Pirkanmaan paras koti

Posti toi laatikkoon asuntoesittelylehden, jossa mainostettiin kattavaa tarjontaa otsikolla ”Pirkanmaan parhaat kodit”. Lehti oli täynnä kuvia taloista, jotka olivat toinen toistaan hienompia ja kalliimpia. Tuli mieleeni aika, jolloin itsekin etsin asuntoa ja olimme muuttamassa ties monennettako kertaa paikkakuntaa. Se on rankkaa puuhaa, joka kuluttaa sielua ja ruumista

Mutta millainen on hyvä koti, tai vielä parempi, tai peräti sarjassa ”parhaat”? Se on turvapaikka. Siellä ovat kaikki asiat hyvin, rakkaus ja yhteisymmärrys vallitsevat, on ruokaa ja lämmintä, turvallisuutta ja hiljaisuutta, rauhaa ja iloa. Ihmissuhteet ovat kunnossa, anteeksiantamus vallitsee, ystävällisyys ja uskollisuus kukoistavat. Siellä iloitaan jokaisesta lähimmäisestä, palvellaan mielellään toisia ihmisiä ja kuunnellaan heidän huoliaan ajoissa. Poissa ovat pelko ja tarpeeton itku, sairaisiinkin suhteudutaan lempeästi ja kärsivällisesti. Hyvään kotiin on ihana tulla, siellä on mukava olla, siellä ruumis, sielu ja henki ovat sovussa ja tasapainossa. Siellä uskaltaa sanoa mielipiteensä tai olla sitä sanomatta. Mutta voiko tällaisen kodin ostaa? Onko se mitenkään rahalla hankittavissa? Onko niitä kaupan meidän aikanamme? Kuka niitä markkinoi?

Voimme ostaa neliöitä, ovia, ikkunoita, erkkereitä, rappusia, terasseja, huonekaluja, tekstiilejä, astiastoja, kodinkoneita ja elektroniikkaa. Voimme rakentaa ilmastoidut huoneet, kattoikkunat, parvekkeet, lämmitysjärjestelmät, vesialtaat ja valaistukset. Voimme ostaa näyttävät lavasteet ja esitellä asuntomme kuin messuilla. Ihmiset voivat ihastella ja katsella kateellisena hintavia ratkaisuja ja vertailla omia halpoja saavutuksiaan niihin. Voimme linnoittautua kaiken komeuden keskelle ja lukita ovet ja suojata kaiken vakuutuksin ja turvakamerajärjestelmin. Voimme tallettaa arvoesineet kassakaappiin. Voimme joutua istumaan yksin ”Pirkanmaan parhaassa kodissa”, ilman yhtään ystävää, ilman Jumalaa, ilman uskoa, ilman rakkautta, ilman toivoa. Silti ulkopuoliset voivat ohi ajaessaan sanoa meistä, että elämämme on suorastaan kadehdittavaa, koska meillä on niin upeat puitteet?

Eräs perhe asui aikoinaan teltassa ja he olivat paimentolaisia, jotka vaihtoivat asuinpaikkaa tavan takaa. Kerran Herra itse saapui kahden enkelin kanssa heille kylään. 1.Moos.18:1 ”….nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse. Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä. Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut."  Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia."…..Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä;”

On juhlaa, kun Jumala tulee ihmisen luo. On armoa, kun vanhurskas Herra saapuu syntisen kotiin. Jumala on säätänyt lainalaisuudet niin, että uskova voi ruokkia, palvella ja kunnioittaa Vapahtajaa jo täällä ajassa kotonaan. Siinä otetaan tarjolle ne, mitä omistetaan. Uskovan suurin odotus onkin se, että Herra viipyisi mahdollisimman pitkään kylässä. Vaivannäkö on pientä sen rinnalla, että itse Jumala seurustelee heidän kanssaan. Silloin ei ole tärkeää kertoa ensisijaisesti omia odotuksiaan, sillä Jeesus tietää ne kyllä. Tärkeämpää on kuunnella, mitä hänellä on sanottavaa ja millaisella asialla hän on. On arvokasta kuulla, kun Jumala puhuu. Sitä tarvitsevat kaikki ihmiset, mutta vain harvat odottavat.

Koti oli vaatimaton, mutta Kristus tuli sinne puhumaan muutamasta tärkeästä asiasta. Ensimmäinen oli perhettä koskeva ilouutinen, he tulisivat saamaan perillisen, pojan tulevana vuonna. Toinen viesti oli vakavampi, se koski läheistä kaupunkia, jonka synninmitta oli tullut lakikorkeuteensa ja tuomion aika oli ovella.

Jeesus näkee murheemme, joita kätkemme touhun ja töitten taakse. Hän tietää tarpeemme ja odotuksemme, mikään elämässämme ei ole häneltä salassa. Usein kuitenkin olosuhteet ja ihmisten äänet, maailman hälinä ja huuto sammuttavat uskon ja rakkauden. On kuin eläisi jatkuvasti pimeässä huoneessa, jossa valoa antaa vain pieni, suitseva kynttilän liekki. Vertailu muihin kanssaihmisiin aiheuttaa myös paljon parkumista, sillä toisten elämä näyttää kaikin tavoin mitattuna pelkältä myötämaalta. Emme näe heidän ahdistuksiaan ja salattuja vaikeuksiaan? Mutta uskossa voimme nähdä nuo Jumalan kaksi tärkeää viestiä: Ensiksi, hänen lupauksensa täyttyvät, niin tapahtuu kuin hän sanoo, niin kuin on kirjoitettu. Toiseksi synti tulee saamaan tuomion, sen rangaistus aivan roikkuu ilmassa ja joskus se kohtaa ihmisiä jo täällä ajassa, mutta varmasti kerran ikuisuudessa. Näistä molemmista syistä tarvitsemme Herraa ja hänen sanaansa, seurakuntaansa, johdatustaan, varjelustaan, viisauttaan ja niitä harvoja hetkiä, jolloin hän on tuntuvasti läsnä kodissamme.

On ilo kutsua sinut, Jeesus, kotiimme. On ihana asia, että tulet meille ja saamme pitää sinua vieraanamme. Haluamme kuulla, mikä on sinun sanomasi meille ja tälle ajalle, tämän ajan ihmisille. Tuomme eteesi vaatimattoman olemuksemme ja uskovaisuutemme, ja ne tavarat, mitkä olet meille antanut. Ota ne vastaan lahjana sinulle Kaikkivaltias. Tee kodistamme ”Pirkanmaan paras koti”, että toisetkin syntiset voisivat kohdata sinut meillä.