Ps.4:2. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.

Taivaallista menoa

Esirukoilija Ulla-Christina Sjöman

• 28 min
• ma 16.9.2019

Ulla-Christina Sjöman on esirukoillut ihmisten puolesta yli 40 vuoden ajan, nykyään vanhainkodissaan. Aiemmin hänen eri kirkoissa pitämiinsä esirukousiltoihin virtasi väkeä bussilasteittain. Hän sai toistatuhatta kirjettä kuussa, ja hänen puhelimensa soi taukoamatta. Toimittaja: Hanna Klingenberg. Vastaava toimittaja: Lucas Snellman.

https://areena.yle.fi/1-4598175?autoplay=true

Ps.71:18. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

          Valkeakosken Kristilliset Eläkeläiset

   Syksyn 2019 ensinmäinen kuukausitilaisuus pidetään Valkeakosken seurakuntatalolla keskiviikkona 25.9.-19 klo 14.00
   Tilaisuudessa puhuu Turkka Aaltonen ja kahvituksen jälkeen pitää esitelmän vitamiineista ja hivenaineista farmaseutti Pekka Korpisaari.
   Kahvitauolla on myytävänä adresseja ja kortteja
   Lopuksi pidetään arpajaiset
   Tilaisuus on kaikille avoin !

           TERVETULOA !

Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? Job 22:5

Olin poikaiällä mukana partiotoiminnassa Turussa, se oli siihen aikaan semmoinen harrastus, joka kokosi aika paljon nuoria yhteen. Retkeilimme, seilasimme, kalastimme, pidimme leirejä, teemailtoja, opettelimme elämän taitoja ja marssimme kulkueessa. Melkein kaikki kulmakunnan kaverit olivat mukana sosiaalisista taustoista riippumatta, oli rikkaiden kotien lapsia ja osa asui köyhissä työläismökeissään.

Meillä oli tapana kerätä yhteiskassaan rahaa erilaisia tavoitteita varten ja tein sitten partiokololle semmoisen kannun, joka oli muistaakseni joku vanha lääkepurkki, ja johon työstin rahan mentävän reiän. Sinne sitten laitoimme kolikkoja kokousten yhteydessä varojemme mukaan, joitakin kymmenpennisiä. Markka oli siihen aikaan vielä iso raha. Kerran, kun auoimme purkkia, se olikin tyhjä, tyhjennetty, joku oli vienyt kaikki rahat sen siliän tien. Olimme pettyneitä ja turhautuneita, mutta etsinnästä ja kuulusteluista huolimatta kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi. Selvää kuitenkin oli, että varas oli omaa joukkoa, ehkä noin parinkymmenen henkilön joukosta joku. No Jumala tietää, kuka sen teki, eikä sillä pitkälle pötkitty.

Pahuudella on merkillisen tukeva ote ihmisiin, sillä pienestä pitäen kansa oppii kaikki metkut, vääryydet, pahuudet, tappelemiset, valehtelut, varastamiset, juonittelut, hyväksikäyttämiset, itsekkyydet. Raamattu sanoo: "Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;" 1.Piet.4:15. Pahuus ei ole vain moraalittomuutta, se on synnin valtaa ja purkautumista arjessa. Tätä me ihmiset sitten tuotamme suuresti pitkin muuten turhaa menoamme. Aivan oman ryhmänsä muodostavat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole mitään, eivät ole saaneet mitään aikaan - paitsi pahuutta - mutta mesovat ja vaahtoavat kaikista asioista kuin poliitikot. Heille on tärkeää omistaa itseään fiksumpia tuttavia, sillä he yrittävät nostaa heikkoa itsetuntoaan ajatellen, että noista hieman ylempänä olevilta tulee vaikutusta heihinkin. Mutta peruspahuus, perisynti asuu sielläkin, eikä vain alivuokralaisena tai talonmiehenä. Pahuudella on valtava voima turmella ja tuhota mikä tahansa hyvä ihmisrakennus ja niin tulee Luojalle hänestä vain häpeää. Pahuus pyrkii myös pukeutumaan valoksi, kun ihmiset yrittävät muuttaa Jumalan luomistyön pirullisen mielensä mukaiseksi. "Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen." Room.1:24-25.

Kävelin eräänä päivänä ystävien kanssa Ylivieskassa palaneen kirkon raunioilla. Sinne oli laitettu alttarin paikalle hiiltynyt risti ja tehty sen eteen väliaikainen pöytä kesäisiä kirkonmenoja varten. Suurten kivien päälle oli nostettu puita penkeiksi seurakuntalaisille. Raunioiden viereen oli laitettu vanha kirkon kuva ja kertomus siitä, miten tähän oli tultu, miten tuho oli tapahtunut. Tosin uutissankarin nimi oli jätetty mainitsematta.

Luin sitten uutisista, että seurakunta on suunnitellut hyvin kallista uutta kirkkoa palaneen lähelle. Mutta onko oikein viisasta käyttää monia miljoonia pelkkään arkkitehtuuriin, kun Jumala ei ole niistä kiinnostunut, eikä niiden perään kysytä kerran viimeisellä tuomiolla? Vai mitä olisikaan tässä ajassa kalliin Nardusvoiteen haaskaus Kristukselle? Eikö se ole ihmiset, uskovat, Vapahtajan ruumis siihen kutsuminen, evankelioiminen ja sen varustaminen, tukeminen ja hoitaminen?

Kaksi hampparia murtautuivat kerran erääseen kirkkoon mellastamaan meidän kulmilla. He sotkivat paikkoja, repivät Raamatun ja sytyttivät sen sivuista nuotion lattialle. Sitten he poistuivat paikalta ja kiipesivät läheiselle mäelle katsomaan, kun puinen kirkko paloi suurella liekillä maan tasalle. Miehet joutuivat kiinni ja oikeus määräsi heidät vankeuteen. Vankilassa toinen mies tappoi itsensä, mutta toinen tuli uskoon. Kirkkoherra kuuli miehen uskoontulosta ja otti tämän vapauduttua häneen yhteyttä. Hän pyysi miestä todistamaan uuteen kirkkoon, joka oli rakennettu vanhan kirkon raunioille. Mies kummasteli ja oli hämillään, mutta lupasi tulla. Niin kirkollisissa ilmoituksissa luki eräänä päivän ”Tänä iltana kirkossa puhuu kirkonpolttaja”. Ihmisiä oli runsaammin kuin joulukirkossa, sillä kaikki halusivat nähdä, millainen mies oli heidän pyhäkkönsä polttanut.

Mies teki avoimen synnintunnustuksen ja kertoi olevansa vilpittömästi pahoillaan siitä, että hän oli tehnyt tämän hirveän teon ja polttanut seurakunnan suuresti rakastaman kokoustilan. Hän pyysi sitä seurakunnalta anteeksi. Ihmiset kyyneltyivät kuullessaan syvän katumuksen ja halun parannukseen, sekä ihanan evankeliumin Jeesuksen pelastavasta työstä. Mies oli selvästi uudestisyntynyt ja hän oli toinen ihminen, kuin se, joka tuhopoltti kirkon. Kirkkoherra kysyi vielä tilaisuuden lopussa, oliko jollakin syytöstä miestä vastaan, vai saiko hän anteeksi? Kaikki olivat vaiti.

Lienee niin, ettei ihminen voi koskaan täydellisesti ymmärtää synnin voimaa ja syvyyttä itsessään. Mielentilat, aineet ja huumeet, joskus toiset ihmiset ja itse piru saavat hyvänkin ihmisen tekemään mielettömiä tekoja, joita joutuu katumaan koko ikänsä. Turmelus on syvä kuin hiilikaivosonkalo ja pimeä kuin tropiikinyö. Ja sellainen kurjuus asuu ihmissydämessä, joka on varsinainen käärmeenpesä. Maailma, jossa asumme on pahan vallassa. Täällä vallitsee kuolema, riita, sota, vääryys, valhe, sokeus, eksytys, synti, jumalanpilkka ja epätoivo.

On suuriarvoista, kun ihminen saa tulla tuntemaan syntinsä ja elävän Jumalan. Se on ainutlaatuinen kokemus, jossa Jumala nöyryyttää ihmisen Golgatalle ristin juurelle. Nöyryytetty on altis kuuntelemaan Herran totuutta ja armo maistuu hunajalle. ”Nöyrän rukous menee pilvien läpi. eikä hän ole lohdutettu, ennenkuin se on tullut perille, eikä lakkaa, ennenkuin Korkein hänestä huolen pitää” Siir.32:21. Kun on saanut paljon anteeksi, antaa paljon omastaan. Kun Jeesus on tullut sydämeen, on ilo antaa itsensä kokonaan uhriksi Herran käyttöön. ”Anna Korkeimmalle sen mukaan, kuin hän on antanut, ja hyvällä mielellä, sitä myöten kuin kätesi saavat hankituksi” 32:12.

Jospa seurakunta voisi saada Jumalalta erityisen siunauksen tässä ajassa, niin että kurjat ja huonot ihmiset löytäisivät tiensä Herran luokse. Jospa syntiset kansoittaisivat kirkot ja maineensa menettäneet istuisivat eturivissä. Jospa vapaa-ajattelijat, jumalankieltäjät ja ateistit tulisivat uskoon. Jospa epäjumalanpalvelijat kääntäisivät kelkkansa ja muotojumaliset takkinsa. Jospa isättömät löytäisivät elävän Jumalan ja syylliset Vapahtajan. Jospa uskovien arvostelijat löytäisivät uskovien Puolustajan, Jeesuksen.

"Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." 1.Kor.6:8-11.

Aikoinaan kun tein työtä juoppojen, narkomaanien ja vankien parissa huomasin siellä, että ihmisten viat ovat samanlaisia mutta eri asteisia. Toiset vain ajavat pienemmällä vaihteella ja muutamat kaahivat turbo päällä. Seuraukset ovat sitten erilaiset. Joku tyytyy räyhäämään, mutta toinen tarttuu puukkoon. Joku tekee pankkiryöstön, mutta toinen keskittyy ottamaan työnantajalta muutaman kynän. Joku harrastaa avion rikkomista, mutta toinen tappaa puolisonsa mustasukkaisuuden tähden. Joku halveksii uskovaisia, mutta toinen polttaa heidän kokoustilansa. Joku valehtelee kaiken aikaa kaikille, mutta toinen vain puolisolleen.

Turmelus on syvällä sielussamme ja kun siihen vielä lisätään perintötekijät, huono kasvatus, surkea seura ja fyysiset vaivat, ei voi paljon odottaa. Kaikkein suurin ongelma kuitenkin on se, etteivät ihmiset tunne Jumalaa, lue tai kuule Herran sanaa, hänen ääntään, eivät niin ollen löydä pelastusta ja tarkoitusta tyhjään elämäänsä. Sitä, mikä olisi heidän kannaltaan kaikkein paras ratkaisu ja kauas kantoisin hyvä askel, he karttavat viimeiseen asti vastustaen uskoon tuloa ja Jumalan kutsua sairasvuoteelle asti. "He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;" Room.1:29-30.

Olemme täysin turmeltuneita ja kelvottomia ilman sinua, Kristus. Ilman sinua, Herra, hukumme ja joudumme vastaamaan omista teoistamme ilman puolustajaa viimeisellä tuomiolla. Ilman sinua, Jeesus, olemme pimeydessä, ilman toivoa ja tulevaisuutta. Mutta sinä, Herra, olet suuri ilmoituksessasi, viisaudessasi, teoissasi ja ajatuksissasi. Sinä sallit kirkon polton ja omiesi vainon, sinä annat uskovien kulkea alatietä ja ihmisten pilkan kohteena, häväistynä ja ylenkatseen alla, niin kuin sinä itsekin koit täällä Israelin vuorilla kulkiessasi. Mutta ajallasi sinä korotat luoksesi jokaisen, joka sinuun turvaa. Sinä etsit sieluja vankiloista, jotka ovat joskus ilman kaltereita ja lukittuja ovia - meidän kodeistamme. Sinä rakennat kodin palaneen tilalle, annat uuden elämän etsivälle, sinä nostat alaspainetun ihmisarvoon ja kirkastat Golgatan työsi kurjalle. Sinä olet hyvä Jumala pahalle ihmiselle. Ylistys sinulle, Vapahtajamme.

Hedelmien aikaan

Syksyllä on aika koota hedelmät ja kesän sato, joka vaihtelee vuoden mukaan. Nykyään emme kärsi Suomessa nälkää edes huonona vuotena, koska voimme ostaa eineet etelän suurilta tiloilta kesän maista ja saada proviantti täydennystä. Marketit aivan pursuavat herkkuja vuodesta ja vuodenajasta riippumatta. Joskus marjoja ja hedelmiä tulee siinä määrin paljon, etteivät tuottajat saa niitä kulumaan, myydyiksi tai edes lahjoitetuksi tarvitseville. Olemme riippuvaisia ilmoista ja ne tulevat Jumalan aikataulussa ja säätämänä. Anoa voi tietysti muutoksia niihin ja toivomuksia esittää hänelle. Suhde Jumalaan on kuitenkin tässäkin avainasemassa. "Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa. Ja maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä. 3.Moos.25:18-19.

Uskova on Jumalan suunnitelman mukaan tarkoitettu myös hedelmän kantajaksi elämässään ja vaelluksessaan. "Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." Ps.1:3. Mutta millaista se onkaan itse kullakin meistä, millaista on rakkautemme, ilomme, rauhamme, pitkämielisyytemme, kärsivällisyytemme, mitä olemme saaneet aikaan hengellisenä satokautena? Ja onko oma arviomme erilainen kuin läheistemme, pitäisikö kysyä ulkopuolisilta arviota onnistumisistamme? Taitaa olla riskin paikka, sillä arvostelua saattaa olla musertava ja voi olla ettei meitä noteerata tähtien joukkoon?

Vuosien kuluessa aina jonkun verran kristittyjen porukkaa siirtyy toiseen hiippakuntaan, taivaaseen ja väki vaihtuu vähin erin, joskus perinteiset jutut kuivuvat kokoon ja aika tehdä uusia. Vanhenevan kristityn ongelma on usein kuitenkin tietynlainen saamattomuus, joka johtuu siitä, että tulee verrattua itseään ja tekemisiään nuoruuden vitaalisiin vuosiin, jolloin kilometri taittui vielä kepeästi vaikka juosten ja punttia nousi oman painon verran suorin käsin. Mutta hengen hedelmä ei ole sidottu ikään eikä kuntoon, Jumalan vaikutus siunaa odottavaa, kaipaavaa ja Herraa etsivää sielua kaikissa olosuhteissa. Raamattu osoittaa tämän todeksi. "Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole." Ps.92:15-16

Myös Israelin uudistumisen aika tulee vaikuttamaan maailman historiaan siunaavasti, hedelmällisesti. Se ei tule perinteisen uskonnon ja sen liputtamisen kautta, vaan Herran tuntemisen ja hänen uudistavan Henkensä vaikutuksesta. Siihen on merkattu vain yksi tarkastuspiste, jonka kautta väen on kuljettava kuin suunnistuskilpailussa ja se on Golgata, Jeesuksen kärsimyksen ja sijaissovituksen paikka, hänen pyhä uhriverensä ja kuolleista nousemisen tunteminen. "Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä." Jes.27:6. Mitä vielä näemmekään, kun Jumala asettaa asiat järjestykseen sen jälkeen, kun ihmiset ovat ne sotkeneet. Maailman valtiaat joutuvat hiljentymään, kun Herra puhuu ja vastustajat nöyryytetään.

On olemassa ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvasti tyytymättömyyttä omaan kehoonsa tai tiettyyn osaan kehostaan. Sillä on semmoinen nimi kuin Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö ja se on mielenterveysongelma. Häiriöstä kärsivää henkilöä vaivaa jokin normaali tai vain lievästi poikkeava kehonosa, kuten suu, nenä, korvat, jalat, varpaat, takapuoli, hiukset tai niiden puuttuminen, jne. Henkilö myös kokee ulkonäkönsä vastenmieliseksi, sosiaalisia suhteita haittaavaksi, rumaksi tai jopa toisissa inhoa herättäväksi. Oletettu poikkeavuus ja yritykset peitellä sitä saattavat viedä valtaosan yksilön ajatusmaailmasta ja ajankäytöstä ja johtavat usein vetäytymiseen sosiaalisista kontakteista. Monet turvautuvat leikkauksiin, joiden he kokevat korjaavan ulkonäköään. Häiriön kanssa samanaikaisesti esiintyy tavallisesti ahdistusta ja masennusta. Potilaat myöntävät monesti huolestuneisuutensa olevan liiallista, mutta he eivät useinkaan pääse tunteesta eroon.

Usko Jeesukseen eheyttää ihmisen ja auttaa hyväksymään itsensä, koska Jumalakin hyväksyy minut. Joskus tämä tapahtuu kädenkäänteessä ja seurauksena on rauha ja tasapaino mielen sekaisuuteen pian. Joskus siinä menee pitempi aika, kun ihmisen sielun on opeteltava suhtautumaan hyväksyvästi (uskossa) uuteen järjestykseen. Mielenkiintoista on havaita, että luonne ja perinne, opitut asiat usein hidastavat tätä prosessia. On vähän samanlainen tunnelma kuin autoillessa, jos painaa koko ajan jarrua tai on käsijarru päällä ajossa - meno on tahkiaa, sauhu nousee ja kanssakulkijat ärsyyntyvät. Pitää siis suostua Herran ohjelmaan ja heittäytyä hänen varaansa uskossa ja rukouksessa. Jumalallinen vaikutus Pyhässä Hengessä on kuitenkin ainutlaatuista ja aina tervehdyttävää. "Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille."Jaak.3:17-18.

Olemme erilaisia ja vajavaisia, kaikki meistä. Ihmiset voivat pyrkiä täydellisyyteen, mutta tämä harjoitus jää aina kesken. Sitä paitsi ulkomuotomme muuttuu koko ajan ja ulkopuoliset saattavat antaa näkemästään murska-arvioita meistä. Voihan joku sitten todeta, että hän oli nuorena nätti? Niin semmoisia olivat naapurin porsaatkin syntyessään, mutta emäsika ei ole kaunis eikä kadehdittava. Hyvistä yrityksistä huolimatta on siis välttämätöntä hyväksyä ainainen puutteellisuus, keskeneräisyys ja vajavaisuus, inhimillisyys, raadollisuus ja heikkous. Jeesus on täydellinen, vain hän ja sanoo: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Matt.5:48. Tällä lauseella hän liimaa meidät itseensä ja riippuvuuteen Jumalan avusta ja armosta, sillä meidän täydellisyytemme ilman häntä on olematonta yritystä ja harhailua eksyksissä. Jeesuksen täydellisyys korostuu ristillä, kun hän sanoo vahvasti: Se on täytetty! Siinä on syntisen turva.

Jumalan seurakunta on parhaimmillaan ihana yhteisö, jossa Jeesuksen omat rakastavat toisiaan pyyteettömästi ja taustoista ja lähtökohdista riippumatta. Herran omat ajattelevat toistensa parasta, huolehtivat heikoista ja avuttomista, rukoilevat kaikkien puolesta ja ovat valmiit uhrautumaan Jumalan valtakunnan edistämisen vuoksi aina ja kaikkialla. Maailmasta pelastuneet löytävät tässä yhteydessä ihanat, luotettavat ja uskolliset ystävät, jotka eivät petä, eivätkä jätä, eivät käytä hyväksi tai etsi lähimmäisen hyödyn tavoittelua. Herran omat eivät ole pelkkä kulissi tai näyttelyesine maailman keskellä, ei mikään kullattu kirkko, vaan elävä, elimellinen yhteys uskoon tulleiden välillä. "Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallansa, ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot." Jer.5:24.

Huonoimmillaan tämä kaikki hyvä kääntyy päinvastaiseksi, kun lihallisuus, yleissyntisyys ja itsekkyys, ylpeys ja muut vikamme rikkovat Herran tahdon ja suunnitelman. Sen seurauksena syntyy jatkuvasti uusia kristittyjen ryhmiä, kun uskovat eivät jaksa olla yhteydessä keskenään. Pelkkä Kristus ei enää riitä, tarvitaan omat lisäykset ja koristukset, rakenteet ja työtavat hänen ympärilleen. Niin alkaa kehys tulla tärkeämmäksi kuin itse kuva ja sivuasioista tulee pian pääasioita. Näissä kisoissa tavallinen kristitty on välillä aikamoisessa tuuletuksessa ja heiteltävissä sinne ja tänne. Kuka siis on parempi ja osaavampi, tärkeämpi ja fiksumpi - Jeesus, vain hän!

Sisiliassa Syracusassa syntynyt Arkhimedes oli aikoinaan kreikkalainen filosofi, joka tutki kovasti luonnonilmiöitä matemaattiselta pohjalta. Mennessään kylpyyn Arkhimedes huomasi vedenpinnan kohoavan. Hän ymmärsi ilmiön tarkoittavan sitä, että hänen kehonsa syrjäyttämän veden tilavuus oli sama kuin hänen kehonsa tilavuus. Samalla tavalla upottamalla kruunun veteen hän voisi määrittää epäsäännöllisen muotoisen päähineen tilavuuden ja mitattuaan päähineen massan hän saisi tietää lopulta tiheyden ja päähineen valmistuksessa käytetyn materiaalin. Arkhimedes oli löydöstä niin innostunut, että ryntäsi kaupungille alastomana huutaen samalla: ”Heureka!” (Olen löytänyt sen!). Älykkäät ihmiset käyttäytyvät usein vähän tyhmästi, kun keskittyvät omiin kiinnostuksiinsa.

Kerran Arkhimedes sanoi: Neuvo minulle joku paikka, jossa saan seisoa tanakasti, niin lupaan nostaa maailman asemastaan! Melko ylpeä ja yliampuva lause sisälsi suuren totuuden, että ihmisellä ei ole näkyvissä mitään, mikä olisi näkyvästi pysyvää, ikuisesti kestävää totuutta. Kaikki liikkuu, kaikki muuttuu, kaikki näkyvä on epävarmaa, häilyvää, heikkoa. Arkhimeden tavoin lukuisat ihmiset etsivät muuttuvista asioista onnea ja luotettavuutta pettyen suuresti. Sillä täällä kaikki liikkuu jatkuvasti, kovaa vauhtia ja päämäärättömästi ja joskus myrskyn tavoin. Ei pitäisi kiinnittää huomiotaan tähtiin ja niiden lentoon sydäntään, sillä kohta nuo ovat pimeässä. Ja tällaisia ovat kaikki ihmiset suuretkin, taitavatkin, leuhkatkin, rehvakkaatkin. Täällä, maailmassa, tulee valhe aina voittamaan ja hallitsemaan, samoin kuolema voittaa elämän ja pimeys valon. Maailma on paha eikä kärsi Kristusta Jumalanaan. Siksi kristityt veisaavatkin: - Tääl' on sota, kilvoitus, vaiva ja työ, vaan siellä on päiväksi vaihtuva yö!

Hänen kuolemansa yhteydestä on syntynyt kuuluisa lause historiaan: Älä sotke ympyröitäni! Näin hän kuulemma sanoi, kun sotilas tuli pidättämään häntä ja tappoi hänet kesken tutkimustensa. Ilmeisesti sanat kuuluivat kansanomaisemmin: Voisitko olla häiritsemättä! Mutta kuolema siitä seurasi.

Onkin aivan tavattoman siunaavaa ja onnellista seistä Kristus-kalliolla uskonvarmuudessa, sillä tämä perustus on paikallaan pysyvä, muuttumaton, ikuinen ja varma. Kristus-kallio kestää elämässä ja kuolemassa, Jumalan ja ihmisten edessä, sodassa ja rauhassa. Kuoleman voittanut Herra, Jeesus, Vapahtajamme elää ja aikaan saa hedelmää kantavia uskovia.

On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, ettei maailma houkutuksineen, myrskyineen saa hukuttaa häntä. On oikein, että uskova haluaa varmuuden, että synti ei valloita hänen sieluaan niin, että kerran olisi tuomiolla syyttävänä edessään. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, ettei kuolema niele häntä kerran mennessään. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, etteivät helvetin liekit ole kerran hänen ikuinen tuskansa. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, että taivaan ovi on auki hänen edessään. Ja on oikein, että uskova haluaa elämänsä olevan hedelmällistä Herran seuraamista.

Jeesus, löytänetkö tullessasi täältä uskoa, löydätkö sitä seurakunnastamme, löydätkö sitä heistä, joille on paljon uskottu, löydätkö sitä kaukaa tulleitten sydämistä? Kun katselet omiasi, lapsiasi, löytänetkö meidän elämässämme Hengen hedelmää. Vai onko niin, että on vain tultava tyhjin käsin ja sydämin eteesi ilman hedelmää, saavutuksia ja onnistumisia? Olen iloinen, että otat luoksesi ja kuulet rukouksemme lupauksesi mukaan. Se on toivomme. Muista tänään heitä, joiden elämää varjostaa kova itsekriittisyys ja kalvava syyllisyys, turha vertaileminen ja ihmispelko. Avarra meidät näkemään sinut, että valaistuisimme ja vapautuisimme, voisimme levätä sinussa, sinun varassasi uskossa.

Ryhdikkäitä ja raihnaisia

Istuin rappusilla lämpimänä kesäpäivänä ja vedin vähän henkeä töitteni lomassa. Valkoisia pilviä lipui horisontissa sinistä taivasta vasten. Hiljainen tuulenvire heilutti hiushaiveniani. Olin ostanut muurahaismyrkkyä rajoittaakseni näiden populaatiota leviämästä rakennukseen. Niitä hiippaili siinä silmieni alla jokunen silläkin kertaa. Tiputin purkista muutaman kerran valkoisia murusia muurahaisten kulkureitille. Pian tuli yksi terhakka yksilö ja huomasi tarjolla olevat murut, se kiersi muutaman kierroksen siinä paikalla ja otti sitten yhden tällaisen mukaansa ja lähti kuljettamaan sitä ties minne? Luin purkin päältä ohjeen, jossa sanottiin, että nämä muruset tappavat populaation tehokkaasti, kun ne joutuvat pesään. Ei kun vaan odottamaan myrkyn vaikutusta. Mietin sitten tämän onnettoman kaverin mainetta, kun porukalle valkenee jossain vaiheessa, että yksi kurja osoittaessaan olevansa vahva onkin roudannut pesään kuolettavaa myrkkyä koko porukan pään menoksi.

Millaista heikkoutta sitä on opeteltava kestämään ja ymmärtämään pitkän elämän aikana, ja kun siitä ei tiedä nuorena juuri mitään? Nuori terve ihminen katsoo ohikulkevaa kumaraista, ontuvaa vanhusta säälien. Hän ajattelee, että tuommoiseksi hän ei tule koskaan, siitä hän pitää huolen elämän hallinnalla, terveellisten elämäntapojen avulla, ulkoilemalla, syömällä terveellisesti ja kohtuu kaikessa asenteella? Mutta eräänä päivänä hänkin huomaa olevansa vanha ja raihnas, kroppa riutuu ja sieltä sun täältä kolottaa, pistää ja jomottaa. Hänellä on jatkuva tarve päästä istumaan, kun jalat eivät enää jaksa kantaa nuoruuden innolla. On päästävä istumaan penkille, autoon, bussiin, junaan, puistoon, lehterille, kaupan ostoksien välissä, kirkossa, odotushuoneessa. Istuessa olo helpottuu ja mieli lepää. Siinä voi sitten istuessaan arvioida ohikulkijoiden kuntoa?

"Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta."Matt.9:35. Siinä on sana malakia - se merkitsee ruumiin heikkoutta ja raihnaisuutta. Tällaisia ihmisiä Jeesus kohtasi ja auttoi. Kaikki kurjat kokivat olevansa silloin lähellä Herraa, he tunsivat hänen kosketuksensa, kun hän rakastavasti paransi heitä. Siihen joukkoon on nykyisin minunkin helppo samaistua, raihnaisten reservijoukkoon, ruutiukkoihin ja eilispäivän sankareihin, joilla riittää muistoja ja kertomuksia, muttei juurikaan kantokykyä.

Herran luo voi tulla missä kunnossa tahansa, eikä tarvitse esittää mitään. Jumala tietää ja näkee kaiken, ei häntä voi pettää. Silloin oli eturivi kirkossa näitä ehtoopuolen sankareita ja hämärän veikkoja, vaivojensa vankeja ja sairauksiensa uuvuttamia ihmisiä. Pitää myös muistaa, ettei siihen aikaan ollut apteekkia eikä terveyskeskuksia (kauhea sana muuten, kun ei kukaan terveenä mene vastaanotolle?!) Ei ollut buranaa, eikä diapamia, ei pensiliiniä eikä kortisonia, ei sytostaatteja, eikä nitroja. Jos näitä ei olisi tänään käytössä, paljon kansaa kuolisi kohta samalla istumalla. Ennen vanhaan eläkeikä laskettiin vanhenevien ihmisten kuolemisprosentin mukaan siten, että puolet kansasta ei elänyt niin kauan kuin eläkkeelle pääsy edellytti ja pitemmän iän saavuttivat ani harvat, jotka pystyttiin kyllä rahoittamaan eläkejärjestelmällä. Nyt on tilanne toinen ja elinikä on kasvanut, hoidot parantuneet ja nyt vanhaa väkeä on vaivaksi asti kaikkialla. Työssä käyvien pitäisi maksaa tämän porukan elatus siirretyllä eläkkeellä.

Kun kuuntelemme toisten ihmisten kertomuksia heidän elämästään tuntuu luonnolliselta verrata itseään samaan tilanteeseen. Vertaaminen on kuitenkin arveluttavaa, koska olemme kovin erilaisia voimavaroiltamme ja ymmärrykseltämme. Heikolla uskolla on vaikea kohdata mitä tahansa uhkaa, vaaraa ja ongelmaa, mutta heikko ihminen pärjää vahvalla uskolla, sillä hänellä on suuri Jumala.

"Emme tahdo, veljet, jättää teitä tietämättömiksi siitä ahdingosta, missä olimme Aasiassa. Vaikeutemme olivat niin suuria, ylivoimaisia, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä." 2.Kor.1:8. Olisi mukava ajatella, että uskovaisuus olisi hyvien kokemusten keräämistä ja ihmeestä toiseen liihottamista, mutta arki on yleensä karua erämaata, ja vaivalloista puurtamista sangen tavallisissa asioissa. Mistä siis tulee ylivoimaisuus ongelma-asioihin, milloin koemme ne yli voimien käyväksi? Eikö tuo kaikki ole meidän sielumme kokemus, kun siihen vielä yhdistyvät ruumiilliset kivut. Vaikeudet nakertavat koko ajan uskoa, ja ihminen huokailee kärsimyksissään ihmetellen, ettei Jumala tunnu tekevän mitään helpottaakseen rakkaan lapsensa oloa? Niinpä siinä sitten haetaan apuun ystävät ja kylänmiehet, esirukoilijat ja sananpalvelijat, että tulisi muutos vaivoihin. Eikä siitä ole pitkä matka kääntyä etsimään apua myöskin vääristä lähteistä, inhimillisen viisauden kaivoilta, kaikenlaisilta puoskareilta ja kallonkutistajilta. Sitten saattaa ryysätä siihen joku vaivojen ammattiauttaja, joka sanoo, että suurin menetys ihmiselle on menettää itse itsensä. Voi pyhä yksinkertaisuus, sehän juuri onkin suurin focus kristillisyydessä, että pitäisi kuolla, että voisi elää. Mutta kun ei halua kuolla itselleen ja menettää kaikkea Kristuksen tähden, ei saavuta mitään.

Elämän vaikeudet tulisi voida kohdata kristittyinä pukeutuneena Kristukseen kuten Raamattu kehottaa. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Gal.3:27. ”vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät."Room.13:14. Uskovan pitäisi olla varautunut ja varustautunut siihen, että kulman takana kohtaavat uudet haasteet ja vihollinen tekee kaikkensa pudottaakseen uskovan kanveesiin. Siksi sana ohjaa meitä pukeutumaan Jumalan sota-asuun. "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet." Ef.6:11. Tarvitsemme suojaksemme Jumalan ominaisuuksia, lahjoja ja edellytyksiä kulkiessamme läpi tämän vaivojen maan. Eikä vain suojavarustuksiin turvautuen, vaan myös hyökkäämällä Jumalan sanan ja rukouksen asein vihollisen linnakkeita ja sidonnaisuuksia vastaan.

Ystäväni, Pentti oli rautakaupan myyjä Kangasniemellä. Näin hänet lähes aina ollessani siellä julistusmatkoillani, joskus vierailin hänen kodissaan. Hän oli valoisa uudestisyntynyt uskonveli, joka pärjäsi hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Hän oli saanut sydämelleen miestenpiirin vetämisen seurakunnassa ja oli siinä vuosikaudet uskollisesti. Hän kertoi, että kerran kauppaan tuli hätääntynyt mies, joka halusi tulla uskoon. Pentti oli uuden haasteen edessä seisoessaan tiskin takana kuunnellen miestä. Hän ehdotti sitten, että mies tulisi illalla miesten raamattupiiriin. Mutta se ei sopinut miehelle, vaan hän halusi asiat kuntoon Jumalan kanssa välittömästi. Niinpä Pentti piti pienen raamattutunnin siinä tiskin ääressä miehelle siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys ja mikä on Jumalan tahto ja lupaus. Kerrottuaan Jeesuksesta ja tämän Golgatalla tapahtuneesta sovitustyöstä, joka koskee koko ihmiskuntaa, Pentti laski kätensä miehen olalle ja julisti hänen syntinsä anteeksi annetuiksi. Mies alkoi kyynelehtiä ja tuli hiljainen hetki. Sitten Pentti kysyi myyjän tavoin, että mitä muuta saisi olla. Myöhemmin hän muisteli tapausta sanoen, että ensin hän antoi ilmaiseksi nimittäin armoa ja sitten vasta myi nimittäin talon tavaraa.

Raihnas ei ole näyttelykelpoinen, ei itsekään ole halukas esittelemään itseään. Päinvastoin, hän viihtyy mieluummin taustalla, piilossa, poissa näkyvistä. Hänen vaivansa, kolotuksensa, kipunsa ja näkyvät rajoitteensa tuovat häpeän tunteen: Tuskin pystyn seisomaan suorassa ihmisten edessä, tai, miten voisin olla niin, ettei minun vajavuuteni, raihnaisuuteni tulisi näkyviin?

Roomassa istui vankilassa yksinäinen uskova, vanha mies, joka kirjoitti Raamattua. Hänen elämänsä oli jo loppusuoralla ja hän tiedosti sen. Muutamia uskollisia uskonystäviä lukuun ottamatta häntä eivät suuret kansanjoukot kaivanneet, se tulisi tapahtumaan vasta hänen kuolemansa jälkeen kaksituhatta vuotta myöhemmin, kun hänen muistonsa oli museoitu. Hän kirjoitti: "Tuo minulle päällysviitta, minkä jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit." 2.Tim.4:13. Kaksi tärkeää asiaa, toinen ruumista koskeva, toinen sielua koskeva. Kylmässä vankilassa lisä peite oli tarpeen ja hengellisen elämän ylläpitämiseksi hän kaipasi Jumalan sanaa. Varsin tärkeä huomio ja asioiden tärkeysjärjestys. Tuo "ennen kaikkea" (kreik. malista – eniten, varsinkin) ilmaisee sen, kuinka suuri Jumala hänellä oli, kuinka rikas uskon elämä hänellä oli Jeesuksessa, kuinka hoitavaa Herran Hengen vaikutus oli elämässä kurjuuden keskellä. Raihnaisuuden keskellä voi olla rikas ja onnellinen, kun saa olla Herran oma. Siinä Jumalan sylissä on ikuisen rakkauden keinussa ja aika pysähtyy.

Kiitos Herramme, että välität meistä, kun muut eivät välitä ja jaksat olla kanssamme ja kuunnella meitä silloin, kun meillä ole ketään muuta, jolle voisimme puhua. Kiitos, että tulet luoksemme, kun olemme raihnaisia. rikkinäisiä, puutteellisia ja avuttomia. Jeesus, tule meidän kaupunkiimme ja paranna sairaat ja raihnaiset ihmiset. Julista meidänkin kaupungissamme evankeliumia ja opeta meitä sanasi kuuliaisuuteen ja käytäntöön. Auta uskovia kieltämään itsensä, jättämään omat tarpeensa haltuusi, turvautumaan kaikessa sinuun, pukeutumaan sinuun ja Jumalan sota-asuun, valmista kansasi taisteluihin ja erämaavaelluksen karuuteen ja kuivuuteen. Avaa meidän uskonsilmämme näkemään, miten raihnaisia olemme itsessämme, olemuksessamme, mutta millaiset näyt meillä on sinussa, millaisen tulevaisuuden ja toivon olet testamentannut meille ristinkuolemasi ja ylösnousemuksesi kautta.

Likellä Herraa

Juttelin Turun Martin kirkossa Sanan ja rukouksen illassa Lennart Saaren kanssa. Hän oli hiljattain parantunut aivan ihmeellisesti syövästä. Hän kertoi kokemuksiaan sairasajastaan ja että hänen maksastaan oli leikattu pois 70 % ja samalla 3,6 kiloa syöpää, joka taitaa olla lajissaan Suomen ennätys? Näiden vaiheiden kautta hän oli ollut lähellä Herraa ja saanut kokea monia rukousvastauksia, esirukoilijoitten apua vaivoissaan ja hänelle oli avautunut monia tilaisuuksia todistaa uskostaan sairaalassa. Hän oli hyvin valoisa ja iloinen tavatessamme. Ajattelin, että hän on saanut olla lähellä Herraa, ehkä lähempänä kuin terveenä ollessaan? Lieneekö niin, että moni uskova pyytää päästä lähelle Herraa ajatellen, että se tuo mukanaan suuren menestyksen ja siunauksen ulkoisesti? Mutta sitten käykin niin, että Jumala antaa ihmiselle siunauksia syvyydestä kärsimyksen koulussa?

 

Erään ystävän kello kävi vastapäivään....

Lina Sandel kirjoitti laulun, jossa rukoillaan Jeesuksen läheisyyttä, syvenevää uskonelämää ja Jumalan vaikutusta elämään. Siinä on hienosti tajuttu tämän rukouksen rikkaus ja vaiva, emme voi rukoilla vain onnea ja mukavaa, koemme myös kärsimystä ja koetuksia kulkiessamme Jumalan tietä. "Lähemmä, oi Jeesus, sinua, Lähemmä sä vedä minua. Armossasi päivä päivältä Luoksesi mua vedä lähemmä!….. Lähemmäksi, vaikka veisit mun Alle ristin, vaivan, taistelun. Näin mun itsees sidot uudestaan, Irrottaen kahlehista maan…... Lähemmäksi, vaikka kaita tie Yönkin varjoin kautta minut vie. Mitä tarvis lienee, tee se vaan, Lähemmä jos saat mun taipumaan…... Lähemmäksi, Jeesus, haavojas! Ja kun koittaa päivä autuas, Uhkuu sydän samaa säveltä: Sinua, oi Jeesus, lähemmä!

Siinä oli kirjoittanut nuori puhdas ja aatteellinen ihminen, mutta aikanaan hänkin oli vain ahdas ja puutteellinen. Emme me kuitenkaan voi etukäteen ymmärtää ja vielä vähemmän tuntea elämän vaivoja ja lihaamme musertavia kokemuksia. Ne kuitenkin jo kolkuttavat odottaen vuoroaan. Kristukseen juurtuminen on välttämätöntä ja se on jatkuvaa oppimista salatusta Jumalasta.

Aikoinaan 60-luvulla hippimusikaali Hairin tuottanut kotkalainen Reijo Paukku kertoi lehtihaastattelussa saaneensa ortodoksisuudesta Jumala-uskon, vaikkei se ole juuri mitenkään vaikuttanut hänen elämäänsä. Haastattelussa kävi ilmi, että käsitys iankaikkisuudesta on täysin pielessä.

- Opin jo lapsena uskomaan Jumalaan enkä ole missään vaiheessa epäillyt hänen olemassaoloaan. Itse asiassa en olisi päässyt tekemään Hairia, jos en olisi ollut mukana ortodoksisessa kirkossa. Yksi pappi ehdotti, että tekisin näytelmän ortodoksisen kirkon kulttuuripäiville….. ja niin tapahtuikin.

Kuoleman jälkeisestä elämästä hänellä on epämääräinen käsitys: - Jos jotain on olemassa, joudun todennäköisesti sinne alempaan paikkaan, kun olen tehnyt aikanaan niin riettaita esityksiä. Eiköhän siellä huudella "lisää puita pesään, Paukku on tulossa".

Kääntymättömien ihmisten vitsivarastoon kuuluvat poikkeuksetta taivas ja helvetti, joista he tietävät sen verran, kun kaverit ovat kertoneet - ja se ei ole paljon, vain eräänlaista katuteologiaa. Murheellista, että koko ihmiselämä menee hukkaan kaikkineen tekoineen, puheineen, ajatuksineen, rahoineen, omaisuuksineen, ystävineen, harrastuksineen, kokemuksineen ja kaikki se hyvä, mitä Kristus on tehnyt heidän hyväkseen karkaa käsistä. He eivät koskaan päässeet lähelle Jeesusta, ei eläissä, eikä kuoleman jälkeen. Voi, voi. Ei turhaan ole kirjoitettu: "Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!" Luuk.6:25. Kuoleman jälkeen osat vaihtuvat, kääntymättömät kärsivät ikuista rangaistusta ja paljon kärsineet Kristuksen omat ovat nostetut arvoon ja kunniaan, iloon ja rauhaan. Alistetut ylennetään ja halveksitut viedään kirkkauteen.

 

Juurtuminen pitää pystyssä - myrkyissäkin

Voiko olla onnellisempaa kansaa, kun että heidän johtajansa on uskossa ja rukoilee Herraa koko porukan puolesta. Tämä on äärimmäisen harvinaista, sillä täällä ei yleensä pääse vaikuttajiin muuta kuin pyrkyrit, valehtelijat ja itsekeskeiset ihmiset. Sitä sanotaan sitten painokkaasti tasa-arvoksi ja politiikka elää tästä. Vallanpitäjät ovat aina sujuvasti takinkääntäjiä, jotka löytävät pukuvarastostaan aina aikaan sopivan muotiasun. Mutta kerran oli Israelissa kuningas, joka opetti ja rukoili Herran Hengessä kansan parhaaksi:

"Ja olkoot nämä minun sanani, joilla minä olen armoa anonut Herran edessä, päivät ja yöt likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän hankkisi oikeuden palvelijallensa ja kansallensa Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan, niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole. Ja antautukaa te ehyin sydämin Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjänsä samoin kuin nytkin." 1.Kun.8:59-61.

Ehytsydämisyys on suuri uskonsalaisuus, jossa Herra on suuri, kunnioitettava ja kaiken keskus, jossa hänen sanansa on elämän arvo ja jokapäiväinen taivaallinen leipä. Tämä tietoisuus auttaa uskovia lähestymään Jumalaa. Uskova ei vain puhu, hän myöskin pyrkii kuuntelemaan ja toimimaan sen mukaan.

Kristillisyyden haalistuessa yhteiskunnassa luopumus alkaa kasvaa ja Raamatun sanasta luopuminen lisääntyy. Tämä taas heikentää ennestäänkin heikkoa totuuden ja armon sanoman ilmestymistä, koska todistajat vähenevät ja seurakunnat keskittyvät toisarvoisiin toimiin. Mutta siellä joukossa on aina niitä, jotka kaipaavat elävää Jeesusta ja hänen kohtaamistaan, kuulla hänen ääntään, saada olla hänen seuraajanaan arjessa ja ajassa. "Niin Mooses sanoi Aaronille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni." - Mutta Aaron oli ääneti."3.Moos.10:3. "Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."Ps.34:19. "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps.73:28. "Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat." Ps.145:18.

Kysyn tässä itseltäni, milloin olen siis likellä Herraa? Ja huomaan, että se on tapahtunut silloin, kun kaikki muu, ajallinen, materia ja muu luotu on ollut toisarvoinen ja jäänyt taka-alalle. Se on tapahtunut silloin kun olen rukoillut sydämestäni Vapahtajaa etsien ja kaivaten; ja se on usein juuri niinä hetkinä, jolloin olen kärsinyt lihassa ja ollut nälkäinen hengessä; se on ollut murheiden päivinä ja pimeinä tunteina. Onko siis inhimillisesti vaivatonta Kristuksen läheisyyttä olemassakaan, onko olemassa oikotietä tähän onneen? Voiko kukaan uudestisyntyä ilman kipua ja ahdistusta, taistelua ja luopumista? Onko Jumalan valoa tullut ilman, että olisi itse huomannut olleensa pimeässä? Onko jumalallista viisautta koettavissa ilman, että ymmärtää olevansa tyhmä ihminen? Onko taivaallista rauhaa ammennettavissa ilman, että oma levottomuus kouristaa sisintä? Onko olemassa ihanaa Jumala-yhteyttä ilman, että se ilmenee suuressa yksinäisyyden hetkessä?

Eikö useinkin ihmiselle tule mieleen ajatus, ettei Jumala hänestä välitä, tai muista häntä, eikä välitä hänen rukouksistaan ja pyynnöistään? Eikö usein ole mielessä, että paremmat ja onnistuneemmat, pyhittyneemmät, nopeammat ja reippaammat uskovat saavat palkkansa jo täällä menestyksen muodossa; heille annetaan hyvät puolisot, kiltit lapset, hienot asunnot, kunnon työpaikat, ystävälliset naapurit, satoisat puutarhat, paremmat autot, ja kukkasetkin näyttävät kukkivan komeammin heidän parvekkeillaan? Eikö usein mietitä, että fiksut uskovat ovat terveitä ja hyvinvoivia, mutta minä kidun ja kärsin särkyjen ja kolotusten luolassa, itkujen ja murheiden kuopassa? Eikö ole tavallista funtsia, että omat hylkäämiskokemukset ja syrjään sysäämiset ovat vain seurausta minun halvasta ja vaatimattomasta henkilöstäni, joka ei kelpaa juuri kenellekään? Eräänlainen pohjalukema tästä tuumailusta päätyykin päätelmään, että vaikka minä kuolisin, ei se tuntuisi missään, eikä kukaan minun poismenoani kuitenkaan surisi?

Mutta onko sillä väliä, mistä sitä tullaan tai mistä ponnistetaan seuraavalle asemalle? Onko sillä väliä millaiset suorituspisteet meille annetaan ympäristön taholta? Onko sillä väliä mitä ihmiset meistä ajattelevat ja sanovat?

Joskus, Herra, on niin vaikea elää uskossa ja sinä tunnut olevan kovin kaukana. Joskus en kuule ääntäsi ja kaikenlaiset häiritsevät maailman äänet pyrkivät vetämään minua poispäin sinusta.

Haluaisin, Jeesus, aina elää likellä sinua ja sanoa Paavalin tavoin: "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20. Jos en siis tunne pääseväni lähelle sinua, ja pyrkimykseni uskossa kariutuu inhimillisyyden rantakiviin, vallitseviin ihmismielipiteisiin, helmasynteihin ja heikkouksiini, niin tule sinä luokseni, sydämeeni, elämääni. Katso, Herra, taivaastasi puoleeni ja asu minussa, tule kotiini, tule arkeeni, tule askeleihini, tule sanoihini, tule valintoihini, että aina voisin elää likellä sinua uskossa täällä ajassa ja kerran näkemisessä luonasi taivaskodissa.

Herra on oleva koko maan kuningas

Kävin ensimmäisen kerran Israelissa kolmekymmentä vuotta sitten saatuamme vähän rahaa ennakkoperintönä sukulaisilta. Olimme köyhiä, eikä meillä olisi ollut varaa muuten sellaiseen matkaan. Pentti Holi oli matkan johtajana ja tulkkina. Kaikki kokemamme oli uutta ja ihmeellistä. Mutta sen jälkeen olot siellä ovat muuttuneet monella tavoin. Mutta silloinkin oli pakahduttavan kuuma ilma, sillä oli kesäaika. Tämä pieni maa-alue on käynyt kovia taisteluja olemassaolonsa aikana ja tulee käymään edelleen, siitä pitävät huolta erilaisten sotilaalliset ryhmät, jotka häärivät sen vaiheilla ja ympäristössä. Maa elää paljolti turismista. Turistit käyvät katsomassa historiallisia paikkoja, jotka on kerrottu Raamatussa ja monelle riittävät mielenkiinnon tyydytykseksi pelkät kivet, muurit ja kaivaukset. Mutta Raamatun elävän sanan kautta voi uskossa siirtyä katsomaan myöskin tulevia tapahtumia, jotka ovat pian edessä.

Uskovien suhde Israeliin on vaihteleva; on niitä, joiden mielestä kaikki juutalaisten tekemiset ovat itsessään pyhiä ja kaikki muiden kansallisuuksien teot itsessään pahoja. On niitä, joilla tämä alue on historiansa tähden mielenkiintoinen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä nykypäivässä. Sitten on niitä, jotka tekevät kauppaa ja pitävät maata mielenkiintoisena bisneksien tähden. Tähän sarjaan kuuluvat myös monet ryhmämatkojen järjestäjät. On ihmisiä, jotka tulevat tänne työskentelemään kibbutsissa, puolustusvoimissa ja sairaanhoidossa. Tänne tulee retkeilijöitä ja seikkailijoita ajankulukseen. On sellaisiakin, jotka kokevat tehtävänsä esirukoilijoina tukea Israelia sen olemassaolossa. On uskovia, jotka odottavat ihmettä, että kalliomoskeijan tilalle rakennettaisiin Herran temppeli taas kerran ja kaikki perinteiset lain määräämät uhrimenot palautettaisiin takaisin. Uskovat käyvät itkumuurilla tavan mukaan ja esittävät siellä omat pyyntönsä Herralle.

Olen Israelissa käydessäni ihmetellyt sen suuria vastakohtaisuuksia, jotka näkyvät kaikkialla suurina ongelmina. Useat eri kansallisuudet kansoittavat maata, juutalaisten ja arabien välinen jännite maan omistuksesta on arkipäivää. Kaikkialla on sotilaita, jatkuvasti tapahtuu veritekoja ja eletään sotatilassa. Israel on lukuisten arabikansojen puristuksessa kovin yksin.

Kansa on varsin sekalainen. Monet ulkomailta maahan tulleet ihmiset ovat sidottuja synteihinsä ja maailmallisuuteen, perkeleen petoksiin ja he elävät moraalisesti väärin ja Raamatun vastaisesti. Mutta he vähät välittävät siitä. Heillä on myös muistuttajansa, sillä mustiin pukeutuneet ortodoksijuutalaiset pitävät ääntä itsestään ja oikeaksi katsomistaan asioista. Sapatteina kaupungit hiljenevät, eikä työn ääntä kuulu mistään.

Entisen Neuvostoliiton alueelta on tullut maahan runsaasti väkeä vuosien aikana ja se on nykyään yli miljoonan luokkaa. Jumalan sanan lupauksien mukaan kansaa tulee Israeliin kaikkialta, mutta erityisesti mainitaan pohjoisesta tulevat ihmiset. Olen tavannut heitä ja kuunnellut monia erilaisia tarinoita, miten asiat ovat kulkeneet itse kunkin kohdalla, että uusi asuinpaikka on tullut Israelin maahan. Raamatun profetiat toteutuvat joka päivä.

Sakarian kirjassa on erikoinen profetia sen viimeisessä luvussa, jossa ennustetaan suuria tapahtumia Israelissa, mm. öljymäen halkeaminen kahtia. Luonnonmullistukset viittaavat suuriin ulkoisiin muutoksiin, jotka tulevat sekä alhaalta että ylhäältä. "Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisaa. Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista:…" Sak.14:6-8. Hengellisesti ajatellen tähdet viittaavat evankelistoihin ja Jumalan sanan julistajiin, ja auringon valon sammuminen siitä kanavasta kuvaa julistetun Jumalan sanan vaikutukseen kansan keskuudessa. Sitten kuitenkin koittaa yhtämittainen päivä, joka kuvaa juutalaisten keskuudessa ilmenevää hengellistä herätystä. Jerusalem on Jumalan seurakunnan vertauskuva, Jumala toimii seurakuntansa kautta. Voimme nähdä, että pakanoiden osuus Israelin evankelioimisessa on tuleva päätökseen ja suuri herätyksen aika kohtaa omaisuuskansaa suuren ahdistuksen keskellä. Ehtoo kuvaa aikajakson loppuosaa ja ilmaisee sen, kuinka tarkka on Jumalan aikataulu.

"Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa." Sak.14:9,11. Jeesuksen hallintavalta puhuu meille evankeliumin voittoa ja Jumalan hallintavaltaa yli kaiken. Tänään Israelissa ei ole kuningasta, mutta silloin on. Jumalan tunteminen tulee kohtaamaan koko kansaa ja kaikki paikalliset keskittyvät silloin Vapahtajan olemukseen ja hänen pelastustekoonsa Golgatalla. Uusi elämä on kuin uusi ihmeellinen pelastuksen päivä, joka on heidän osanaan. Paljon kärsinyt ja monissa koettelemuksissa koeteltu kansa, kansoista palaneet löytävät lepopaikan ja turvan Jumalan lupausten mukaan. Seurakuntaa ei voi hävittää, vaikka vihollinen on sitä yrittänyt kautta aikojen hyökkäämällä ja oveluudella.

Profetian valossa näemme suuren sodan, jossa tullaan käyttämään mitä kauheimpia aseita, ydinaseita, kemiallisia aseita ja kaikkea raakuutta. Tämä tulee kohtaamaan niitä kansoja, jotka nousevat Jumalan säätämystä vastaan, joiden kohteena on ollut Israel ja Jumalan seurakunta. Tämäkin profetia on vuosituhansia vanha, ei siihen aikaan ole tiedetty vielä mitään nykyajan tuhoaseista, mutta nyt se vain ajan kysymys, koska kaikki tämä tapahtuu? "Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa. Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän sekaansa, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan…..Samoin on vitsaus kohtaava hevosia ja muuleja ja kameleja ja aaseja ja kaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on - samankaltainen vitsaus. " Sak.14:12-13,15. Kaikki sotilaallisuus menee silloin sekaisin ja hyvin koulutetut joukot tuhoavat toinen toisiaan. Hallintavalta on taivaasta ja sieltä sanellaan asioiden järjestys ja suunta. Kaikenlainen inhimillinen voima, järkeily ja sählääminen saavat silloin tylyn lopun, Jumala pistää pisteen ihmisten sekoiluun. Eläimiä kohtaava tuho ilmaisee ydinsaasteiden ja muiden myrkkyjen aiheuttaman massatuhon, joka vaivaa ympäristöä. Jumalan tuomiot kohtaavat maata ja on tuleva rangaistuksen aika. Tämä on kuitenkin vain ajallinen rangaistus ja vielä suurempi tuomio on tulossa, kun kaikki kansat kootaan Herran eteen ja monen tuomitun paikka on iankaikkisuus tulijärvessä.

Nykyään ei tunnu olevan juuri mikään pyhitetty Herralle ja näyttää siltä, että ihmiset sotkevat kaiken hengellisesti arvokkaan. Kun joku pelastuu ja tulee uskoon, on kohta suuri joukko kääntymättömiä pyrkimässä viemään hänet takaisin kuralätäkköön ja maailman saastutuksiin mukaan. Pimeyden veikot tarttuvat häneen kuin takiaiset ja kuka jaksaa taistella uskossa ja rukouksessa Kristus-kalliolla seisten, hän selviää. "Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: "Pyhitetty Herralle." Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä." Sak.14:20-21. Jumala on säätänyt temppelin (Jeesus) ja pyhät esineet (uskovat) palvelemaan häntä, mutta maailmassa on aina vallalla tuo Belsassarin henki (Dan.5.), joka haluaa pilkata Jumalaa ja nauttia oman viininsä (maailman viisaus) näistä astioista. Heille onkin suuri huvi, kun saavat alistaa uskovan tekemään tahtoansa ja luopumaan kutsumuksestaan. Ja tätä riittää lukuisissa uskonnollisissa piireissä, varsinkin niiden sieluissa, jotka eivät ole kokonaan Herralle antautuneita.

Suurten tuhojen, sotien ja murheiden keskellä viriää uutta elämää Jumalan armosta. Ihmiset etsivät Herraa, tulevat hänen eteensä ja kumartavat häntä. Lehtimajanjuhla on kiitosjuhla, Jumalan antamasta sadosta, luvatun maan suurjuhla. Silloin tämän juhlan keskuksena on Jeesus, kaiken kuningas ja hallitsija. Siellä ovat monet kääntyneet, pelastuneet, uskoon tulleet, armahdetut syntiset, jotka ovat tulleet näkemään oman tyhmyytensä, ymmärtämään oman köyhyytensä, joille on taivaan valo paljastanut heidän synnynnäinen pimeytensä. He käsittävät olleensa täysin hakoteillä, väärässä, Jumalan ja hänen sanansa vastustajia, perkeleen sokaisemia, yleisen mielipiteen vankeja, hulluja, älyttömiä, himojensa heiteltäviä, itsekkäitä, ylpeitä ja itseriittoisia. "Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa." Sak.14:16. Nyt on tuleva toinen aika, he kumartavat Herraa, he antavat kaiken kunnian Kristukselle ja kiittävät häntä. Heillä on rauha Jumalan kanssa ja he ovat päässeet sinuiksi omatuntonsa kanssa. Heillä yhteys toisiin uskoviin ja he eivät pyri kilpailemaan toisten kanssa, vaan iloitsevat yhteydestä, joka heillä on Jeesuksen veren synnistä puhdistavan voiman kautta vallitsevana.

Kuinka vähän me ihmiset saammekaan aikaan mitään myönteiseksi arvioitavaa, mutta sotkemme ja tuhoamme sen edestä itsemme, läheisemme, ympäristömme ja omistamamme. Sinä, Herra, voit muuttaa kaiken uudeksi, vain sanomalla pelastavan ja parantavan sanan. Tule keskuuteemme, puhu meille, valaise juutalaiset ja pakanat. Anna uskovillesi nöyrä mieli hyväksyä ulkoiset tapahtumat, kärsimys ja vaino tietäen, että sinun tuomiosi kohtaavat vielä kaikkea väärää, kieroa ja epävanhurskasta maailmaa. Odotamme sinun kuninkuuttasi, valtaasi, ja Raamatun ilmoituksen toteutumista. Tule Herra Jeesus!

Kesäseurat Kangasalla

Ps.91:1-4.Joka Korkeimman suojassa istuu

ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo:

"Herra on minun turvani ja linnani,

hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."

Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta,

turmiollisesta rutosta.

Sulillansa hän sinua suojaa,

ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla;

                                     hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Herran sana pysyy iankaikkisesti

Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä." Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

             1.Piet.1:24 - 2:5

että he olisivat yhtä....

Hän on tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen.

Olin mukana SKTL:n työntekijöiden ja vastuuhenkilöiden tapaamisessa ja nuorena miehenä seurasin asioita oppiakseni uutta. Eräässä vaiheessa vanha, eläkkeellä oleva, matkasaarnaaja Hannes Mäkelä nosti järjestömme lehteä, Sana ja Työ käsissään näkyviin ja kertoi havainneensa, miten paljon viimeisessä numerossa oli ollut pappien kuvia eri sivuilla. Otin itsekin ko. lehden käteeni ja huomasin asian olevan juuri niin; lähes joka sivulla oli papin puvussa joku mies (siihen aikaan oli vain miespappeja kirkossa) edullisen näköisessä kuvassa. Päätoimittaja esitti oman näkemyksensä lehdestä, ja sen linjasta, kuvista ja papeista, eikä siitä myöhemmin enää puhuttu. Mutta edelleen aina silloin tällöin näkyi kuvia papeista.

Toisessa järjestössä, jonka palveluksessa olin myöhemmin, SLEY:ssä, oli vallalla korkeakirkollinen buumi ja papin viran ylikorostaminen oli saanut suuret mitat. Maallikot olivat lähinnä apulaisen arvoisia, jotka saattoivat hoitaa joitakin pieniä juttuja ja toisarvoisia tehtäviä, mutta vihityt virkamiehet hallitsivat ja johtivat kaikkea. Pappien kesken oli myös havaittavissa pientä kilpailua suosiosta ja parempien virkojen tavoittelusta. Kerran eräs vanhempi työntekijä kertoi minulle, miten 50 vuotta sitten työntekijäkaarti koostui pelkästään maallikoista, jotka kiersivät kentällä kansan parissa työtä tehden ja osastoja perustaen. Järjestöllä oli vain yksi palkattu pappi, Toivo Rapeli, joka johti toimintaa Helsingistä käsin. Siihen aikaan järjestö myöskin kasvoi jäsenistössä ja laajeni ympäri maata ja lukuisiin seurakuntiin pysyvästi. Monista paikallisista papeista tuli järjestön työn ystäviä ja kannattajia, jotka suosivat toiminnassaan evankelisuutta. Nykyään lähes kaikki maallikkojulistajien virat on sittemmin lakkautettu ja SLEY on siirtynyt rakentamaan toimintaansa omien kirkonmenojen mukaan käyttämällä niistä nimitystä messuyhteisöt, joita johtavat tietenkin papit.

80-luvulla pidettiin evankelistapäiviä, joihin kokoontui lähinnä luterilaisia alan tähtiä ja muita asiasta kiinnostuneita. Vähitellen kuitenkin huomasin, että koko homma valui virkapappien käsiin ja varsinaiset alan ammattilaiset ja armoitetut jätettiin katsomoon, hyllylle löytyi tilaa? Evankelistojen näkemyksiä ei kaivattu ja 10 vuoden kuluttua nämä tapaamiset loppuivat, kun papeilla ei ollut enää innostusta järjestää päiviä? Jonkun vuoden jälkeen Kalevi Lehtinen käynnisti idean uudelleen 90-luvulla ja hän laajensi kutsuja myös vapaisiin suuntiin. Sama toiminta jatkuu edelleen, mutta on havaittavissa, että pappisvaltaisuus alkaa jälleen pullistella näissä tilaisuuksissa ja vastuuta kantavat lisääntyvästi ei-evankelistat?

Tämän päivän pappeuden muoto kirkossa on kallistunut takaisin roomalaiskatolisuuteen ja sen merkkeinä ovat yleinen papinvaatteiden käyttö, uskomus papin viran korkeampaan asemaan maallikkoon verrattuna, kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen (jonka vihitty pappi saa aikaan), ehtoollisaineiden muuntumisoppi (jonka vihitty pappi saa aikaan), siunauksen jakaminen kodissa, kirkossa, koulussa, pelolla (jonka vihitty pappi saa aikaan), kuolleiden puolesta rukous heidän pelastumisekseen (jonka vihitty pappi saa aikaan), synninpäästön avainten valta (jonka vihitty pappi saa aikaan). Tämä ajattelu on saanut joissakin seurakunnissa sitten muodon, ettei hengellinen tilaisuus ole mitään ilman pappia, eli pyhitetty (jonka vihitty pappi saa aikaan). Se on myös saanut aikaan kirkkotaistelun, jossa yleinen mielipide on halunnut naisen papin virkaan ja pieni osa luterilaisista kannattaa miespappeutta. Ääripäässä ovat sitten he, jotka ovat omaksuneet sen näkemyksen, että vihkijä on se joka pyhittää papin apostoliseen jatkumoon ja sitä apua on sitten haettu milloin Amerikasta, Afrikasta ja Venäjältä. Tunnen monta tällaista veljeä (tämä ei koske naisia).

Hengellisten herätysten seurauksena syntyy aina uusia uskovia, ihmisiä jotka tekevät synneistään parannuksen ja vastaanottavat Jeesuksen Herrakseen. Uudestisyntymisensä kautta he saavat pappeuden Pyhältä Hengeltä ja monen mielestä he ovat sitten varsinaisia häirikköjä kirkossa. Herätyksissä seuraa uskoon tulleita kristillinen veljeys, uskovien keskinäinen rakkaus, halu kokoontua yhteen Jumalan sanan ääreen ja rukoilemaan yhdessä. Evankelioiminen ja lähetystyö korostuvat ja niihin satsataan aikaa ja varoja. Kristuksen yhteydessä ei näytä olevan miestä eikä naista, ei herraa eikä narria, ei johtajaa eikä työläistä, sillä Vapahtaja itse yhdistää kaikkia niin väkevästi lähelle itseään, että inhimilliset rajat tulevat toisarvoisiksi. Jumalan rakkauden huumassa uskoon tullut ajattelee lapsenomaisesti, että kaikki Jeesukseen uskovat ovat yhtä ja keskittyvät tämän yhteyden säilyttämiseksi sekä ylöspäin että toisiinsa nähden.

Herätysten tyrehdyttyä myös useat herätyskristillisyyden nimissä toimivat ovat pyrkineet saamaan mahdollisimman kattavan joukon teologeja johtamaan joukkojaan ja useat liikkeet ovat romahtaneet, kuivuneet ja kuihtuneet pappiskeskeisyyden takia. Yleensä tämän ulkoinen merkki on jatkuva rahanpuute järjestön toiminnassa. Se johtuu siitä, että virkapapit ovat selvästi kalliimpia kuin maallikot, eikä heidän itseisarvollaan ole kiinnostusta kulkea yksinkertaisten maalaisten parissa paimentamassa Kristuksen laumaa. Helpompi on koota lampaat kirkkoon pyhänä ja kun paimen ei mene lampaiden luo, on lampaiden tultava paimenen luo ja maksettava hänen kulunsa. Tämä sama ongelma oli aikoinaan jo Israelissa ja Raamattu puhuu siitä Hesekielin profetiassa luvussa 34. On tietysti helpompi kulkea koulutodistusten johdattamana, mutta Jumalan valtakunta ei toimi sillä tavoin. Tämä on helposti havaittavissa kirkkohistoriasta ja lukemalla esim. Apostolien teot Raamatusta. Herra itse ohjasi valintoja ja suunnitelmia, herätti ja pelasti ihmisiä tahtonsa perusteella. Hän armoitti ja varusti lahjoillaan tavallisia ihmisiä ilman koulutodistusta seurakuntansa palvelukseen. Evankelistoja eivät kutsuneet ihmiset vaan Jumala. Jumala herätti heissä halun seurata Jeesusta, kertoa Jeesuksesta, rukoilla Jeesusta ja johtaa ihmisiä Jeesuksen luo, ja tuntemiseen.

Kirkko oli luonut satojen vuosien aikana sisäisen teologisen järjestelmän toimintansa takeeksi, ja siihen kuuluivat eri arvot, joita tuli tavoitella kiihkeästi. Ensin piti saada yliopisto-opiskelun kautta teologian (jumalluusoppi) kandidaatin paperit, jolloin saattoi hakeutua kirkon virkaan ja pyytää itselleen pappisvihkimystä avoimeen seurakunnan virkaan. Seurakunnassa olivat vielä omat arvoasteikkonsa, virallinen apulainen, kappalainen, kirkkoherra, joihin tuomiokapituli asetti virkaehdolle työvuosiltaan tai opiskelussa ansioituneita (maisterit, lisensiaatit, tohtorit, jms.). Jokainen teologian opiskelija saattoi sitten valita erikoistumisen aineekseen mieleisensä alueen, vaikkei se olisi ollut mitenkään hengellinen. Lopputuloksena syntyi erikoinen tuotos, valmistui henkilö, joka keskittyi vaikka kirkon kiviseinien historiaan, Kotimaa-lehteen tai hautausmaan kehittämiseen erikoistunut ihminen. Tämä saattoi laajentaa tutkimustaan ja esiintyä jopa alansa tohtorina, tulla valituksi vaikka piispaksi asti ilman uskoa ja hengellistä ulottuvuutta. Näin ollen saattoi kirkon virkaan tulla asetetuksi joku jumalankieltäjä, uskosta osaton, kääntymätön, pelastumaton, uudestisyntymätön, julkisynnissä elävä, Raamatun sanaa vastustava, maailmanihminen, muotojumalinen, farisealainen, Jeesuksen omien vihaaja, ulkokullattu, valehtelija, pyrkyri, ja perkeleen lapsi.

Teologia onkin vain kuori hengellisessä elämässä, jos ei aina sitäkään. Se on saanut aivan liian suuren huomion ja osan kirkossa. Teologia tai sen lukeminen ei takaa vielä mitään, eikä ainakaan hengellistä valmiutta palvella Herraa ja hänen laumaansa. On paljon huonoa, Raamatun sanan vastaista teologiaa, joka johtaa sieluja harhaan. Tarvitaan hengellisen sanoman voitelemaa teologiaa, muuten syödään rotanmyrkkyä. "Ja Jeesus sanoi heille: - Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Matt.16:6. Hengellinen elämä kumpuaa aina Golgatalta, aina Kristuksesta, aina Jeesuksen haavoista ja ylösnousemuksesta, ahtaasta portista, Vapahtajan kohtaamisesta, syntisen parannuksesta ja vanhurskauttamisesta uskon kautta, Jumalan sanan, Raamatun kunnioittamisesta ja syömisestä elämän leipänä hengelliseen nälkäänsä, ihmisen hengen köyhyydestä, joka saa aikaan astumisen taivaan valtakuntaan, puhdassydämisyydestä, jonka elävä Jeesus tekee luokseen kääntyneelle.

Teologiaa voi lukea, kun ei anna sille liikaa valtaa, kun se pysyy Raamatun alle alistettuna palvelijana. Herran asemaan korotettu teologia on rikkaruohomyrkky, joka tappaa kaiken hengellisyyden ja nostaa ihmislihan arvon yli Kristuksen. Ilman Kristusta elävä pappi on vaarallinen ja harhaanjohtava ilmestys, joka pyrkii vain tappamaan Jeesuksen ja tuhoamaan uskovat. Usein tämän sarjan vaikuttajat kuitenkin naamioivat itsensä lampaiksi, vaikka ovat sisältä raatelevia susia, he käyttävät itsestään nimitystä herännyt, vaikka nukkuvat suruttomuuden kuoleman unta.

Kun Laestadius johti aikoinaan Pohjolan suurinta herätystä, hän käytti siinä yhteistyössä maallikkoja, jotka naamioitiin opettamaan raittiutta ja lukutaitoa kansalle, mutta samalla he lukivat Laestadiuksen käsinkirjoitettuja saarnoja ja ihmisiä tuli paljon uskoon. Joillakin paikkakunnilla uskovia oli lopulta enemmän kuin kääntymättömiä. Kaiken takana oli Laestadiuksen oma uskoon tuleminen papin virassa ja sen myötä Pyhän Hengen voiman ja siunauksen saaminen, taivaan valon kirkastama Raamatun julistus ja esirukous.

Israelissa piti syntyä leeviläiseksi, että kelpasi temppeliin papiksi. Mutta Jeesus lakkautti virkapappeuden, ja asettui itse ylimmäisen papin tehtävään viemällä oman verensä kaikkeinpyhimpään ja hän toi viran tilalle uskovien pappeuden, jossa ei ole mitään arvoasteikkoja. "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa." 1.Piet.2:9. Vain uskovat ovat soveltuvia ja kutsuttuja hoitamaan Jumalan valtakunnan tehtäviä ja edustamaan Herran asiaa pimeän maailman keskellä. Uskovat todistavat ainoasta oikeasta papista, Jeesuksesta, todistavat hänestä ja rukoilevat häntä, asettavat aina hänet seurakunnan keskukseksi. Uskovat elävät hänen varassaan, siunauksissaan, turvissaan, johdatuksessaan ja esirukouksissaan.

”Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. Ilm.1:4-6

Herra, tuntuu siltä, että kristikunta ei ole oppinut historiasta mitään? Teemme edelleen samat virheet, kompastumme samanlaisiin tyhmyyksiin ja synteihin, vaikka olet antanut meille hyvät eväät, taivaallisen valon ja elämän veden. Seurakunta heiluu usein kuin seinäkellon tärpästikkeli maailman ja Jumalan sanan välillä riippuen aina siitä, kuka pääsee johtamaan. Herätä, Jeesus, papit ja maallikot, virassa olevat ja muuten vaan mukaan kutsutut. Avarra kristittyjen sydämet sinun kokoiseksesi, että voisit aina asua siellä uskosi ja rakkautesi kautta.

On ihana, Jeesus, lukea sinusta kirjoitetut sanat: "Koska meillä täten on suuri Pappi, Jumalan huoneen haltija, käykäämme esiin vakain sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa. Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen." Hebr.10:21-23.

1. Valaiskoon Henki Herran meidän uutta paimenta!

Muistakoon hän, että kerran tili tulee ankara! Olkoon

valpas, totinen, eläköön Herralleen, kaitkoon laumaa

Kristuksen!

2. Herra, auta että istuttaisi mieliimme käskysi, katuville

julistaisi sitten aina armosi, eksynyttä ojentaisi, murheellista

lohduttaisi, viheliäistä virvoittaisi!

3. Holhotkoon hän sanaasi pyhää apostolin huolella,

kilvoitelkoon hartaasti yhä Herran lauman puolella, sotien

vastaan syntiä, pahan hengen vilppiä, maailman vihaa,

vääryyttä!

4. Kunniansa olkoon kunniasi, voimansa sinun voimasi!

Vaivoissaan hän turvaasi luottakoon, sä laupias! Risti

olkoon lippunsa, että lauma nähdä saa Kristuksessa

voittonsa!

5. Kaikki raukee mitä teemme ilman Herran armoa; Siis

nyt tässä rukoilemme oppaallemme armoa, että Herra

Hengellään auttaisi häntä yhtenään, virkaa pyhää täyttämään!

6. Ylipaimen johdattakoon uutta lauman kaitsijaa, voimallansa

vahvistakoon tätä sanasi saarnaajaa; Asunnoissa taivaan

viimein suokoon kirkkaan kruunun, katoamattoman!

1886 virsikirjan virsi 197

papin virkaan asettamistilaisuudessa veisattavaksi

Johan Olof Wallin, (ruots.) s. 1779 † 1839.