Mustikoita

Aurinko oli jo noussut, linnut olivat valmistautumassa päivään sähkölangoilla, tuuli oli tyyntynyt ja kaikkialla oli vielä suhteellisen hiljaista, join kahvia ja katselin maisemaa. "Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps.5:4. Sinä aamuna vaimoni pyysi minua lähtemään kanssaan marjastamaan. Molemmilla oli tulossa iltavuoro töiden osalta ja se sopi hyvin aikatauluumme. Niinpä lähdimme varhain. Emme menneet kovinkaan kauas kodistamme, sillä lähistöllä on runsaasti metsää. Oma marjastamiseni on ollut jo vuosia vähän niin ja näin, kun tuntui että työt ja pakolliset korjaukset vievät aikani. Mutta lajissa voi kuulemma kehittyä ja siksi lähdin marjaan asenteella: kun ei ole mitään menetettävää, voi vain voittaa. Yöllä oli satanut runsaasti ja maa oli märkä, se tuoksui tuoreelle ja ilma oli raikas. Lähistön rakennustyömaan koneet kolistelivat metsän tuntumassa, oli tulossa uusia asuntoja tarvitseville.

Mustikanvarpuja oli runsaasti, mutta marjat vähissä. Hieman samottuani huomasin, että kokeneet kerääjät olivat ehtineet ennen meitä ja jäljelle oli jäänyt vain jälkikorjuu. Jossain vaiheessa sanoinkin vaimolleni, että olisi mukava joskus päästä oikein mustikkametsään. Mutta hän vain jatkoi nauraen keräämistä. Marja sieltä, toinen täältä ja etsi, niin löydät, toimi siellä. Jossain vaiheessa ämpärini (mietin, että olisi ehkä pitänyt ottaa korjuuastiaksi vain muki?) pohja oli peitossa. Silloin jouduin Jumalan Pyhän Hengen puhutteluun. Hän sanoi minulle, että ihmisten kohtaaminen on kuin tämä mustikkametsän aamu. Etsimme yhtä ihmistä kerrallaan, maailma vie suuren sadon, ihmiset menevät sankoin joukoin väärään suuntaan ja hukkuvat, eivät pääse kerran perille Herran luokse. Maailmalla on hyvät menetelmät ja suuren yleisön tuki kerätessään kansaa omiin tarkoitusperiinsä. Se ei tule kysymään Juamalan mielipidettä, ei etsi Raamatusta viisautta, ei ajattele ikuisuutta, eikä ota Kristusta vastaan. Maailma ei ole kiinnostunut ihmisistä kuin hyötyäkseen heistä, he ovat tuottajia, kuluttajia, orjia, palvelijoita, maksajia, äänestäjiä ja alistujia.

Jouduin tekemään monta liikettä ja ottamaan monta askelta ja kumarrusta, kun käteni saavutti yhden marjan. Oliko se siis arvokasta? Oliko arvokasta etsiä yhtä ihmistä, joka oli jossakin oman onnensa nojassa? Oli, sillä Kristus teki niin. Hänelle jokainen sielu oli kallis, äärettömän arvokas. Mikä vaiva olikaan Jumalalla, että sai ihmisen omakseen? "Eikä yksikään asukas sano: - Minä olen vaivanalainen. Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi." Jes.33:20. Miten paljon hän olikaan satsannut, että voi voittaa sielun valtakuntaansa? Jollakin ihmisellä koko elämä meni hukkaan, kaikki hänen saavutuksensa ja toimintansa oli peräti hyödytöntä tuuleen hosumista ja loputonta haaskaamista, kunnes Jeesus tuli hänen Herrakseen. Koin, että Herran Henki kysyi minulta, olinko valmis tällaiseen poimintaan, olinko valmis pysähtymään yhden onnettoman kohdalle poimiakseni hänet Kristukselle? Oliko kutsumukseni suostua Vapahtajan suunnitelmaan elämässäni?

Kauniita ja suuria, meheviä ja maistuvia mustikoita oli vähän ja ne kyllä erottuivat joukosta. Niitä oli mukava poimia ja ne täyttivät astiaa kaikkein eniten. Ne kasvoivat ilmeisen edullisessa ympäristössä, jossa oli sopivasti valoa ja varjoa, sopivasti kasvutilaa ja kosteutta. Oliko minun ympärilläni monta sellaista ihmistä, joiden elämä oli esimerkillistä, siunattua, menstyvää ja toisia auttavaa? Oliko tuttavissani monta sellaista ihmistä, joiden lähellä oli hyvä olla, joiden seurassa sielu lepäsi ja henki elpyi? Oliko lähelläni monta esimerkillistä kristittyä, joiden hedelmä näkyi ja kuului, jotka heijastivat Jumalan hyvyyttä ympäristöön? Oliko tuntemissani uskovissa monta sellaista, jotka pyyteettömästi katsoivat ensisijassa aina Jumalan tahdon toteutumista ja lähimmäisensä parasta? Oliko ystävissäni monta sellaista, jotka ajattelivat ihmissielunpelastuksen tärkeyttä ja hengellistä herätystä kaikkialla ykkösasiana? Oli, heitä oli, kiitos Jumalalle, runsaasti, kuin mustikoita metsässä. Herran rakkauden vaikutus oli vallannut heidät ja Kristuksen mieli oli tullut heihin, Jumalan valtakunnan valtava rikkaus oli heissä, heidän elämässään, heidän valinnoissaan. Vapahtaja oli heidän kanssaan, ja oli suuri Jumalan lahja tuntea heidät, kulkea hetki heidän kanssaan, iloita heidän kanssaan yhteisestä uskosta, rukoilla yhdessä Jeesusta, jakaa elämän kokemuksia ja tunteita ilman pelkoa. Oli rikasta ajatella, että saamme kerran yhteiden taivaan kodin Herran luona tämän elämän jälkeen. "Sillä rauhan kylvö kylvetään, viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa, taivas antaa kasteensa, ja tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken tämän." Sak.8:12

Marjat lisääntyivät ämpärissä ja kuljin pitkin metsää. Huomasin, että ammattipoimijat olivat viilettäneet ilmeisesti helmat hulmuten mättältä toiselle saadakseen helposti ja nopeasti mahdollisimman suuren saaliin. Sillä vaikeat alueet ja reunat olivat jääneet lähes koskemattomiksi. Se alue oli siis jäänyt minulle ilman sopimusta. Poimin sieltä ja taas tuli lisää marjoja ämpäriin. Jälleen Herran Henki puhui minulle, että näetkö kuinka tällaiset sivuun jääneet ja vaikeissa paikoissa olevat unohdetaan helposti? Niin, monen ihmisen elämä on yksinäistä omien murheiden ja taistelujen, kiusausten ja syntien keskellä elämistä ilman valoa? Moni on kivettynyt omaan muottiinsa ja kuollut pystyyn kuin kuivakukka, ei tuoksua, ei elämää, ei tunteita, ei toivoa, ei iloa, ei valoa, ei viisautta.

Mutta Kristus tahtoisi viedä sinne evankeliumin, ilosanoman valon, toivon ja tulevaisuuden, Jumalan sanan lupaukset ja seurakunnan, uskovat. Niin, olenko minä se, joka menee, joka vie, jonka kohdalle nämä askeleet ovat tulleet? Tai, jospa minä olisinkin juuri se onneton vaikeassa elämäntilanteessa vailla ihmistä, vailla Jumalaa, vailla rauhaa? Ajatus oli tosi pysäyttävä, liikuttava ja jumalallinen. Jälleen mietin, miten suuren arvon Jumala asettikaan ihmiselle, miten kaikkien ihmisten olisikaan löydettävä parannuksen ovi ja voima itselleen. Oli turha miettiä, miksi ihmiset olivat tuossa tilassa. Oli ajateltava Häntä, joka voi kaiken muuttaa uudeksi menneisyydestä huolimatta. "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta" 1.Piet.1:3.

Kulkiessani mättäiden välissä löysin monta maahan pudonnut marjaa, jotka poimin talteen. "Älä myöskään korjaa tyhjäksi viinitarhaasi äläkä poimi varisseita marjoja, vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." 3.Moos.19:10. Jumalan seurakunta on vertauskuvallisesti viinitarha, jossa vallitsee Jumalan tahto. Siellä apua saavat köyhät ja muukalaiset, jotka eivät muuten ansaitsisi näin hyvää kohtelua. Kuitenkin Herra itse ilmestyy monesti ihmisen elämään myös köyhänä ja muukalaisena, emme tunne häntä, kun hän tulee. Hän on erikoistunut varisseisiin, pudonneihin ja kaatuneihin ihmisiin, jotka tarvitsevat apuaan. Siellä, maassa makaava, on onneton, avuton ja kelvoton. Hyödytön löytää hyödyllisen Vapahtajan. Sieltä, pohjilta, on alkanut monen parannuksen tie ja uusi elämä. Ja he laulavat: Jeesus löysi minut!

Kuljin edelleen, välillä ympyrää ja palasin alkupisteeseen. Yritin silmämääräisesti kartoittaa alueen hyödylliset marjamaat. Silloin näin edessäni tosi surkean värinsä menettäneen mustikanvarvun, jossa riippui kurjan näköisiä pieniä kuivettuneita mustikoita. Säälittävän näköiset marjat otin poimurilla suureen joukkoon mukaan ja sinne ne sopivat hyvin. Joukossa on muiden näköinen ja mallikin unohtuu isojen ja lihavien välissä? Seuraava ajatus olikin se, että on paljon varsin kurjia ihmisiä, joiden mielen täyttää murhe, masennus, ainainen levottomuus ja huolet rahasta, läheisistä, maailmantilanteesta ja jaksamisesta. He eivät ole pärjänneet elämässä, monen virheen ja huonon ratkaisun jälkeen kulku on kuin luistinrataa ja jatkuvaa vastamäkeä. Nostajia ja rohkaisijoita, tukijoita ja avustajia on vähän, arvostelijoita ja tönijöitä kyllä riittää. Katsomossa istujat eivät eväänsä liikauta heidän hyväkseen, mutta sormet osoittavat herkeämättä näitä onnettomia lukuisista epäämättömistä virheistä. Hyvät eivät haluaisi vaihtaa heidän osaansa ja hopealusikkakerhossa ei heille ole nimikkotuolia.

Mutta Herra sanoi minulle, että Jeesus rakastaa heitä. Ilosanoma on ihmeellinen, kun se kohdistuu ansiottomiin? "Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk.12:6-7. Jumala tahtoo poimia syntiset ja sairaat omakseen, hänen lävistetty kätensä hapuilee kurja syntisen luokse. Monesti kuitenkin nämä orvot seikkailijat pelkäävät ja pakenevat. Itsekin olin sellainen. Kun Jumala kutsui ja pysäytti minut, pelkäsin, pakenin pimeyteen, lähdin täysin päinvastaiseen suuntaan, en ollut valmis hänen orjakseen. Yritin tarttua ihmisiin, saada tukea ja apua kuolevaisista, vaikka kuolematon kolkutti sydämelleni. Rakensin käsitykseni näkyvän varaan, vaikka tarjolla oli näkymätön maailma. Mutta myöhemmin taivuin ja huomasin, että se oli kaikkein parhain osa, mitä ihminen voi koskaan saada ajassa. Elämä Jeesuksen varassa on suurenmoinen, vapaa, onnellinen matka, jossa Herra vastaa asioista, johdattaa ja varjelee. Väsyneen on autuasta levätä Hänessä, Hänen täytetyn työnsä varassa, ollen kastettu Hänen kuolemaansa, vaeltaen Hänen ylösnousemusvoimassaan, kokea yhteyttä Hänen omiensa kanssa täällä ajassa, rukoilla Häntä, kiittää Häntä, olla Hänen uskollisuutensa varassa, tietää, että Hän aina elää rukoillakseen rakkaiden lastensa puolesta. On suuri lahja tietää, ettei Herra koskaan hylkää sitä, joka hänen luokseen tulee.

Marjaretki aamuisessa Kangasalan metsässä oli tulossa lopuilleen. Kuntoni ilmoitti, että olisi syytä kerätä luunsa ja matkata kotiin huilaamaan. Ämpäri oli puolillaan mustikoita ja poimuri oli lisännyt siihen runsaasti myöskin roskaa, jota sitten kotona plokkasin pois. Ämpäriin oli eksynyt myös monta ötökkää, hämähäkkejä, matoja, muurahaisia ja nimettömiä pieniä känniä. Tapoin kaikki silmiini osuneet, ja loput saivat mennä pakasteeseen marjojen kanssa, sillä ne olivat niin pieniä, etteivät ne pilaa herkkuhetkeä? Joku oli sanonut, että niisäkin on proteiineja? Muutamat Etelä-Amerikan lähetit olivat kertoneet, että siellä syötiin aivan yleisesti isoja toukkia, joita paistettiin nuotiossa? Varmaan herkullisia? Tulisivatkohan ystävät kylään, jos tarjoaisimme semmoisia illalliseksi?

Ajattelin Herran laumaa, seurakuntaa ja hänen omiaan, miten monenlaisia roskia ja vihollisen ansoja sinne tuppaakaan ja ne pitäisi poistaa tuhoamasta arvokasta satoa. Vihollinen tulee valheen ja eksytysten muodossa, sekottaa selvän Jumalan sanan ihmisviisauteen ja perinteen uraan. Joillekin se saa kiusaukset muuttumaan lankeemuksiksi ja herätetyksi katkeruuden ja kateuden kukkaan. Se aktivoi henkivallat keskittymään elävän ja todistavan, tunnustavan ja toimivan uskon sammutustöihin kaikkialla. Sen tavoitteena on riitaisa, omavoimainen, mykkä, sokea, kurja, alaston, köyhä uskovien joukko, joka nukkuu ruususen unta, vaikka ympärillä olisi ääretön hätä ja tuhat kulkemassa juuri kohti helvetin nielua. "Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä." Snl.14:25. Jeesus on uskollinen todistajamme, jonka sydämellä ovat myös eksyneet ja harhautuneet sielut.

Suuri Jumala, iankaikkinen Herramme, olemme edessäsi kuin musikat metsässä, pieniä, arvottomia ja paikallamme. Mutta sinä etsit meitä, tahdot pelastaa ja virvoittaa, tuoda valtakuntaasi, siunata ja eheyttää. Kiitos, että näet yhdenkin, näet vaivaa hänen löytämisekseen, palastumisekseen. Kiitos että rukoilet puolestamme, annat meille ystäviä, jotka rohkaisevat ja kannustavat meitä luottamaan sinuun. Kiitos pyhästä sanastasi, joka valaisee kulkemamme matkamme ja auttaa etsimään suuntaa. Kurkota tänään, Herra, pimeyden pensaisiin, joissa moni istuu vangittuna ja valittaen. Tartu kiinni kurjiin ja nosta elämään, vapauta synnin kurasta, aseta jalat kalliolle varmalle perustalle. Poimi pudonneet, maassa makaavat, hylätyt, itkevät.