Suomeen on perustettu jokin aika sitten Bisnesenkelit
niminen yhdistys, joka pyrkii maksimoimaan ihmisten rahoja
sijoitusmarkkinoilla. Nämä ovat liikemiehiä, joilla raha pursuu ulos taskusta
ja siksi he yrittävät sijoittaa niitä luotettaviin hankkeisiin. Jo parilla
tuhannella eurolla pääsee tähän mainittuun kategoriaan sijoittajaksi ja saa
enkelin nimen. Enkeli nimitys kuulostaa hurskaalta, aivan kuin taivaasta tullut
auttaja olisi ilmestynyt helpottamaan alkavan yrittäjän kassavajetta.
Ilmeisesti taustalla on kuitenkin vain rahanhimo ja koronkiskonta, ilman mitään
hyviä tunteita?
Kirkko pistää vielä paremmaksi ja nimesi
yhteisvastuukeräyksen tänä vuonna "Ryhdy enkeliksi". Tuosta vaan
syntinen ihminen ryhtyy enkeliksi – ihmeiden aika ei olekaan ohi. Siinä ei
tarvita Jumalaa eikä Kristusta, ei ermoa eikä totuutta; siihen riittää oma
tahdonratkaisu. Uskonto ottaa niskalenkin uskosta ja selättää sen. Niin sitten
enkelit valloittavat seurakunnan ja jälkeä syntyy. Syntiset enkelit huseraavat
monenlaisissa touhuissa, laulavat, rukoilevat, palvelevat ja johtavat
seurakunnassa, mutta parannuksesta ei tiedetä mitään.
Nykyään on myös vallalla yleinen harhainen käsitys, että
ihminen muuttuu kuollessaan enkeliksi ja jää sitten henkiolentona hengailemaan
omaistensa lähipiiriin eräänlaisena tarkkailijana ja auttajana. Onhan se
toiveita herättävää, kun täysin synnissä eletty elämä perkeleen ja maailman
orjana päätyy yhtäkkiä, puf, taivaan esikartanon vartijaksi. Todellinen ylennys
on tapahtunut ja vielä sekin, ettei asianomainen ole tiennyt siitä itse mitään?
Sukulaiset ovat hoitaneet asian suhteilla. Näitä riittää, sillä uskonnolisuus
on aina nousussa, kun kuolema alkaa lähestyä.
Edesmennyt Jumalan palvelija Hilja Aaltonen olisi monen
mielestä kelvannut enkeliksi, mutta ihmisenä hän kuitenkin kuoli ja ihmisenä
Jumala hänet kutsui, siunasi ja varusti palvelukseensa. Meidän hyvyytemme,
uskollisuutemme tai kuuliaisuutemme ei riitä muuttamaan olemustamme paremmaksi.
Olemme syntisiä ihmisiä hautaan saakka, mutta parhaimmillamme armahdettuja
syntisiä. Siksi uskovan suuri kutsumus onkin olla Herransa edessä alati
tunteakseen hänen tahtonsa.
”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä
minä seison” 1.Kun.17:1. Siinä on elävä Jumala, jonka elämänvoimasta kumpuaa
myös uskovaan jatkuvasti uutta elämää ja virvoitusta. Siinä opitaan sellaista
armoa, joka ei muuten tulisi mieleenkään. Kun uskova on kovassa ahdistuksessa
ja synnintunnossa, on hänellä kuitenkin puolustaja, joka aina rukoilee hänen
edestään, hänen parhaakseen. Herra neuvoo omiaan elämäntien kulkemisessa. Elija
ei kuitenkaan muuttunut enkeliksi uskovaisuutensa myötä, vaan oli tavallinen
ihminen heikkouksineen. ”Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän
rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen
ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa
kasvoi hedelmänsä.” Jaak.5:17-18. Tämä raamatullinen tieto on tarpeellinen
siksi, ettemme tee hänestä yli-ihmistä tai enkeliä. Voimme ajatella toimivamme
Elian ja Hiljan kanssa Jumalan suunnitelmissa saman tien kulkijoina, samassa
Herran siunauksessa, samassa seurakunnassa, kiitollisena ja iloiten palvellen
Vapahtajaa.
Jumalan aseet ovat Jumalan valmistamat, Jumalan äänitorvet
puhuvat Jumalan sanoja, Jumalan palvelijat rukoilevat Jumalan Hengessä. He
seisovat Jeesuksen edessä, katselevat häntä voittajana, katselevat hänen
veristä kärsimysmuotoansa, katselevat hänen suloista rakkauttaan, katselevat
hänen taivaaseen asti ulottuvaa toivoaan, katselevat häntä Sanan valossa
ihastellen hänen ihmeellisiä lupauksiaan, katselevat häntä elämänleipänä, joka
ravitsee näkäiset, katselevat häntä siunaavana Jumalan poikana, joka kutsuu
heikkoja omiaan syliinsä. He seisovat Jumalansa edessä vaikeina päivinä,
koettelemusten hetkinä, yksinäisyydessä, vaivattuina, kiusattuina, hylättyinä,
sairaina, ahdistuksissa, peloissaan. Mutta heillä on suuri Vapahtaja, joka aina
ja kaikkialla hallitsee kaiken, viisaasti ja jumalallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti