Seurakunnassamme on joka maanantaiaamu Kangasalan kirkossa rukouspiiri, jossa kannetaan seurakunnan ja ihmisten asioita Herran eteen. Tämä toiminta on jatkunut jo ainakin kymmenen vuotta ja osa vastuunkantajistakin on vaihtunut. Joka kerta kokoonpano ja rukoilijoiden määrä on erilainen, aiheet erilaisia. Tällainen julkisuudesta sivussa oleva seurakunnan toiminta on kuin katsoisi kirkollisten kulissien sisäpuolella, mainosten taakse, pimeään puoleen. Eräässäkin lapussa, jonka sain rukoiltavaksi, luki ohjeena: Ei saa lukea ääneen!
1.Tim.2:1-4. Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Eräänä tällaisena aamuna olin taas mukana muiden uskovien kanssa kiittämässä Herraa ja pyytämässä apua moniin esirukousta kaipaavien ihmisten elämään. Kirjoitettuja rukouspyyntöjä oli taas kertynyt eri tilaisuuksista ja virastosta runsaasti, kymmenittäin, vaikeasti luettavilla käsialoilla kirjoitettuja avunhuutoja. Jaoimme laput ja rukoilimme vuorotellen jokaisen pyynnön puolesta. Rukouksia perheiden puolesta, lukuisia rukouksia lasten puolesta, paljon rukouspyyntöjä sairauksien parantumisen puolesta, rukouksia rikkinäisten ihmissuhteiden ja avioliitto-ongelmien puolesta, rukousta Suomen, Kangasalan ja hengellisen herätyksen puolesta, rukouksia työpaikkojen löytymisen ja säilymisen puolesta, asunnon ja kodin löytymisen puolesta, oikean aviopuolison löytymisen puolesta, tasapainoisen uskonelämän löytymisen puolesta, syyllisyyden, anteeksiantamattomuuden ja katkeruuden poistumisen puolesta, Jeesuksen veren synnistä puhdistavan armon saamisen puolesta. Ja oli rukouksia kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, että hän oli auttanut, vastannut ja hoitanut vaikeissa asioissa.
Siir.2:10-11. Katsokaa muinaisia sukupolvia ja nähkää: Kuka on turvannut Herraan ja joutunut häpeään? Tai kuka on hänen pelossansa pysynyt ja tullut hyljätyksi? Tahi kuka on häntä avuksensa huutanut, ja hän on katsonut hänet ylen? Sillä armahtavainen ja laupias on Herra, ja hän antaa synnit anteeksi ja pelastaa ahdistuksen aikana.
Kun tilanne oli ohi ja ajelin takaisin kotiin, mietin noita kuulemiani lappuja, rukouksia ja ystäviä, jotka niitä Herralle kantoivat. Sitten ajattelin, että seurakunnassamme järjestetään paljon tilaisuuksia, joissa varmaan pyritään siihen, että ihmiset kokisivat olonsa hoidetuksi, voisivat olla iloisia ja omistaa Jumalan rauhan ja anteeksiantamuksen elämänsä voimaksi. Tilaisuuksissa siis ollaan hymyssä suin, viihdytään, taputetaan ja nauretaan. Mutta ilmeisesti siellä on paljon murheellisia ihmisiä, muutosta odottavia ihmisiä, pelokkaita ihmisiä, epävarmoja ihmisiä, heikkoja ihmisiä, yksinäisiä ihmisiä, sairaita ihmisiä ja etsiviä ihmisiä, Jumalaa kaipaavia ihmisiä, saatanan sitomia ihmisiä, syntien turmelemia ja orjuuttamia ihmisiä? On siis syytä jatkaa rukousta, koska on tarvetta ja Raamattu kehottaa siihen.
Ps.116:1-2. Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
virsi 323
1.Sua rakastaa, oi Herrani, mä tahdon sydämestäni.
Mua siunaa armollasi. Mua maailma ei iloita.
En tottele sen turhuutta, kun olen omanasi.
Kun vaipuu vaivaan sieluni, mun olet uskallukseni.
Mua voimallasi vahvista, ja verelläsi puhdista.
Oi Jeesuksein, mua pelasta, mua pelasta synnistä, sielun surmasta!
2. Kun annoit mulle, Herrani, mun ruumiini ja sieluni.
Suo lainaasi oikein käyttää, niin että sulle kunniaksi
ja lähimmäisen parahaksi sun tahtosi voisin täyttää.
Mua kiinnitä sä totuuteen, pois petos poista perkeleen.
Suo sinussa mun riippua myös ristiäkin kantaessa.
Oi Jeesuksein, sun kuolosi, sun kuolosi aina olkoon lohdutukseni.
3.Enkelisi, Herra, lähetä minua täältä lähteissä
taivaaseen luoksesi tuomaan. Myös ruumiini kun poveen maan
sun nimeesi siunataan, sun ota armosi huomaan.
Kun herätät mun kuolosta, suo kasvojasi mun katsella
ja kirkkauttasi iäti uudessa taivaassasi. Oi Jeesuksein, mun turvani,
mun turvani, nyt kuule huokaukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti