Sisäinen ääni sanoi totuuden

Lahja Cantell kertoo kirjassaan "Sanan valossa" tapauksen elämästään:

 

Jeesus kuoli, että me saisimme elämän

Olin noussut Loviisassa Lahteen lähtevään linja-autoon. Siellä istui kolme miestä. Yksi heistä, asessori Metherin tilanhoitaja Tomukorpi, joka oli hienoisessa humalassa, tuli viereeni istumaan ja sanoi:

- Tehän kuulutte olevan uskovainen.

- Haluaisin olla, vastasin.

Sitten hän kysyi:

- Mikä se sitten on se Jeesus?

Katsoin miestä rakkaasti, ja vastasin:

- Hän on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, kääntykää tekin Häneen uskomaan, niin pelastutte kadotuksesta, sillä ei ole muuta nimeä, jossa ihminen pelastuu helvetistä.

Siihen hän vastasi:

- Minä en usko Jumalaan, ei asessorikaan usko.

Sinä hetkenä sain hengessä kehotuksen sanoa:

- Tänä iltana te uskotte, mutta kun katsoin tervettä miestä, lievensin sitä ja sanoin: 

- Kuolemanhetkellä kyllä uskotte.

 

Kun seuraavana päivänä tein saman matkan, sain kuulla mieheltä, joka oli kuulemassa eilistä Tomu-korven ja minun välistä keskustelua, että Tomukorpi oli kuollut heti kotiinsa astuttuaan. Kyllä hämmästyin suuresti ja tajusin, ettei se ollut sattuma, että jouduin samaan autoon Tomukorven kanssa, eikä sekään, että hän tuli viereeni istumaan ja keskustelemaan Jeesuksesta. Minulle tuli toivoa Tomukorven pelastumisesta. Ehkä hän oli etsivän paikalla, kun hän poistuessaan autosta pyysi minua:

- Käykäähän meillä, minun vaimoni on tosi uskovainen. 

Niin ehkä hän ehti kuoleman kopristaessa huokaamaan Vapahtajalle:

- Herra armahda minua, ja sai ryövärin armon.

Tämä tapaus antoi minulle kaksi opetusta:

Ensiksi sen, että sisällistä ääntä on toteltava, olkoon se vaikka järjen vastaista.

Toiseksi Jeesusta on rohjettava pitää aina tarjolla kaikille, sillä enhän tiedä, onko minulla uutta tilaisuutta tavata samoja ihmisiä.

Rukoilevalle, Jeesukseen uskovalle ei mikään ole sattumaa, vaan johdatusta. Raamattu sanoo: 

"Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen" Jer.31: 9.