Päiväkerhon lapset olivat menneet
kävelylle läheiselle hautausmaalle ja siellä kerhotädit selittivät lapsille
kuoleman olemusta ja totuuksia. He kertoivat haudan kaivamisesta ja
ruumisarkusta, haudan peittämisestä, muistokivestä, muistokirjoituksista
hautakivissä, kukkasista haudalla, ruohon istuttamisesta, omaisista, jotka
käyvät haudalla. Aikanaan sitten lapset menivät kotiin ja uusi tieto oli saanut
tehdä tehtävänsä pikkuisissa. Äiti kysyi sitten lapseltaan, mitä siellä oli
kerhossa tehty päivällä ja opetettu? Lapsi luetteli sujuvasti kerhotädin jutut
ja mielikuvat muististaan hautaamisesta, arkusta, maan peittämisestä kivistä ja
kukkasista. Sitten hän totesi lopuksi, että sitten ne kuolleet jäävät sinne
turpeen alle…. paitsi että pari oli noussut haravoimaan…
Joskus katsellessa elokuvaa odottaa
sen loppuvan onnellisesti ja ilmeisesti ennakkosensuurikin kiinnittää huomionsa
siihen tavoitteeseen? Siksi on sanottu, että kaikki meni kuin elokuvissa?
Siellä paha saa aina palkkansa, rikolliset jäävät kiinni, sankarit voittavat,
poliisi ratkaisee kaikki visaiset jutut ja supermiehet ovat kuvissa
yliluonnollisin ominaisuuksin lentäen, haavoittumattomina, enkelimäisinä
olentoina ihmismuodossa. Omassa lapsuudessakin mielilukemisiani olivat
sarjakuvalehdet, jotka sisälsivät sankaritarinoita. Elämässä asiat eivät
kuitenkaan mene niin, vaan suurin osa ihmiselämästä menee auttamattomasti
hukkaan, se tulee elettyä turhuudessa, väärin ja valheessa. Lisäksi vain
harvassa on onnellinen loppu.
Päivän kohokohta, kaupassa käynti,
kruunaa monen arjen. Sillä siinä tuntuu olevan sen hetkisistä tärkein? Menin
paikalliseen kauppakeskukseen ruokaostoksille. Tavaraa oli runsaasti, mutta
ihmisiä olisi sopinut enemmänkin puotiin. Oma ostosuunnitelmani oli jo
selvinnyt niin hyvin kotona, että kävelin vain noukkimaan nuo muutamat tarpeet
kassiin ja sitten pihalle. Maitotiskin luona oli eräs vanha nainen
kurkottamassa tarjolla olevan maitopinon yli, kun saavuin siihen. Menin ihan
viereen ja kysyin, mikä siellä takana on niin kiinnostavaa, onko siellä
parempaa maitoa? Johon nainen kertoi takana olevan pitempi päivämäärä. Sanoin
hänelle, että näköjään aina voi oppia uutta? Otin kuitenkin itse maitoni siitä,
mihin kauppias oli ne esiin laittanut.
Myöhemmin ajattelin tuota
päivämäärää. Maidossahan on kaksi sellaista: purkituspäivä ja viimeinen
käyttöpäivä. Se on kuin ihmiselämässä, varsinkin uskovaisella. On luomisen
päivä, jolloin Jumala on antanut meille ihmismuodon ja hengen, elämän ja
ympäristön. Siitä se sitten lähtee, joillakin lujaa, joku menee ujostellen,
joku hajottaa aina kaiken ympäriltään ja viimein itsensäkin. Toinen taas elää
tasaista ja varovaista elämää Jumalan pelossa. Käyttöaikamme on erilainen, on
ihmisiä, jotka eivät elä lapsuuttaan kauempaa, mutta muutamat heiluvat vielä
yli 80-vuotiaina sukulaisten ja omaksi iloksi. Kaikilla on kuitenkin
tuotteeseen merkitty viimeinen käyttöpäivä, eikä sitä voi ylittää. Sen on
Jumala laittanut omaan kalenteriinsa ja taivas valvoo saataviaan. Ihmisten
suosiossa on aina ollut pitkän elämän toive, vaikka suurin osa siitä onkin
murheen ja kärsimyksen, vaivan ja työn aikaa. Itsekin olen miettinyt omaa
päättynyttä työuraani, ettei se nyt kovin kummoinen ollut, enkä ole
varsinaisesti saanut mitään aikaan? Mieleen tulee vanha isänpäiväkortti, jonka
sain aikoja sitten. Siinä kissa-Karvinen hakkaa epätoivoisesti nauloja
vasaralla ja kaikki naulat ovat menneet vääriksi. Mutta hän hakkaa vaan. Alla
oli teksti, että toiset tekevät, mitä osaavat, meidän isä tekee, mitä haluaa!
Niinpä niin, tuokaa ukolle lisää harjoitusnauloja.
Uskovan suuri kutsumus on palvella
Herraa toisten uskovien kanssa ja keskellä, yhdessä ja seurakunnassa. Jos
ihminen ei löydä tätä viisautta omassa elämässään, hän ei voi saavuttaa sitä
asemaa ja paikkaa, minkä Jumala on hänelle tarkoittanut. Jos taas löytää
paikkansa ja ymmärtää armoituksensa ja lahjansa Jumalan antamina, voi saada
kokea suurta siunausta edellävalmistetuissa teoissa Jeesuksen seurassa,
suunnitelmassa ja ystäväseurassa. "Terveisiä lähettää teikäläinen
Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee
teidän hyväksenne, että pysyisitte täysin Jumalan tahdon mukaisina ja siitä
varmoina." Kol.4:12. Terveiset ovat kuva tunteista ja uskosta,
yhteydestä ja rakkaudesta, kuka sitä vastustajilleen terveisiä lähettää? Siinä
on selvä näky tarpeellisesta ja omasta käyttöajasta Jumalan valtakunnassa.
Rukous osoittaa suurta riippuvaisuutta Kristuksesta, sekä Jumalan voiman, armon
ja johdatuksen tarpeesta. Taistelurukous on vielä ihan oma lajinsa, jossa
käydään vihollisen kimppuun Jumalan asein, jolloin katsotaan näkymättömiin
Kristus-valossa ja -uskossa. Eikä tämän ystävän rukous ollut mitään
lottoamista, vaan hän tiesi, mitä pyysi: uskonsäilyminen oli siinä yli kaiken
ja siihen liittyvä Jumalan tahdon toteutuminen pyrkimyksenään. Tuon tahdon
toteutuminen on kuitenkin aina vaarassa hukkua ja turmeltua, kadota syntiin ja
maailman henkeen, penseyteen ja huoliin, siksi hän rukoili siihen varmuutta.
Jumalan antama varmuus on suuri lahja ja näky, jonka varassa voi elää ja kuolla
tyytyväisenä. Mutta ei tämä rukoilija päässyt mitenkään helpolla, sen osoittaa
se, että hän lyöttäytyi Paavalin matkaan. Sillä Paavalilla oli jatkuvasti
koettelemuksia joka paikassa. Ilmeisesti juuri tästä syystä veljet olivatkin päätynyt
sellitovereiksi, usko vie joskus vankilaan?
"Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, vankitoverini
Kristuksessa Jeesuksessa" Filem. 23.
Paavali ei tullut syntisistä
suurimmaksi kaljalasin ääressä, tai kossupulloa kallistelemalla, ilotalossa,
toisten omaisuutta varastaessaan, valehdellessaan lähimmäiselleen, ajaessaan
ylinopeutta, hyväksyessään murhaamisen - vaan Kristuksen seurassa. Silloin hän
näki kirkkaassa valossa oman olemuksensa ja Vapahtajan suuruuden. Hyvyyden ja
huonouden jännite kuuluu uskovaisuuteen, jos tämä katoaa, on jokin pielessä.
Kelvottomissa on aina toivoa, Pyhän Hengen masentama voi vielä nousta ja
syntinsä tunteva kaipaa osakseen Jumalan armoa.
Joskus huomaan, että Jumala laittaa
sydämelleni muutaman ihmisen aivan erityiseen asemaan. Se on merkki siitä, että
nämä ihmiset tarvitsevat tukea ja esirukousta. Eivät he ole erikoisia, hyviä
tai suosittuja, ei heitä mainita suurissa juhlissa, eikä heidän lausuntojaan
lueta lehdistä. Jos kirjoitat heidän nimensä hakukoneeseen netissä, niin heistä
ei tule yhtään juttua tai kuvaa kertomaan heidän saavutuksistaan.
Velkaantuminen, rikosrekisteri, konkurssi, sairaus ja heikkous ovat heidän
tuntomerkkejään. Heillä on sydämentykytyksiä, verenpainetta, kuulon ja näön
heikkenemistä, korkea kolestroli, nousussa olevat sokeriarvot, kilpirauhasen
vaiva, bakteerikammo ja jatkuva selkäsärky. Kun näet heitä, ei tulisi
mieleesikään vaihtaa osia heidän kanssaan, sillä he ovat monin tavoin
säälittäviä. Mutta Jeesus rakastaa heitä ja ajattelee heidän ikuisuus
asemaansa, mikä onkaan se tapa millä hän saa heihin kiinnityksen. Hellästi ja
hiljaa hän puhuu heille, kun ihminen suostuu kuuntelemaan. Yllättävää kyllä,
jokaisen ihmisen perusongelma näyttää olevan torjua Jeesus sydämestään ja
kodistaan mahdollisimman kauas ja kauan. Niin jumalallinen kutsu saa odottaa,
sillä siihen ei ole aihetta, kun ihmisellä on muuta tärkeämpää tekemistä, kuten
ostokset, bisnekset, elämänlaadun kohottaminen, matkailu, harrastukset ja
sukulaisten kanssa peuhaaminen. Joillekin Jumala kuitenkin antaa sydämelle
ystävän ikävän, yhteyden kaipuun ja seurakunnan rakentumisen. "Hän
ikävöi teitä kaikkia ja on kovin huolissaan siitä, että olitte kuulleet hänen
sairastavan. Hän olikin sairaana, kuoleman partaalla. Jumala kuitenkin armahti
häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan minuakin, etten saisi lisää murhetta."
Fil.2:26-27. Uskovan sairaus on musertava kokemus, jos hän on ajatellut
olevansa haavoittumaton, tai erikoisessa suosikkiasemassa, tai menestyksen
mannekiini, tai hyvän ihmisen näyttelijä. Kärsimys pysäyttää hänet huomaamaan
oma haurautensa. Kun siihen tömähtää vielä oikein kova synnintunto ja tajuaa
olevansa lainrikkoja, pahantekijä, valehtelija, asioiden vääristelijä ja oman
edun tavoittelija toisten kustannuksella, voi valita seuraavaksi yhteislauluksi
sopivasti: Tuhkasta nousee aamu tai En etsi valtaa, loistoa, tai Harva meistä
on rautaa.
Joskus kuolema käy aivan tuossa
vieressä, mutta joutuu vielä odottamaan aikaansa ja ihminen selviää hetkeksi
tähän maailman synkkyyteen: Vielä muutama lottorivi, kotipitsa, veroilmoitus ja
hoosianna?
Kuitenkin tarvitsemme Jumalan armoa
kipeästi, jatkuvasti, koskettavasti. Tarvitsemme sitä itsemme tähden, toisten
tähden, maailman tähden, vihollisten tähden, ystävien tähden, synnin tähden,
avuttomuuden tähden, ympäröivän pimeyden tähden, mielen murskaavien kokemusten
tähden. Jumalan armo on ihmeellinen lääke, joka parantaa vastaanottajansa. Se
antaa elinvoimaa, ilo ja vapautta. Se rohkaisee, tukee ja auttaa katsomaan
asioita totuuden valossa. Armo näkyy toisissa ihmisissä, kun heitä katselee
Golgatan kautta. Muuten on vaikea ymmärtää luomista ja ihmisen elämän
tarpeellisuutta. Sillä kaiken turhuuden keskellä loistaa Jumala valo
Kristuksessa, armon ja anteeksiantamuksen valo. On erikoinen kokemus päästä tuohon
valokeilaan. Se on hämmentävää, varsinkin syrjäänvetäytyvälle, takapulpetin
oppilaalle, "ei musta ole mihinkään" -tyypille. Jeesuksen armo
eheyttää persoonan, ihminen tulee näkyviin, ja alkaa elää. Armo nostaa ojasta,
laittaa veren kiertämään ja kävelemään, avaa suun puhumaan kauniita sanoja,
laulamaan Jumalalle ja ihmisille. Armo avaa kukkarot uhraamaan omastaan,
antamaan sen, mitä lähimmäinen tarvitsee. Armo synnyttää sydänyhteyden ja
sytyttää rakkauden Vapahtajaan ja uskoviin, Jumalan seurakuntaan. Armo pyyhkii
pois synnintahrat vanhurskauden puvusta, uudistaa kasteenliiton ja nostaa
kurjuuden kahleilla sidotut syvyydestä Kristus-kalliolle. Armo tekee
perfektionistista epätäydellisen, ylpeästä nöyrän, itseriittoisesta
Kristus-riippuvaisen, pahasisuisesta Herran lampaan.
Jeesus, me roikumme sinussa, että
saisimme osaksemme sinun hyvyyttäsi ja laupeuttasi. Sitä samaa me pyydämme
ystävillemme ja sukulaisillemme. Haluamme ajatella vain onnellista loppua ja
kirkastumisjuhlaa heidän kanssaan luonasi kirkkaudessa. Muista meitä, kuule
rukouksemme, tue meitä ja anna meidän kokea Pyhän Henkesi vaikutusta,
valaistusta ja ohjausta matkallamme täällä pimeyden maailmassa
kuolemanlaaksossa. Anna meille tuntuvaa armoa, että paremmin tuntisimme sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti