Valomerkki

Kun olin aikoinaan töissä ravintoloissa monta vuotta, tuli tutuksi maailman pimeä puoli. Olin toimessa muutamassa yöravintolassa ja yleensä menin töihin ilta seitsemäksi ja pääsin yöllä kolmelta kotiin. Sitten tulin kotiin neljän maissa ja nukuin puoliin päiviin. Ei tullut tavattua juurikaan ihmisiä työn ulkopuolella. Yöllä ravintolassa oli tarjoilun päättymiseksi annettava aina valomerkki, jonka suoritti vuorossa ollut hovimestari. Silloin pimeä juhlasali valaistiin kirkkaaksi kuin päivä ja kaikki hämärävalaistus häipyi ties minne. Uneliaat hämyveikot ja kuutamokirsit heräsivät juhlien loppumiseen. Tämän jälkeen ei pöytiin enää tarjoiltu, myyty ruokaa eikä viinaa. Oli laskun aika ja hienoissa tanssiravintoloissa tehtiin siihen aikaan viralliset paragonit vielä joskus käsin. Oli siis pöytäkuntia, joihin tuotiin mittava koko illan kasvanut lasku, joka piti maksaa käteisellä.

Tämä maailma odottaa, että ongelmat poistuvat ja entinen meno jatkuu samanlaisena. Sairaat odottavat parantumista, työttömät työtä, rakkaudettomat rakkautta, rauhattomat rauhaa, kodittomat kotia, pakolaiset uutta kotimaata. Rikkaat haluavat pitää rikkautensa ja lisätä sitä, köyhät kolkuttelevat rikkaiden ovilla turhaan. Mutta pimeydessä kulkevat tykkäävät pimeydestä ja odottavat pimeyden vain jatkuvan, ettei heitä näkyisi, etteivät heidän tekonsa tulisi koskaan julkisuuteen. Valo tietäisi heille lasku maksun aikaa?

Jumalan seurakunta toteuttaa Herran käskyä ja julistaa evankeliumia kaikkialla, kunnes taivaallinen valomerkki kertoo Herran päivän lähestymisestä ja työn päättymisestä. Synnin tuomio kohtaa maata kaikenlaisin kauhein rangaistuksin, jotka tulevat vyörymään yksi toisensa jälkeen täällä. Silloin tulevat Jumalan vihan maljat yli ihmiskunnan, tuhon aallot murskaavat kaikki hyvien päivien odotukset ihmismielistä. Aamos 5:16-21. "Sillä näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Herra: Kaikilla toreilla on valitus, kaikilla kaduilla sanotaan: "Voi! Voi!" Peltomiehiä kutsutaan surun viettoon ja itkuvirren taitajia valittajaisiin. Ja kaikissa viinitarhoissa on valitus, sillä minä käyn sinun keskitsesi, sanoo Herra. Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus - ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole? Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.

Iso mies seisoi linja-autopysäkillä ja näki minun kulkevan pihallamme. Hän huusi, että olenko menossa keskustaan? En vastannut mitään hyppäsin vain autooni ja karautin pysäkille miehen eteen ja näytin käsimerkillä, että hyppää kyytiin. Vaivoin iso mies mahtui ovesta sisään ja rojahti tuoliin. Hän kertoi, mihin oli menossa ja huonoista kokemuksistaan kauppiaan kanssa. Mies haisi vanhalle viinalle ja oli ilmeisesti alan miehiä? Olimme kulkeneet kilometrin, kun hän kuvaili suurta ongelmaansa ja totesi olevansa vähällä kuolla, lähellä vaihtaa hiippakuntaa - niin hän sanoi! Silloin keskeytin hänet ja kysyin: - olisitko ollut valmis lähtöön, olivatko sun asiat Jumalan kanssa kunnossa? Mies meni aivan hiljaiseksi ja kääntyi katsomaan minua. Sitten hän kysyi, olinko uskossa? Vastasin myöntävästi. Seuraavaksi hän kysyi, olinko helluntailainen? Vastasin kuuluvani kirkkoon. Loppumatka sujui leppoisasti jutellen, hän kertoi aika paljon elämästään, työstään, avioliitostaan ja ihmissuhteistaan. Pian jätin hänet kaupan kohdalle pysäkille. Toivotin hänelle Jumalan siunausta, johon hän vastasi: - samoin! Myöhemmin rukoilin, että Jeesus valaisisi häntä.

Valomerkki on tulossa, iso lasku odottaa ihmistä, mutta hän vain miettii, miten voisi saada lisää ajallista tyydytystä lihalleen, miten kokea enemmän, tuntea suloisemmin, nauttia elämästä joka solullaan. Mutta hän ei halua ajatella, että lasku tulee enemmin tai myöhemmin, kaikki täytyy maksaa? Jumala vaatii ihmisen tilille, omatunto herää, synti nousee syytöksinä mieleen, virheet kasaantuvat kuormaksi, lasku on ylivoimaisen suuri, koko elämän ajan synnit - teot, sanat, laiminlyönnit, ajatukset - vaativat hyvityksen, sovituksen, vapautusmaksun, rangaistus on tulossa, miten voidaan selvitä, miten ihminen voi pelastua? Voiko ihminen muuta, kuin avuttomuudessaan huutaa Herraa avuksi, armahdusta, ettei joutuisi helvettiin? Apt.2:19-21."Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

Kerran näin Raisiossa ilmielävän perkeleen, se tuli keskustelemaan kanssani seurakuntatalon pihalla ja oli pukeutunut papin vaatteisiin. Se haastoi taisteluun ja yritti ottaa minulta pois uskon Jeesukseen. Se sanoi: - Älä vaan luule, että Jumalan valo asuu sinussa! Se varmaan ajatteli, että kauhistun ja pelästyn sen uhkaavaa asennetta. Mutta sanoin sille kuuluvasti päin näköä: - Juuri niin minä luulen ja olen siitä täysin varma. Varoitin häntä, sillä hän oli matkalla helvettiin. Kävimme sitten vielä jonkin aikaa keskustelua, kunnes erkanimme tahoillemme kokemusta rikkaampana. Tällaista vastaavaa touhuilua oli ollut jo usein aiemminkin ja ihmettelinkin, että mistä ne löysivätkin jatkuvasti tällaisia tyyppejä seurakuntaan. Yksi kaheli kun lähti, niin toinen vastaava tai vielä pahempi oli tulossa tilalle. Odotimme paimenia, mutta saimme susia. Odotimme elämän leivällä ruokkivia uskovia, mutta meille tarjottiin vain kääntymättömiä petoja, jotka raatelivat sujuvasti Herran laumaa. Kirkkoherrankin suurin murhe oli se, ettei koko Raisiota yritetä käännyttää - niin hän sanoi minulle. 2.Kor.11:14-15."Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen."

Valo, joka näistä ihmisistä lähtee, on mustaa valoa, eikä se vie itse Valkeuden, Kristuksen luokse. Ja näitä piissaa, sylttytehdas tuottaa tätä lajia solkenaan. Niillä on nätti naama, trimmattu vartalo, värjätty tukka, haisevat hyvälle ja aina hymy huulessa. Niiden jutut ovat ihmisten juttuja ja niillä on taito kiertää porukat pikkusormensa ympärille. Ne puhuvat rakkaudesta, mutta eivät mene koskaan itse Golgatalle. Ne puhuvat rauhasta, mutta eivät tarvitse sen syntymiseksi Vapahtajaa. Ne puhuvat Jumalasta, mutta eivät todista Jeesuksen muuttavasta voimasta. Ne puhuvat toivosta, mutta tarkoittavat sillä vain ajallista hyvinvointia. Ne puhuvat seurakunnasta, mutta pitävät sellaisena kaikenlaisten kääntymättömien yhteenliittymää. Ne puhuvat ihmisten huomioimisesta ja auttamisesta, mutta varomat visusti kertomasta heille, että jokaisen ihmisen kaikkialla on tehtävä parannus. Ne puhuvat mielellään uskonnosta ja sen tapaisista vuoropuheluista, mutta eivät halua kuullakaan, että ihminen voi pelastua vain Jeesuksen veriuhrin kautta. Ne puhuvat onnellisesta huomisesta, jonka kertovat olevan jokaisen osa, mutta eivät kerro, että vain vähän on niitä, jotka pääsevät taivaaseen ja suuret joukot hukkuvat. Ne eivät puhu synnistä, koska eivät ajattele sellaista olevankaan olemassa, mutta tulevat kerran kuulemaan viimeisellä tuomiolla totuuden itsestään ja eksyttämistään sieluista. Valomerkki on tulossa.

Jumalan kansa, Jeesuksen omat, ovat erilaisia kuin muut ihmiset. Heidän osansa ja onnensa on taivaallinen valo mielen pimeyteen, syntikurjuuteen; kaikkeen ihmisen pahuuteen loistanut Kristus-valo. Se on muuttanut heidät susista lampaiksi, vihan astioista laupeuden astioiksi. Herra on valaissut heidän elämänsä sanansa kautta, Pyhä Henki on tullut heidän sisimpänsä ohjaajaksi. Tavallisista syntisistä Jeesus on tehnyt itselleen valitut, pyhittänyt papeiksi, uudestisynnyttänyt Jumalan sukulaisiksi, Herran kansaksi, pelastavan evankeliumin todistajiksi. 1.Piet.2:9. "Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;" Jumalan ihmeellinen valo on tullut kuin ravintolan öinen valomerkki, herättäen synnin unesta, maailman turhasta menosta, ihmisviisaudesta, oman tahdon tieltä, tyhjästä elämästä, pettymyksen puutarhasta, valheen hengestä, tulevaisuuden pelosta, nautintojen orjuudesta, pirun kahleista. On tullut aika astua ulos pimeydestä, tunnustaa syntinsä ja ottaa Vapahtaja vastaan sydämeensä ja johtajakseen; kertoa suuresta löydöstään muillekin, rukoilla heidän puolestaan ja seurata Jeesusta.

Ernst Werner Pakkala kertoo muistelmissaan: - Ollessani nuorena pappina Porvoossa minulle järjestyi virka tuomiokapitulissa. Kyselin Herralta, mitä on tehtävä. Oliko papin virka jätettävä ja ruvettava virkamieheksi? Seuraavana keskiviikkona, kun pyhänä saarnasin Porvoon tuomiokirkossa, oli asia ratkaistava. Kun sanoin aamenen saarnastuolissa, niin eräs nainen tuli käytävällä itkien: - Minä hukun. Hyvä pastori, selittäkää minulle!  Minä en enää muista, mitä minä sanoin, mutta sen muistan, että koko kirkkokansa itki.

Mutta minulle tuli Herran sana: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan." Sillä kertaa minä jaksoin ottaa sen sanan uskossa vastaan ja totella enkä tehnyt laskelmia tämän maailman viisauden mukaan.

Pakkala sai Jumalan valon ohjaamaan elämäänsä, ja kysellessään tietä, ovea, valintaa tulevaisuuden ratkaisussa. Vastaus tuli odottamattomalta taholta, vieraan ihmisen hädän muodossa. Kuinka tärkeää onkaan kuunnella, mitä Herra Jeesus puhuu meille; sillä hänen valossaan vaeltaminen tuo mukanaan uskovien yhteyden ja ristin veren puhdistavan voiman. Näitä valon pilkahduksia uskova tarvitsee odottaessaan sitä suurta Herran päivää, jolloin kaikki on lopullisesti täydellistä valoa.

1.Herra, Jeesus, sua aina, aina vain sua rakastan.

Syntisen mä sydämeni sulle, Herra, avaan.

2.Kaikin hetkin kurja sydän syytää pelkkää syntiä.

Sittenkin vain hiukan tunnen turmeluksen syvyyttä.

3.Toinenkaan ei tuota tunne, ymmärrä ei yksikään.

Siksi aina auttajatta yksin maailmaan jään.

4.Vain sä yksin, Herra Jeesus, tunnet tuskan ahdingon;

vaikka tiedät työni kaikki. Sä et ole armoton.

5.Syntitaakan siirsit multa ristinpuussa riippuissasi.

Kieli kirposi kiittämään taivaallista armoasi.

6.Kiitos sulle, Herra Jeesus, kun sun veresi puhdistaa.

Siksi syntinenkin aina omanasi olla saa.

sanat Jooseppi Mustakallio 1892

(voidaan laulaa "Tule kanssani Herra Jeesus" sävelellä,

säkeistön viimeiset sanat kerraten)