Toisen käden kristillisyydestä ensi käden kristillisyyteen

Evankelistan vuosieni aikana kävin puhumassa monenlaisissa tapahtumissa ja paikoissa pääasiassa tuntemattomille ihmisille Jeesuksesta. Kerran olimme eräällä paikkakunnalla pitämässä usean päivän kokoussarjaa; kuljimme seurakunnan papin kanssa tehdasvierailuilla evankelioimassa ja aivan viimeisenä päivänä oli viimeinen tilaisuus kynttilätehtaassa. Meidät otettiin vastaan kuin arvokkaat vieraat. Tehtaan johtaja oli varautunut hienoon tarjoiluun, oli kakut ja kahvit, kynttilät paloivat. Hän oli ilmoittanut työntekijöille, että työt lopetetaan meidän tulomme yhteydessä siltä päivältä ja kaikki halukkaat osallistuvat tilaisuuteen. Väkeä oli paikalla ehkä parikymmentä ihmistä? Mieleeni jäi johtajan innokas asenne ja ääneen lausuttu toteamus: - olen odottanut tätä päivää ja kuulemme mielellämme, mitä teillä on kerrottavaa. Niin me sitten kerroimme evankeliumin ja minä tunsin, että Kristus oli siellä läsnä. Ef.2:12-13. "että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä."

Monen suomalaisen kristillisyys on sellaista perustietoa tai tietämättömyyttä, jossa Jumalalla ei ole juurikaan merkitystä, paitsi tietysti hätätilanteessa. Suuret koettelemukset ja kaikenlainen murhe vaikuttavat Jumala-etsintään, mutta voi siitä luiskahtaa katkeruuteenkin ja tulla kieltäjäksi. Voisi puhua toisen käden kristillisyydestä ja ensi käden kristillisyydestä, sekä siitä miten edellisestä voi tulla jälkimmäinen. Sillä toisarvoisesta uskosta ei elä kauan, se joko alkaa juurtua syvemmälle ja kasvaa suuremmaksi tai sitten se kuivuu kokonaan pois. Pelkkä ulkoinen kristillisyys jättää sydämen kylmäksi ja tilalle pitäisi löytyä Kristuksen sisäinen tunteminen, joka on uuden elämän voima ja Jumalan valtakunnan ovi. On hyvä, jos herää kysymyksiä, etsintää ja omatunto alkaa kolkuttaa, sillä silloin ainoa parantava lääke on Kristuksen evankeliumi syntien anteeksiantamus.

Eräs ystäväni oli suntiona Keski-Suomessa pienessä maalaisseurakunnassa. Mies eli normaalia maallista elämää kirkollisen elämän ohessa ilman suurempia tunteita. Hän teki suntion töitten ohessa maanviljelijän töitä. Sitten tapahtui ihmeellistä ja hän sai uudistua aikoinaan kadottamansa lapsenuskossaan, Jeesus tuli hänen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Myös vaimo tuli uskoon. Koko kodin ilmapiiri muuttui. Toisen käden kristillisyydestä tuli ensi käden kristillisyyttä. Tämä vaikutti sen, että ennen niin ystävällinen kirkkoherra alkoi arvostella häntä ja varmaan oli myöskin päinvastoin. Jossain vaiheessa suntion mitta tuli täyteen ja hän kivahti esimiehelleen: - on se sitten merkillistä, että silloin kun olin täällä työssä ilman uskoa, ilman Jeesusta ja ryypiskelin jatkuvasti, niin sinulla ei ollut mitään hätää minusta; mutta nyt kun olen tullut uskoon, sinulla on jatkuvasti arvostelemista? Suntio vaihtoi pian toiseen seurakuntaan töihin, tuli toinen kaveri tilalle ja niin tulehdus parani paikkakunnalla.

Sykarin kaivolla käydyn keskustelun jälkeen synnissä eläneestä naisesta tuli Jeesuksen todistaja, uskonnollisesta ihmisestä uskova, toisen käden jumalisesta elävä kristitty. Herätyksen kokenut nainen lähti kertomaan ihmisille Jeesuksesta ja alkoi laaja hengellinen herätys. Joh.4:42. "ja he sanoivat naiselle: - Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja." Kuinka ihana ajatus, että kaikki kristityt palvelisivat aina Jeesusta. Mutta käytännössä nämä ensi käden kristityt ovat sellaisia ja siirtymä on tapahtunut joillakin äkkiä, joillakin hitaasti. Muutos on kuitenkin selvästi havaittavissa, silloin Kristus tulee takarivistä näkyviin ykköspaikalle. Jumalan sanan kylvetty siemen alkaa orastaa, näkyä ympäristössään. Hänestä tulee jokapäiväinen elämänleipä, elämänvesi, valaistu tie, ehdoton totuus, tulevaisuuden näky, Herra ja Vapahtaja.

Muodollinen kristillisyys on kylmää ja kovaa, surutonta ja särkymätöntä, siinä on ohut tieto ja pitkä perinne samassa paketissa. Se kuolee aina tapahtumaköyhyyteen, hiljaisuuteen, heikkouteen, vaatimattomuuteen, sillä se ei voi käsittää Jumalan rakkautta, eikä alatien Kristusta, joka suostuu ihmisten pahuuden ja mielivallan rusikoitavaksi. Se pursuaa lihan voimaa ja sielun paatosta, se hamuaa ympärilleen meteliä ja menoa, mutta kavahtaa itselleen kuolemista ja ristin kantamista, oman elämänsä kadottamista. Sen tunnuslauseeksi sopii hyvin vanhan iskelmän sanat: "itse matkani laskun mä maksan". Epäuskon saatua nujerrettua uskovan mielen hänestä tulee "jo riittää-kristitty". Silloin ensi käden kristillisyys muuttuu takaisin toisen käden kriitillisyydeksi, vaikka takana olisi pitkä upea menestyksen, saavutusten ja suoristusten kirjo. 1.Kun.19:4. "Sinne hän jätti palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juureen. Ja hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: - Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi." Jo riittää, on kuin musta makuuhuoneen rullaverho, joka pimentää kaiken. Siinä ihminen on kääntänyt selkänsä Jumalalle ja ajautunut umpikujaan omien ratkaisujensa kanssa. Se on kuin syvä masennus, jossa ei ole voimia nousta, jossa ei ole halua puhua, eikä laulaa, ei ole kiinnostunut kenestäkään, eikä odota mitään – paitsi kuolemaa.

Omassa elämässäni toisen käden kristillisyyttä ovat olleet lapsena opitut virret ja hengelliset laulut, koulun uskontotunnit, hartaudet ja Raamattu-aiheiset elokuvat, naapurissa asuneet laestadiolaiset, pakolliset kirkossa käynnit, rippikoulu, joidenkin tuntemieni vanhojen ihmisten uskonnollisuus. Niillä on ollut varmasti oma merkityksensä ja aikansa. Niiden tilanteiden sanoma ja tapahtumat ovat vasta myöhemmin auenneet. Toisen käden kristillisyyteen kuuluivat moraali ja Jumalan kunnioittaminen, rehellisyys ja pyrkimys hyvään, usein myös hyvät teot ja ansioajattelu. Siksi ihminen ollessaan tällaisessa tilassa puhuu välillä mitä sattuu ja käyttäytyy vaihtelevasti. Job 42:3-6 "minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa." Kriisit syventävät ymmärrystä itsestä ja Jumalasta. Kun saa hieman taivaan valoa, armon vilauksen, pyytää sitä lisää. Kun herää kysymyksiä ja pyyntöjä Jumalalle, voi odottaa myös vastauksia, ilosanomaa. Silti on vielä pitkä matka Jumalan näkemiseen ja siksi pitää tyytyä siihen, mitä on kirjoitettu Raamatussa ja toisten todistukseen. Toisen käden kristillisyys on rauhatonta asioiden ja ihmisten tarkkailua, jossa näkymätön Jumalan maailma ei ole vielä avautunut.

Mutta ei pidä halveksia toisen käden kristillisyyttä, vaan rukoilla sen ilmenemisen puolesta, että se syventyisi todelliseksi ja eläväksi Kristus-suhteeksi. Moraali on hyödyllistä elämässä, muttei pelasta ketään. Se on vain ilmapiiri, kylvömaa, elämäntapa, ystäväpiiri, perinne ja odotus. Toisen käden kristillisyyteen kuuluvat kaikenlaiset kokemukset ja tuntemukset, aistielämä ja sielun liikutukset, joiden tulisi olla seurausta Jumalan kohtaamisesta. Siksi usein em. kantavat jonkin aikaa elämän myrskyissä, mutta eivät kestä koettelemuksissa; silloin kuin ihminen joutuu luopumaan tavoitteistaan, ihmisistä, tavarasta, omasta tahdosta.

Lapsen usko on usein toisen käden uskoa, joka haihtuu nuoruuden kiusauksiin ja aikuistumisen myötä avautuviin maailman tarjouksiin. Kristillinen opetus ja seurakuntayhteys vahvistavat uskoa ja vievät sitä ensi käden kristillisyyteen. Toisen käden kristillisyys kompastuu helposti ihmisiin ja heidän käyttäytymisiinsä, suuriin pettymyksiin tällä alueella, loukkaantumisiin. Silloin on hengellinen ja sielullinen, laki ja evankeliumi ovat menneet sekaisin. Siksi Jeesus sanookin: "ilman minua te ette voi mitään tehdä" Joh.15:5. Ensi käden kristillisyyden alku on aina Jeesus.

Toisen käden kristillisyys muuttuu ensi käden kristillisyydeksi kun ihminen tulee parannukseen ja Jumalan luo, Jeesus alkaa elää ihmisen sydämessä henkilökohtaisesti. Jeesuksen risti tulee tärkeäksi ja sieltä avautuu taivaan tien ovi. Samoin ihminen ottaa vapaaehtoisesti oman ristinsä kuolettaakseen vanhan ihmisensä, haudatakseen omat suunnitelmansa ja pyyteensä Jumalan pyhyyden, tahdon ja valtakunnan tähden. Raamattu avautuu uudella tavalla ja Jumalan rakkaus kirkastuu ihmiselle. Sisimpään tulee uusi mieli, joka tahtoo seurata Jeesusta. Kielenkäyttö uusiutuu ja puheet muuttuvat uudestisyntymisen myötä, laulut vaihtuvat uuden elämän sanomaan, lauluja Jeesuksesta. Talous ja sen hoitaminen saa uuden katseen ja suunnitelman, kun ihminen huomaa kaiken omistamansa olevan lainaa ja lahjaa Jumalalta. Kuollut usko muuttuu eläväksi, puiston penkillä istujasta tulee Jumalan sanan kylväjä, turhuuden markkinoiden kauppiaasta tulee taivaallisen elonkorjuun leikkaaja. Tyhjäntoimittajasta tulee Jumalan huoneenhaltija. Vapahtajasta tulee kuvan sijasta hänelle hyvä Paimen, joka on aina omansa seurana. Ennen vain omaa pihaansa haravoinut ja portaitaan lakaissut lähteekin lähetystyöhön kauas tuntemattomien ihmisten luo.

Kirjahyllyssäni on ainakin pari sataa elämänkertaa, jotka kertovat ihmisistä, joiden elämään Vapahtaja tuli erään kerran ja suruttomista ihmisistä tuli uskovaisia. Monissa kertomuksissa se on kulkenut toisen käden kristillisyydestä ensi käden kristillisyyteen, järki uskosta sydämen uskoon, hengellisestä tiedosta elämään, näkyvistä välikappaleista näkymättömään Jumalaan, kirjaimesta Henkeen, teoriasta käytäntöön, pyhästä arkeen, kirkosta kotiin. Silti ne kaikki ovat erilaisia, jokainen tarina on yksilöllinen. Ne eivät ole kaavamaisia, vaan Herra puhuu jokaiselle henkilökohtaisesti, kutsuu nimeltä ja siunaa erikseen ja yhdessä. Monet tapaukset näistä osoittavat, että Jeesus kutsuu tavallisia ihmisiä, heikkoja, tahdottomia, avuttomia, epäonnistuneita, hylättyjä, alaspainettuja, kaikkensa menettäneitä, syntisiä ja sairaita. Heille tapahtuu ihme ja toisen käden kristillisyydestä tulee ensi käden kristillisyyttä, kun luusereiden kuoro laulaa kunniaa Herralle.

Iloitsemme, Herra, kaikesta antamastasi ilmoituksesta, joka valaisee meille sinua. Kiitos kaikista aiemmin tapahtuneista asioista, jotka ovat julistaneet sinun elävän ja olevan olemassa. Kiitos pienten alkujen päivistä, siunatuista hetkistä ja ihmisistä, joiden kautta olet hyvyyttäsi jakanut meille pitkin matkaa. Kiitos toisen käden kristillisyyden päivistä, jotka ovat johtaneet osaltaan sinun luoksesi Jumalan yhteyteen. Auta tänään etsivät ja rukoilevat, kaipaavat ja odottavat sielut ensi käden kristillisyyteen, uuteen elämään. Ojenna Jeesus kätesi luoksemme, että näemme kuin Tuomas naulan arvet, jotka ovat pelastumisemme hintana taivaallisen Isän edessä. Aamen