Eräs pappi tilitti kutsumustaan ja kertoi, että työltä katosi merkitys:
– Junnaan vuodesta toiseen hautajaisia, kasteita ja avioliittoon vihkimisiä, joissa ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä puhun. Tärkeintä on saada asia nopeasti hoidettua, jotta he pääsevät kahville. Huomaan tämän ihmisten eleistä ja ilmeistä. He saattavat vilkuilla kelloaan tai puhelintaan. Ihmisten katse siirtyy seinille tai he liikehtivät hermostuneesti. Silmissä ei näy iloa. Näen kummeista, ketkä ovat olleet viihteellä ristiäisiä edeltävänä iltana. He huohottavat, hiki valuu ja he eivät haluaisi pidellä enää vauvaa sylissä. Lisäksi osa vanhemmista supattaa keskenään, kun puhun On vaikeaa sulattaa sitä. Vanhemmat vaivautuvat kastamaan lapsensa, mutta se ei kuitenkaan merkitse heille mitään. Koen työssäni merkityksettömyyden tunnetta viikoittain. Kutsumukseni mukaan, tässä pitäisi pysyä ja olla onnellinen, kun saa työtä tehdä. Väsymyksen hetkinä rukoilu ei auta. Merkityksettömyys työssä on aiheuttanut pettymystä, riittämättömyyttä ja kyynistymistä. Kun into loppuu, kaikki työtehtävät tuntuvat aika raskailta. Se on osaltaan vaikuttanut myös omaan hengellisyyteeni. Toiveena on löytää kirkosta tehtävä, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tällainen voisi olla hallinnollinen työ.
Ihmissuhde ristiriidat ovat ilmeisesti yksi suurimpia elämän koettelemuksia, joihin joutuu jokainen joskus. Luonteemme särmikkyys saa aikaan ärsytystä ympäristössään ja huono käytös ja rumat sanat lisäävät hajontaa. Tapahtuu hylkäämistä ja aina se tuottaa kärsimystä. Kun ihmiset ottavat etäisyyttä toisiinsa nähden ja joskus pysyvästi, tulee sieluihin haavoja. Olen kuunnellut joskus vanhaa ihmistä, joka toistaa kokemaansa vuosien takaista kärsimystä uudelleen ja uudelleen. Yllensä se on ollut jonkinlainen hylätyksi tuleminen, yli kävely, arvostelu, haukkuminen, vähättely tai boikotti. Tilanne on ollut ja mennyt, siihen ei voi palata, sitä ei voi enää muuttaa. Mutta asian voi kantaa rukouksessa Herralle ja pyytää apua mielen korjaantumiseen ja anteeksiantamuksen saamiseen ja antamiseen.
Jos Jumalan sanaa ei oteta vakavasti, syntyy vain löyhää moraalia, joka venyy kuin henkseli. Ihminen tekee, mitä tykkää ja valinnat ovat aina itsekkäitä. Ystäviltä, kavereilta, naapureilta ei varastettu, mutta kunta ja valtio olivat kasvottomia, niiltä sai kähveltää. Muistan sitten yhden tuttavaperheen, jonka emäntä oli ollut töissä paikallisessa meijerissä ja varastanut sieltä voita. Aikuisten keskusteluissa sitä ei kuitenkaan pidetty juuri minään. Materia ei kuitenkaan jalosta meitä, vaikka sitä olisi runsaasti, sillä synti vaivaa jokaista. Korkean elintason maailma tekee ihmisistä kovia, laskelmoivia, ylpeitä ja itsekkäitä. Tämä henki tarttuu myös helposti kristittyihin. Uskovan suuri vaara on maailmanhenkisyys, maailmanrakkaus, maailmantapaisuus. Vaikka en ole kuullut, että siitä juuri parannusta kukaan tekisi tai vielä vähemmin saarnaisi synniksi?
Meidän aikanamme on uskovissa paljon yksityisyrittäjiä. Aikansa he ovat kiinni kirkossa, seurakunnassa tai herätysliikkeessä, mutta sitten tulee irtiotto. Syytä eivät yleensä ole kaksiset, joku ihminen ei ole heitä miellyttänyt, oppi on ollut väärä tai väärin sovellettu, pyhyys on ollut liian matalalla tasolla. Yleisin syy varmaan lienee se, ettei kyseinen henkilö ole saanut tarpeeksi huomiota, tilaa, vaikutusvaltaa, puheaikaa, mieleistään virkaa, rahakorvausta palveluksistaan? Raamattu mainitsee synteinä: vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
kateus Gal.5:20 ja lisää, että semmoisten harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa!
On järkyttävää, miten nykyinen some-kulttuuri on täynnä toinen toistaan uskovia vihaavia, tuomitsevia ja hylkääviä mielipiteitä. Ovatko nämä ihmiset koskaan vakavasti lukeneet Raamatusta: Hebr.13:1. Pysyköön veljellinen rakkaus. Tietysti herää kysymys, ovatko nämä arvostelijat ollenkaan uskossa, ovatko koskaan tulleetkaan syntisinä parannukseen? Kuka ruokkii heidän mieltään ja mihin sillä pyritään? Aivan kuin ei Kristusta olisi ollenkaan, eikä hänen sanoistaan välitetä lainkaan? Lihallinen mieli on pöyristyttävää, kun siihen liittyy vielä anteeksiantamattomuus ja kostonhalu, tappelumieliala ja rähjääminen. Ef.4:20. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, Muistan, kun eräässä kokouksessa pastori sanoi ponnekkaasti, että me kyllä hylkäämmekin. Mietin, että millä perusteella? Arvostelulla on paikkansa, mutta se ei edellytä hylkäämistä. Vain Jumalalla on oikeus hylätä, eikä hän luovuta ihmiselle paikkaansa. Eräs vanha uskova mies kertoi menneensä uskon ystävän luo sopimaan riitaa ja pyysi anteeksi. Mutta toinen käski häntä polvistumaan eteensä ja niin mies lähti pois sopimatta.
Olen saanut kerran potkut kristillisen järjestön palveluksesta ja se oli melko karu kokemus, muttei ollenkaan vaikeimmasta päästä omia uskonvaiheitani. Muistan kuinka kävin kyseisen asian kanssa Herran eteen ja rukoilin viisautta vaikeassa tilanteessa. Vastaus oli hyvin yllättävä: Jeesus sanoi minulle, etten tekisi mitään puolustaakseni itseäni, sillä hän ajaisi asiat tahtomallaan tavalla. Se oli helpottava tieto ja sain osakseni suuren rauhan, tietämättä mitään tulevaisuudestani. Samalla opin yhden jumalallisen perusarvon, jota saatoin käyttää tulevina aikoina hyväkseni: Jumala vie aina tahtonsa läpi ja minun tulee suostua (taipua) siihen.
Ei ole viisasta tapella ihmisten kanssa mielipiteistä, näkemyksistä, opinkappaleista, pilkun paikasta, sillä erimielisyyksien kaivo on pohjaton. Joskus kristikuntaa seuratessani olen tullut siihen toteamukseen, että muutamilla ihmisillä on niin vahva liha, että he saavat aina riidan aikaiseksi vaikka missä ja vaikka kenen kanssa? He ovat aina oikeassa ja muut eivät ole tätä vielä havainneet, niin he korottavat ääntään, kirjoittavat haukkumakirjeen tai käyttävät vaikutusvaltaansa kumotakseen vastaan sanojat? Heitä on tavattoman vaikea auttaa tai neuvoa, kun he itse eivät koe olevansa avun tai neuvon tarpeessa? Sak.11:17. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää.
Joissakin kristillisissä piireissä Jumalan sana on menettänyt merkityksensä elämän ohjaajana ja moraali on usein alempana kuin maailmassa. Aivan yleisiä ovat uutiset avioliiton hylkäämisestä, aviopuolison hylkäämisestä ja pahojen huhujen ja valheiden levittämisestä heistä. Raamatun kanta on selvä ja yksiselitteinen: Mal.2:16. Minä vihaan [puolison] hylkäämistä, (Rk.92 Minä vihaan eroa). Kuitenkin monet tämän lajin harrastajat jatkavat hengellisessä töissä, säilyttävät asemansa ja istuvat hyväpalkkaisissa korkeissa viroissa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kummallista. Omasta työhistoriastani tulee mieleen eräs mies, työkaveri, joka rakastui toiseen naiseen. Työnantaja hyllytti kaverin joksikin aikaa ja ilmeisesti tämä sai hänet sitten palaamaan lähtöruutuun? Myöhemmin näin hänet taas työssä, mutta en kysynyt menneistä mitään.
Hylätyksi joutuminen on kova juttu, joka kolhaisee itsetuntoa raskaasti. Siinä tuntuu hetken aikaa, ettei ole mitään, täysin turha ihminen, turhine odotuksineen. Sielunhoidossa näitä iskuja saa kuunnella, eikä useinkaan voi tehdä mitään asian hyväksi, paitsi rukoilla herraa parantamaan haavoja. On ihmisiä, jotka hylkäävät kevyesti toisen ja tulevat katumukseen paljon myöhemmin. Kova on kokemus on hylkääjälle sekin, kun joutuu itse hylätyksi. Silloin saa maistaa omia tekojansa. On tullut näitäkin vastaan jokunen. Kaikkein kamalinta on, kun joku ei kestä hylkäämistä ja tappaa itsensä. On näitäkin tullut vastaan elämäni aikana. Kerran muistan, kun eräs avioliittoonsa kyllästynyt tuli pyytämään minulta lupaa erota ja ottaa uusi kaveri. Kysyin, että oliko puoliso vaikea, väkivaltainen tai vaarallinen. Mutta hän kertoi sen olevan hyvin kiltti. Sanoin, että en anna lupaa erota ja hän sanoi sitten tappavansa itsensä. Pitkän ajan kuluttua näin hänet, mutta ainakin silloin oli vielä elossa ja ilmeisesti saman puolison kanssa?
Herra, auta meitä jaksamaan toisten kanssa, erilaisten kanssa, toisinajattelevien kanssa, että evankeliumi menisi eteenpäin ja pelastuksen sanoma saavuttaisi sydämet ja mielet. Elämämme on täysin turhaa ilman sinua, Kristus, vain omien itsekkäiden ajatusten toteutusta ja pyrkimystä hyvinvointiin. Avaa kristikunnan silmät näkemään maailman hätä, kuoleman vaara ja Golgatan voittosi tilaus tässä ajassa. Pelasta nämä kutsumuksensa kadottaneet, tyhjät, välinpitämättömät, huohottavat, hikeä valuvat, sinua pakenevat, maailmaa rakastavat ihmiset. Jeesuksen nimessä Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti