Nouse sielu rasitettu, joka olet turvaton

 

Erik Pöysti syntyi 17. 9. 1849 Antreassa  ja kuoli 8.3. 1919 Iisalmessa. Hän oli suomalainen maanviljelijä ja maallikkosaarnaaja, joka toimi 1800-luvun lopulla valtiopäivämiehenä ja 1900-luvun alussa Suomalaisen puolueen kansanedustajana.

Pöystin vanhemmat olivat maanviljelijä Johan Pöysti ja Helena Peltonen. Hän oli vuodesta 1879 lähtien naimisissa Maria Elisabet Mohkan kanssa. Pöysti opiskeli vuosina 1868–1872 Lähetyskoulussa ja suoritti saarnalupatutkinnon 1872. Pöysti oli myös kuunteluoppilaana Jyväskylän seminaarissa. Pöysti toimi opettajana Jääskessä 1872–1880 ja oli maanviljelijänä 1878–1898. Myöhemmin hän oli ensin Suomalaisen merimieslähetyksen apulaisena Lontoossa 1897–1898 ja sitten maallikkosaarnaajana Suomessa 1898–1907. Pöysti oli talonpoikaissäädyssä Jääsken tuomiokunnan edustaja 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1897. Pöysti kuului vuoden 1899 suureen lähetystöön Jääsken edustajana. Hän oli Suomalaisen puolueen kansanedustajana 1908–1909, edustaen Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä. Pöysti oli myös Jääsken kuntakokouksen puheenjohtaja ja kirkolliskokouksen jäsen. 

Hän kirjoitti seuraavan virren, joka oli vanhassa Siionin Kanteleessa ja josta on edelleen eräs versio Laestadiolaisten laulukirjassa.

 

1.  Nouse sielu rasitettu, joka olet turvaton.

    Olethan sä lunastettu, ystäväsi Jeesus on.

    Vaikka synnin pilvet synkät sulta valon pimentää,

    lain myös jyskeet ovat jylhät, Jeesus voi ne hälventää.

 

2.  Muista aikoja entisiä, jolloin armosta iloitsit,

    jolloin töitäs syntisiä armovirtaan upotit;

    Ethän silloin peljännytkään Herran armon puuttuvan,

    etkä suinkaan uskonutkaan Hänen mielensä muuttuvan.

 

3.  Vielä nytkin lupaukset horjumatta seisovat;

    Ennen kukkulat ja vuoret sijoiltansa siirtyvät.

    Älä siis, oi sieluni, Herran armoa epäile!

    Wielä elää Jeesuksesi, sua yhä muistelee.

 

4.  Rakkaushan Jeesuksesi ristihin sai riippumaan;

    sovinnoksi syntiesi verens antoi vuotamaan,

    Verivirtansa se voi pestä syntisi ruskeat,

    armon sanat sulle soi, uuteen armoon kutsuvat.

 

5.  Kiitä, sieluni, Herraa aina, muista armon kyllyyttä,

    Aina mieleesi paina Jeesuksesi hyvyyttä!

    Niin on sulla turva luja vastaan pahan pauloja,

    veisata saat Halleluja voitostasi taivaassa.