"Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi."

Ruotsalainen suuri Jumalan mies tri Peter Fjellstedt näki kerran unessa maailman lavean tien. Hän näki edessään suuren kentän, joka oli täynnä ihmisiä. He riensivät eteenpäin lakkaamattomana jonona. Kun hän tarkasti, mikä oli tuon kentän edessä, huomasi hän äkkijyrkänteen, jonka pohjasta näkyi kadotuksen tuli. Hän näki, miten ihmiset   työnsivät   toinen   toisiaan eteenpäin kadotusta kohti. Kun heistä osa saapui tuon kuilun partaalle ja he huomasivat mikä oli heidän edessään, he pysähtyivät, huusivat ja tahtoivat kääntyä takaisin, mutta he eivät voineet enää palata. Suuri kansanjoukko työnsi heitä takaapäin ja kaikki palaamisen mahdollisuudet olivat poissa. Hän kuuli myöskin kadotettujen huudon, mutta se sekaantui takana olevan kansan pauhuun. Hänkin oli tuossa ihmisvirrassa ja hän oli jo aivan lähellä kadotuksen kuilua tuntien sen tuskan, mikä ihmisellä silloin on, kun hän vaipuu helvettiin. Häntäkin työnnettiin eteenpäin ja kaikesta vastarinnastaan huolimatta hänen täytyi yhä vain lähestyä ammottavan kuilun reunaa.

Mutta silloin hän kuuli äkkiä äänen, joka huusi: »katso ylöspäin» ja kun hän kohotti katseensa, näki hän, miten taivaasta riippui punaisia lankoja tuon ihmisjoukon yläpuolella. Hän näki, miten muutamat tarttuivat noihin lankoihin, ja vaikka ne olivat sangen heikkoja, niin ne kestivät ja aivankuin näkymätön käsi nosti heidät yläpuolelle tuota ihmisvirtaa. Hänkin tarttui tuollaiseen punaiseen lankaan ja hänetkin nostettiin tämän langan avulla ylös ja hän tuli pelastetuksi.

Kun hän heräsi tästä unesta, hän ymmärsi Jumalan puhuneen hänelle. Hän käsitti myöskin, että ihmisvoimalla on mahdotonta tulla pelastetuksi. Yleinen mielipide ja koko maailman henki painostaa, joten tuon virran mukana on kuljettava. Mutta hän käsitti myöskin, että keskellä tuota kadotukseen kulkevaa joukkoa riippuvat vielä tänäkin päivänä taivaasta ne veripunaiset langat, jotka Golgatalla kerran yhdistivät taivaan ja tämän langenneen ihmiskunnan toinen toisiinsa. Hän ymmärsi, että Jeesuksen Kristuksen veressä on voima, joka nostaa syntisen yläpuolelle ihmismielipiteitä. Hän käsitti, miten ainoastaan Jeesuksen veressä voi syntinen saada synnit anteeksi ja tulla temmatuksi maailman lavealta tieltä pelastuksen polulle.

  Ja tämän käsitettyään tuo oppinut mies lankesi Jumalan kasvojen eteen, huusi avuksensa sitä Vapahtajaa, joka Golgatan ristillä on hänenkin syntiensä tähden kuollut ja jonka veri vuosi hänenkin syntiensä sovitukseksi. Seuraus tästä oli, että hän pelastui. Hän sai Jumalan rauhan sydämeensä ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut. Hänestä tuli lähetyssaarnaja Itä-Intiaan, raamatun kääntäjä turkkilaisille ja lähetysopiston johtaja Baseliin ja Lundiin.