiseksi. Herra, meillä ole mitään apua tieteestä, tiedemiehistä, teologiasta, ihmisviisaudesta, kirkosta, seurakunnista, kun on kysymys Jumalan löytämisestä ja taivaaseen pääsystä. Tarvitsemme sinut, elämään, sydämeen, kotiin, autoon, tielle, tulevaisuuteen, avioliittoon, perheisiimme sukuihimme, todistuksiimme, työhömme, rukouksiimme, kuoleman voittajaksi. Muista tänään uskonnon murjomia, kirkkoon uskovia, vammautuneita, kehitysvammaisia, kehitysoppiin hurahtaneita, humanisteja ja muita utopisteja, pelasta syntiset ajassamme.