Ateistin lapsi kysyi kerran
häneltä: - Isä, tietääkö Jumala, että me ei uskota häneen?
Niinpä niin, ei ole helppo olla
aina johdonmukainen ja itsevarma - varsinkaan, kun ei ole kallio jalkojen alla?
Juttelin yhden fariseuksen kanssa
hiljattain. Hän oli mukava mies, mutta ei tullut toimeen kenenkään kanssa
johtuen siitä, että kaikissa muissa oli liikaa vikaa tai kokonaan viallisia?
Olimme ystäviä ja siksi voimme puhua melko suoraan asioista, kuitenkin tämä
alue tuntui olevan erityisen vaikea, koska totuuden kirkastuminen voi rikkoa
ystävyyden? Olin siis neuvoton. Mies kertoi omista saavutuksistaan ja
taisteluistaan, jotka hänen mielestään olivat kaikki pelkkää hyvän tavoittelua
ja Jumalan edun etsimistä. Hän kertoi, millaisiin koetuksiin hän oli joutunut
juuri em. syistä. Jouduin siis peilaamaan hänen käytöstään myös omiin
pyrkimyksiini ja ihmissuhteisiini - olin myös syntinen, epäonnistunut ja melko
turha tyyppi. Meitä oli kaksi - ainakin?
Keskustelun jälkeen mietin
farisealaisuutta ja huomasin sen olevan kansantauti, joka sokaisi ihmiset ja
sotki uskovien mielet, rikkoi pyhien yhteyden, sammutti Hengen tulen ja
rakkauden. Se vaati puhtautta, mutta oli itse likainen. Se vetosi oppiin, mutta
ei elänyt sen mukaan. Se puhui toista ja teki toista.
Kun entinen fariseus Paavali tuli
kosketuksiin Jeesuksen kanssa, hän sokeutui tämän kirkkaasta valosta, istui
paastoten ja rukoillen odottaen vastausta. Silloin Jumala lähetti hänen
luokseen Ananias nimisen uskovan, joka opasti häntä Kristuksen tuntemiseen. "Ja
heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset" Apt.9:18.
Suomukset olivat kuva hänen harhautumisestaan farisealaisuuteen. Ne kuvaavat
sattuvasti meidän ihmisyyttämme ja inhimillisiä edellytyksiämme. Vapautuminen
suomuksista taas kuvaa Kristus-suhteen löytymistä, uudestisyntymistä, uutta
elämää, uutta luomusta, uutta aikaa, Jumalan valtakuntaa ihmiselämässä.
Tutkiessani tätä huomasin Paavalin
tuovan uudestaan useita tapauksia elämästään, jotka viittasivat menneisyyden
harharetkiin.
1.Uskonnollisuuden suomukset
ilmenevät järjestelmällisessä kuvauksessaan uskontonsa perinteen
mukaisesti. "Minä olen
juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja
Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja
minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä
kiivailette. Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja
heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia…" Apt.22:3-4. Suomukset
ilmenivät hänen tuhovimmassaan Jeesuksen omia kohtaan, jotka hän näki kaikkein
pahimmiksi ihmisiksi, joita vastaan oli aina taisteltava ja jotka oli
hävitettävä maan päältä. Uskonnollisuus saa sielun kiehumaan hyvää vastaan.
Mutta suomukset eivät jääneet
tähän, sillä uskonnollisuus kiivaudessaan ajaa ihmiset omiin piireihinsä ja
seurauksena on lahko, joka on ainoastaan oikeassa. Tämä tietysti ilman Jumalaa
ja Kristusta.
2.Lahkolaisuuden suomukset
ilmenevät "….niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja
kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä
matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin
rangaistaviksi." Apt.22:5. Lahkolaisuuden vaiva kalvaa aina
puhdasoppisuutta ja siihen liittyvät voimakkaat arvovaltaiset henkilöt,
johtajat, joita totellaan sokeasti. Niin tässäkin, aikansa korkein
kirkonjohtaja siunasi toimillaan eksyneen lahkolaisen askeleita Jeesusta
vastaan.
Vanhoilla päivillään Paavali istui
vankilassa odottaen kuolemantuomiotaan ja kirjoitti siellä jäähyväiskirjeitään
uskoville. Niissä teksteissä hän korostaa, kuinka vahva ihminen hän on ollut,
kuinka hän luontonsa puolesta kiivaili, vihasi ja hyökkäsi. Hän näkin
turmeltuneen lihansa suuruuden ja vaarallisen olemuksen.
3.Itseriittoisuuden suomukset
olivat pudonneet häneltä, kun hän kirjoitti: "Sillä oikeita
ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja
kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on,
mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin
voin vielä enemmän minä…." Fil.3:3-4. Siinä hän oli riippuvainen
Herran Hengestä, ilman lihan voimaa. Hän ei kerskunut liitonmerkistä ulkoisena
ilmiönä, vaan oli kiitollinen Kristukselle, joka antoi hänelle sydämen
ympärileikkauksen. Kuitenkin hän näki ilman suomuksia olevansa lihassa vahva
ihminen, hänessä oli siis hautaan saakka jotakin pyhittymätöntä.
Kun Paavali siis kuvaili elämänsä
peruspylväitä farisealisuuteen lapsuudesta nuoruuteen, hän rakensi helposti
polun, joka noudatti tavoiteltua ja kunnioitettua kulttuuria. Se olisi varmaan
ollut kuin suoraan muistokirjoitus kuolleen lähimmäisen saavutuksista?
4.Juutalaisuuden suomukset
olivat selvästi piirretyt uskovien tietoisuuteen. "….joka olen
ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin
sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton."
Fil.3:5-6. Mutta sitten hän tipauttaa kaikki juutalaisuuden suomukset
kerralla roskakoriin, niin että helisee. Koko sen astisen komeuden raunioille
nousee Kristus yli kaiken suureksi. Palvottava Jeesus, ihailtava Jeesus, Herra
Jeesus, Vapahtaja Jeesus, ainoa jumalallinen vaihtoehto Jeesus. "Mutta
mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen
Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen
menettänyt kaikki ja pidän sen roskana (sonta) - että voittaisin (voittaa
omakseen, säästyä) omakseni Kristuksen…." Fil.3:7-8.
Paavali piti suomuksissa
kulkiessaan itseään kovin hyvänä ja virheettömänä, kun sanoi itseänsä lakiin
nähden nuhteettomaksi. Hän oikeastaan tarkoitti olevansa itselleen Kristus, pelastajansa
ja Herransa. Näin käy, kun ei ole Pyhää Henkeä, joka näyttäisi synnin
todellisuuden, vaarallisuuden ja kuolettavan otteen ihmisolemuksessa.
5.Synnittömyyden suomukset
putosivat uskoontulon myötä, hänestä tuli kurja, viheliäinen, jumalanvastustaja,
synninpesä ja käärmeensikiö, helvetin kekäle ja kaiken hyvän vihollinen. "Sillä
kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat
meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle…"
Room.7:5. Jumalan oma joutuu opettelemaan Kristuksen tuntemisen ohella
itsensä tuntemista ja fariseuksilla on tässä pitkä oppimäärä, vaikeat läksyt ja
monta kuritusta. "Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta
minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. 7:14 Synnin hallintavalta ei ole enää vain
tekoja, vaan puheita, mielialan vääryydet ja laiminlyönnit, joista löytyy aina
huomautettavaa. Niin hän tulee musertavaan johtopäätökseen, pohjanoteeraukseen.
"Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään
hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 7:18.
Voisi kuvitella, että tässä olisi jo kaikki tätä lajia, mutta ei, tämä
syvyyksien sankari menee pohjaan asti, niin kuin vain hänen perusteelliseen
olemukseensa kuuluu. "Minä viheliäinen
ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 7:24 Mutta tämä ei
ollut vain puheopillista retoriikkaa, vaan totuus oli saanut poistaa
viimeisetkin suomut hänen uskonnollisista silmistään. Nyt hän näki selvästi
Kristuksen Jeesuksen.
Vanhana uskovana entiset synnit
vaivaavat joskus mieltä, ja vihollinen käyttää tilannetta hyväksi
kuormittamalla omantunnon kukkuroilleen. Niin Paavalikin joutui muistelemaan
kurjaa epäuskonsa elämää vankilan ankeudessa.
6.Epäuskoisuuden suomukset "…minut,
entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain
laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;" 1.Tim.1:13.
Monta kertaa hän varmaa mietti, mitä olisi voinut tehdä toisin, tai mitä olisi
pitänyt tehdä toisin. Mutta millä hän olisi voinutkaan, kun ei tuntenut
Vapahtajaa? Nyt hän kuittasi epäuskonsuomukset katsomalla kiitollisena
Jeesukseen, joka oli kaikessa täydellinen hänen hyväkseen.
Mutta mitä siis tapahtui, kun mies
istui pimeydessä suomut silmillään yksinäisyydessä, uskonnollisen elämänsä
raunioilla? Jumala lähetti sanansa onnettoman luokse, toinen uskova sai
tehtäväkseen mennä tuntemattoman vihollisen ja vastustajan luo, jutella hänen
kanssaan ystävällisesti, osoittaa ansaitsematonta rakkautta häntä kohtaan ja
kertoa Jeesuksesta, sekä rukoilla elämän palautumista sokeutuneelle. "Ja
heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja
nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli
opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika." Apt.9:18-20.
Tapahtui siis seuraavaa:
1.Hän sai silmien näön takaisin
2.Hän näki Jeesuksen uskonsilmin
3.Hän täyttyi Pyhällä Hengellä
4.Hän nousi ylös
5.Hänet kastettiin
6.Hän söi ruokaa
7.Hän liittyi uskoviin
8.Hän julisti Jeesusta Jumalan
Poikana.
Suomukset putosivat, tai ikään kuin
suomukset - mitä ne olivatkaan, ne olivat Jumalan sallimuksen puhuttelu
fariseukselle. Suomukset olivat este Kristuksen näkemiselle ja kuitenkin hän
ymmärsi niiden poistumisen kautta, mikä on Jumalan tahto. Miten valtava kokemus
olikaan Paavalille tuo suomusten putoaminen, se muutti aivan ratkaisevasti
hänen asennoitumisensa elämään. Jeesus tuli silloin hänelle kaikki kaikeksi. Hänestä,
Jeesuksen vastustajasta, tuli nöyrä Herran palvelija, hän otti kristillisen
kasteen. Hän halusi vihkiytyä Vapahtajan omaksi ja palvelukseen. Vihan henki
väistyi hänen elämästään ja tilalle tuli Pyhä Henki, Herra itse tuli häneen
voimallaan ja armollaan. Hänen elintoimintonsa tasaantuivat ruokailun myötä,
pakkopaasto loppui rakkauden kohtaamiseen. Uusi ihme hänen elämässään oli
uskonyhteys toisten uskovien kanssa. Ne, hetki sitten vihan kohteena olleet
Kristuksen seuraajat, olivat muuttuneet rakkaiksi veljiksi ja sisariksi, joiden
kanssa hän tahtoi olla ikuisuuden. Hänen käsityksensä Jeesuksesta oli muuttunut
päinvastaiseksi kuin ennen, aiemmin hän vainosi kaikkea, mikä viittasi
Jeesukseen, nyt hän oli mieleltään muuttunut ja saanut uuden sydämen, kivisydämen
tilalle lihasydämen. Hän julisti, todisti ja saarnasi kaikkialla Jeesuksesta,
niin kuin ei maailmassa koskaan olisi ollut mitään niin tärkeää kuin Vapahtaja.
Paavali uhrasi koko elämänsä Jeesukselle, aikansa, varansa, ruumiinsa,
sielunsa, henkensä, ymmärryksensä, kaikki olivat nyt Jeesuksen. Suomukset
olivat poissa, hän eli uutta elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti