Ole pienessä tyytyen uskollinen, pian aikasi haihtuvi pois.

Kun olin neljävuotias muutimme vuokra-asunnosta toiseen Turussa Hirvensalon saaresta Kuninkaanojalle. Kannoimme vähäiset tavaramme kuorma-auton lavalle. Oli kaunis kesäilta, minä istuin lavalla tavaroiden keskellä ja katselin, kun lapsuuskoti jäi taakse, paras kaverini jäi taakse. Seuraava koti oli vaatimaton ullakkohuone ilman mukavuuksia. Kun siellä levitimme yöksi kaksoishetekan auki, oli huone aivan täysi. Muutaman vuoden kuluttua muutimme taas, vuokra-asuntoon Kähärinmäkeen, jossa menin kouluun ja sitten saimme hieman paremman asunnon. Kahdeksaan ikääni mennessä meillä oli ollut neljä muuttoa. Kaikki tämä muokkasi lapsen mieltäni, toi eteen uusia ihmisiä, opeteltavaa ja ihmeteltävää. Mutta Jumalaa en tuntenut.

Aika ja elämä

Lina Sandell-Berg kirjoitti runon Ole pienessä tyytyen uskollinen, jonka Ilmari Krohn myöhemmin sävelsi ja se päätyi hengellisten laulujen kokoelmaan. Laulun juoni on sen pyhityselämään paneutuvat ohjeet, jotka puhuvat kokemuksesta.

l.Ole pienessä tyytyen uskollinen, pian aikasi haihtuvi pois. Kesän jäljestä syksy on taas suruinen ja tää viimeinen päivä olla voisi. Tee oikeaan aikaan kylvöntätyös, että tuot ilolla lyhteesi myös.

Eräänä päivänä ystäväni soitti ja sanoi rukoilleensa, että Herra ottaisi pois täältä. Hänellä oli ollut pitkä tie Herran seurassa ja nyt monet vaivat rasittivat olemusta. Keskustelimme tästä. Luuk.l:37 ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”. Selvä sana, mutta sen sulattamiseen menee aikaa, kun käytännön kokemukset näyttävät olevan aina eri mieltä? Jos Herran tie kulkisi oikopolkua ja valtateitä pitkin, olisi usko vaivatonta kiitämistä. Mutta ristin tie kulkee kovin alhaalla ja vaatimattomissa puitteissa, ilman ihmiskunniaa ja tavisten porukassa. Pysy siis paikallasi ja tyydy Jumalan aikatauluun! Ole siis pienessä tyytyen uskollinen!

Nuorena on helppo tehdä suunnitelmia, kun kunto on kohdallaan ja kukkarossa rahaa, on kavereita ja kysyntää sinne ja tänne. Maailma tuntuu olevan levällään edessä vain rohkeaa kokemuksiin heittäytymistä varten. Ei olla köyhiä eikä kipeitä, ei kun lisää kaasua ja mutkat suoriksi? Mutta ajan kuluessa tulee huomaamaan, kuinka eiliseen ei voi palata, menneisyydestä ei saa lisää voimia ja kaverit alkavat poistua näyttämöltä yksi toisensa jälkeen ja itsekin on selvästi huonommassa hapessa kuin menneenä vuonna? Silloin tarvitaan Jumalan sanaa, joka ohjaa katsomaan hänen olemukseensa Isänä Poikana ja Pyhänä Henkenä. Ps.31:16 ”Minun aikani ovat sinun kädessäsi”.

 

Kutsumus ja armolahjat

2.Ole työsssäsi ainiaan uskollinen, miten pieneksi se näyttäisikin. Että olisit sä Herralle kelvollinen, joka työhönsä sai sinutkin.Iloiten mene toimeen pienimpään, kun sen sulle on uskonut Hän!

Olin asioilla kaupassa ja huomasin, että miesmyyjällä oli kaulassa ketjuissa risti ja tähti, jota saatananpalvojat käyttävät tunnuksenaan. Osoitin häntä sormella maksaessani ostoksiani ja sanoin, että sinä näytät varmistaneen molemmat? Mies ymmärsi heti lauseen ja vastasi hymyillen: - Kyllä! Vaatii rohkeutta hyväksyä vain Jeesus Herrakseen.

Jos ihminen kokee Jumalan olevan häntä varten olemassa kuin joulupukki lahjoineen, tulee kristillisyydestä varsin ankea elämänmuoto. Siinä ihminen on vielä kaiken keskus ja Jumala vain palvelija ihmistä varten. Mutta jos Kristus löytää paikan sydämessä, kääntyy tämä kuvio toisinpäin, ihmisestä tulee Jumalan palvelija ja kuuliainen opetuslapsi. Silloin ensisijainen kysymys onkin: mikä on minun kutsumukseni ja mikä on minun armoitukseni, armolahjani? Tämän selvittämisessä kuluu aikaa ja rukouksia. Oma arvio on usein vielä ihan pielessä alkuunsa, se on joko itsekeskeisen nousukas, tai päinvastaisesti itseään vähättelevä, syrjäänvetäytyvä asenne. Tästä syystä on hyvä rukoilla Isä meidän päivittäin, kyllä se kutsumuskin sitten selviää. Joskus luonteenheikkoudet vievät kristityn aivan umpikujaan ja harhateille. Ei ole helppo peruuttaa suunnitelmiaan ja odotuksiaan, eikä varsinkaan tehdä U-käännöstä virheistään toisten nähden. Mutta epäusko sotkee paljon asioita ja ihmisiä näissä piireissä.

Eräs tunnettu pappi joutui aikoinaan epäuskonsa tähden mykäksi ja se on aina puhetyöläiselle pahin mahdollinen tapaus. Mutta Jumalan koulussa hän kasvoi hiljaisuudessa suostumaan Herran tahtoon ja alkoi toimia uskossa. Niin sitten sana sanoo: Luuk.l:64. ”Ja kohta suunsa aukeni, kielensä vapautui, kiittäen Jumalaa.” Eikä vain pappi tullut uudistetuksi, vaan pian ympäristökin puhui hänen ihmeellisestä Jumalastaan. 1:65. ”Ja tuli pelko kaikille ympärillään asuville, koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;” Pian puhkesi papin elämässä uusi armolahja ja hän käytti sitä rohkeasti: 1:67. ”Ja Sakarias täytettiin Pyhällä Hengellä, hän ennusti…” Voi kun kaikki tämänkin ajan papit saisivat tämän saman, että tulisivat täyteen Jeesuksen tuntemista.

Sinä ja Jeesus

3.Ole pienessä ainiaan uskollinen tähden kalliin Vapahtajasi! Hänen tuomionsa on ylen ihmeellinen, kun hän arvostelee tekojasi. Mitä siitä, jos pienien käyt riviin, kun hän vie sun taivaisiin!

Ylpeys on perisynnin suuri hallitsija, joka ylläpitää sielun eroa Jumalasta. Leuhkat ihmiset ovat yleensä johtajahahmoja, menestyneitä, rikkaita, mainetta hankkineita, toisia ihmisiä sotkeneita, itsekeskeisiä, narsisteja ja pyrkyreitä. Kristillisissä piireissä ylpeys pesii kuin flunssavirus kansassa. Se aiheuttaa ristiriitoja, eroja, lahkoutumista, syrjimistä, ihmispalvontaa ja Kristuksen ruumiin hajottamista. Kristitty voi peilata omia tekemisiään ja kysyä etsinkö Jumalan nimen pyhitystä, Hänen valtakuntaansa ja Herran tahtoa, vai omaa etuani? "Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän, jotka ovat jumalattomien lamppuna, ovat syntiä." Snl.21:4 Ylpeyden tähden ihminen ei löydä avukseen Jumalan armoa, sillä hän hakee sitä liian korkealta. Hänen olisi tultava paljon alemmas, nöyryyteen, syntiseksi, löytääkseen syntisten Vapahtajan, Jeesuksen. Siellä hän edelleen kulkee, kutsuu ja pelastaa.

Ylpeydessä omaminä on aina mennyt Kristuksen edelle, Jeesuksen on pitänyt väistyä, kun ihminen on ruvennut isottelemaan. Ei tarvita erityistä lahjakkuutta pilata Jeesuksen suunnitelma, siihen riittää keskiverto ihmisäly. Kun ylpeys astuu näyttämölle, silloin toteutuu tuo vanha sanonta: Yli päänsä, joka ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Mutta hengellisesti Jeesus on seurakunnan pää ja siis uskovan pää. Jos siis ylpeys pääsee valtaan, se aina syrjäyttää Vapahtajan, menee yli päänsä. Kuinka monta herätystä, seurakuntaa, ja uskovaisuutta ylpeys onkaan tuhonnut historiassa, kun on ruvettu järkeilemään, luotettu teologiaan ja korottamaan lahjan käyttäjiä enemmän kuin lahjan antajaa?

Lapsenlapseni Emilia 5v. Kysyi eräänä päivänä: - Mummi, onko kukaan koskaan oikeasti nähnyt Jeesusta? Niin sitten kävimme keskustelun tästä. 1.Piet.1:8-9 ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”

Uskollisuus ja uskovat

4. Ole pienessä ainiaan uskollinen, sitä Herrasi tahtoo vain. Pysy tyytyen joukossa halvimpien, sua itse hän käy tukemaan. Iloonsa hän niin sinut vie sanoen: "Mitä teit, sen sä teit mulle".

Kainuussa eli nuoruuttaan kirjailija Kaarlo Mikkonen. Hän kirjoitti hengellisestä heräämisestään:

- Vanhempani elivät suuressa köyhyydessä. Elämän kovuutta saimme me lapsetkin jo varhain maistaa. Tämä teki mielen vakavaksi. Hengellisetkin asiat jo siinä 5-6 vuoden iässä tulivat tärkeiksi. Ajattelin paljon Jumalaa, mutta Hänen rakkaudestaan en niin tiennyt kuin Hänen vihastaan. Siksi tuska ja pelko alituiseen painoivat mieltäni. Pelkäsin kadotusta. Kuitenkin opin jo silloin laulamaan monta ihanaa laulua, joissa puhutaan Jeesuksen rakkaudesta. Sellaisia olivat esim. tällaiset: »Mä Jeesuksen laulan, Hän yksin lohduttaa» ja: ”Kiitos Karitsan, Kristuksen, kun alas tuli tänne.» Aloin hiukan ymmärtää tuota ihanaa totuutta, että Jeesus on meidän Vapahtajamme. Kuitenkin ajattelin, etten tällaisena kelpaa Jeesukselle. On tultava hyväksi ja Hänelle kelvolliseksi. Mutta mitä enemmän pyrin sellaiseksi, sen selvemmin huomasin itsessäni kaikkea muuta vaan en hyvyyttä. En ollut hyvä isälle ja äidille, en veljille enkä siskoille. Hätä saavutti sieluni. Usein menin metsään itkemään yksinäisyydessä, kun synti ja Jumalan viha ahdisti. Vasta sitten kun aloin kuulla Saara Malisen puheita ja keskustella hänen kanssaan, selvisi uskon asia yhä enemmän. Tuli suuri lukuhalu. Luin niin. että toisinaan pitkälle yötäkin viivyin kirjan ääressä. Raamattuun tunsin erityistä kiintymystä, niin että siinä toisella kymmenellä ollessani olin jo lukenut Raamatun suunnilleen läpi. Ps.35:27 ”Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta."

Hän kirjoitti Saara Malisen, Mikko Reposen ja vaimonsa Kyllikin elämäkerrat ja muutamia pienempiä teoksia. Nämä olivat hyvin uskonhenkisiä ja rakentavia kirjoja, joista monet ovat ammentaneet lohdutusta ja siunausta elämäänsä. Ehkä kuitenkin kaikkein dramaattisin kirja on 1937 julkaistu "Pimeässä laaksossa", jossa Mikkonen kertoo nuoruuden uskostaan, elämästään ja työstään ja ensimmäisestä avioliitostaan, joka päättyi siihen, että anoppi ja vaimo ajoivat hänet pihalle omasta kodistaan. Kesti aikaa ennen kuin Mikkonen pääsi taas kiinni elämään tämän kamalan kokemuksen jälkeen.

Herra, minäkin tahtoisin olla pienessä tyytyen uskollinen, koska pian aikani haihtuu pois. Jeesus, sinä olet sitoutunut auttamaan syntisiä ihmisiä ja luvannut armosi jokaiselle, joka kääntyy puoleesi sitä pyytämään. Kiitos tästä. Näet, kuinka sielussamme kiinnymme kaikkeen kiiltävään, näyttävään, ajalliseen ja turhaan. Maailma houkuttaa ja synti kiehtoo, saatana pettää, kuule siis rukouksemme ja tule luoksemme, sydämiimme, koteihimme, seurakuntaamme. Auta siis meitä olemaan pienessä uskollisia sinun ääntäsi ja pyhää sanaasi kuunnellen kaikessa ja kaikkialla. Ohjaa meitä kädestä pitäen pimeässä laaksossa ja vihreällä niityllä. Käy edellämme halki maailman viitoittamallasi tiellä taivaaseen.