Mainoksilla hyppyytettään nykyään
kansaa kuin jossakin piirileikissä tai latotansseissa. Ihmisille luodaan
sellainen kuva, että elintaso, ostaminen, myyminen ja kaikenlainen tavaran
hamstraaminen olisi meille elintärkeää. Rikkaat kauppiaat ja rahantekijät,
kaupparatsut, ja bisnesmiehet pyörittävät karusellia ja pistävät sinne ihmisiä
pyörimään huvikseen. Heidän iltarukouksensa on kuin lottopallojen pyörittelyä,
kaikki mikä silmää kiinnostaa, maistuu hyvälle ja on saavutettavissa tällä
kunnolla, pitää hankkia. Siksi luemme: Ainutlaatuinen mahdollisuus…
loppuunmyynti… vain sinulle… erikoistarjous vain nyt… sinua onnisti… olet
ainoa… et tule pettymään… älä missaa tilaisuutta… osta heti… tule nyt… ja se on
sinun. Ja sanoma menee perille, muutamat ihmiset yöpyvät suosikkitavaratalonsa
portailla päästäkseen heti aamulla ostamaan halpaa tavaraa. Tulee mieleen
Raamatun Lasarus, Luuk.16……. ”Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen
ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka
putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen
paiseitansa.” Osamaksu on tehnyt monista rikkaanoloisia, kun ei ole mitään
plakkarissa ja voi kuitenkin esiintyä varakkaan maineessa. Moni luulee
pääsevänsä myös osamaksulla taivaaseen, lyhentämällä syntivelkaansa pikkuisen
kerrallaan hyviä tekoja tehden ja välttämällä suuria syntejä. Joku voisi sanoa
amerikkalaisittain: ”Kuolkaa nyt ja maksakaa myöhemmin.” tai ”Miksi kannattaa
elää, kun me hautaamme näin halvalla!” Tunnen erään miehen, jolla oli aikoinaan
ruumisarkkuliike. Rohkeana uskon-veljenä hän laittoi paikallislehteen
ilmoituksen: Arkuista nyt 15 % alennus. Tietääkseni se ei lisännyt
ostoinnostusta, eikä kukaan päättänyt sen tähden kuolla?
Eräänä päivänä minulle soitettiin
ja soittaja esitti heti kättelyssä, ettei ole myymässä mitään. Ehkä hän kuuli
jo äänestä, että soitto loppuu lyhyeen tuon miehen kanssa, jos yrittää kaupata
jotain turhaa? Sitten hän kertoi olevansa arvokkaalla kulta-asialla ja
ostavansa kultaa, kaikenlaista sellaista, kultaesineitä, sormuksia, ketjuja, rannerenkaita,
ym. Mutta kultani olivat jokseenkin vähissä, harkotkin olivat sillä kertaa
loppuneet, enkä käytä korvarenkaita, nenärenkaita, kielilävistyksiä,
solmioneuloja tai rannerenkaita ja se ainoakin kultani oli juuri silloin
Kangasalan kunnan palveluksessa työvuorossa – eikä myynnissä. Minulla kun ei
siis ollut sellaista, niin sekin juttu loppui lyhyeen. Ajattelin puhelun
jälkeen, että kuka hullu ostaa kultaa ja mihin hän sitä tarvitsee?
Ruumisarkkuunkin se on aivan turha painolasti vainajalle? Lieneekö siis monilla
ihmisillä kotonaan kultavarantoja, koska jotkut niitä etsiskelevät?
Saan usein postia, jossa kerrotaan,
miten onnellinen olen, kun arpa on suosinut juuri minua ja pääsen seuraavalle
kierrokselle odottamaan suurempaa voittoa. Jostain he ovat ponganneet nimeni ja
esiintyvät kuin olisimme hyviä ystäviä ja vanhoja tuttuja. Tämä sama hullutus
on iskenyt mm. kaupan kassoihin, nuoret neidit moikkailevat vanhoja ihmisiä
(kuten minua) kuin he olisivat tuttuja ennestään. Mikä ihmeen moi minä olen
jollekin tytön hupakolle, joka näkee minut ensimmäisen kerran elämässään ja
jonka ainoa arvo näyttää olevan lävistys huulessa, tatuointi kädessä, sekavärjätyt
hiukset sojottamassa kuin heinäkasa, ja jonka elämänkokemus ei ulotu
lähikorttelia kauemmas ja jonka elämänkeskus on kännykässä?
Hyviä uutisia tulee harvoin ja
sydänsyrjällään joudun joskus odottelemaan sairaiden ja kärsivien ystävieni
tulevaisuuden näkymiä. Ainoa hyvä asia onkin evankeliumi, se kun on aina sama
ja pelastaa kurjan syntisen Jumalan valtakuntaan. Joskus ajattelenkin, että
kuolemanalainen tila on hyväksi ihmiselle, koska hän silloin joutuu
ajattelemaan elämän arvojaan uudestaan, kääntymään viheliäisyydestään ja
kurkottamaan Kristuksen puoleen. Tuossa hiljattain meillä kävi yksi isoäiti,
joka kertoi hänen lapsenlapsensa, 3 v, sairastavan aivokasvainta ja se oli
tietysti sekoittanut koko nuoren perheen elämän. Seurakunta rukoili tietysti tämän
lapsen puolesta. Mutta viime joulukuussa sitten tämän pikkuisen äiti oli tullut
uskoon pienokaisen sairasvuoteen äärellä. Hän oli antanut elämänsä Jeesukselle
ja pelastunut. Lapsi ei tietääkseni ole parantunut ja isäkään ei vielä ollut
kääntynyt. Olisiko tämä herätys ollut mahdollistakaan ilman tätä kurjuutta,
olisiko pelastus tullut tähän kotiin Kristuksessa, jos ei olisi pimeys ensin
laskeutunut vallitsevaksi, jos ei kuolema olisi kolkuttanut ovelle?
Joskus saattaa uskovilla tulla semmoinen tunne, että
kristillisen toiminnan ja seurakuntatyön ainoa päämäärä on vain rahankeruu tai
omaisuuden kasvattaminen? Joskus ihmiset kyllästyvät ainaiseen rahankeruuseen,
eikä syyttä, sillä Kristus pakkaa jäämään taka-alalle ja evankeliumi häviää
kokonaan organisaatioihin. Eräänä päivänä ystäväni kertoi minulle, kuinka
heidät oli torpattu pois toiminnasta liiallisen uskovaisuuden tähden, koska
kirkko ei halunnut olla tämmöisten
hihhuleiden kanssa tekemisissä. Joten rahaa ei kannata heittää kaivoon, vaan
antaa rukoillen Herran tahtoa. Kymmenyksistä vaahdotaan ja kirkollisveroa
kannetaan sujuvasti, mutta kummastakaan ei ole Uudessa testamentissa mitään
velvoitetta. Sama koskee paastoa, meillä ei ole Uudessa Testamentissa mitään
paastomääräystä, kuitenkin meillä on pitkä perinne paastonajasta kirkossa.
Tosin ihmiset kuittaavat sen olankohautuksella ja herkkuihin tottuneet eivät
välitä tuosta ajasta muuten kuin jättämällä hallelujan pois kirkonmenoissa
kiitosvirren yhteydessä. Paasto mielletäänkin enemmän painonvartioinniksi ja
terveelliseksi elämäntavaksi kuin Jumalan tahdon etsimisen välikappaleeksi.
Mutta ei Jumalan valtakunta kaadu näiden puutteeseen, mutta uskon ja rakkauden
puutteeseen kylläkin, sillä ne ovat Jeesuksen omaisuutta, eikä niitä jaella
kuin ässäarpoja kioskista. Jos et nöyrry Herra edessä, et saa mitään, jäät
pimeyteen, kuolemaan, turhuuden markkinoiden kaupparatsuksi.
Aikansa Jumala katselee kaikenlaista koheellusta ja
kuuntelee suunsoittoamme, sitten tulee tuomio ja se alkaa aina Jumalan
huoneesta, seurakunnasta. Suruton maailma saa vielä hetkisen ähistä onnessaan,
se menee sitten holahtaen helvettiin. ”Ja minä olen antanut hänelle aikaa
parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua
haureudestaan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen
kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee
parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan,
ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut
ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” Ilm.2:21-23. On
aivan väärin ajatella, että Jumala olisi tietämätön kaikista ihmisten
sähläilyistä. Hän vain toimii omaehtoisesti ja aikataulunsa mukaan, mutta
jokainen joutuu luokalle touhuistaan ja siinä on totinen paikka kovanaamoilla.
Muutamat pääsevät helpommalla täällä ajassa, kun kuuntelevat Herran sanaa ja
seuraavat sitä. Jumala on armollinen meille ansiottamme, mutta huomioi
asenteemme hänen edessään. Joka ehdoin tahdoin tekee sanan vastaisesti tai sen
peräti turhentaa, tulee kasaamaan päälleen suuren taakan. ”Mutta teille muille
Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole
tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä
pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti
kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani
vaarin…..” 24-25. Saatanan syvyydet tunkeutuvat syvälle kirkkoon ja sen
henkilöiden sydämiin, vapaaehtoisesti he toivottavat valkeudenenkelin sielunsa
ohjaajaksi, mutta katuvat kerran itkien ja huutaen tätä valhetta. On yksi, joka
kestää aina, Jumalan sana, se seisoo silloin, kun kirkosta ei ole jäljellä kuin
savuava hiillos ja ne jotka Jeesukseen turvautuvat seisovat pystyssä sinä
päivänä. Älkäämme siis eksykö, vain Kristuksen teot kestävät.
Tämän vuoden kirkon yhteisvastuun teemaksi on otettu :
Lahjoita hyvä kuolema. Tuo sana on käännös sanasta eutanasia (kreikkaa,
eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on tarkoituksellinen
suoritettu toisen ihmisen surmaaminen tai kuoleman salliminen, jonka
tarkoituksena on kyseisen henkilön sietämättömän kärsimyksen lopettaminen.
Hyvää kuolemaa ei ole olemassakaan, kuolema on vihollinen, jonka vain Kristus
voittaa ja hänkin joutui suureen taisteluun kuoleman edessä. ”Vihollisista
viimeisenä kukistetaan kuolema” 1.Kor.15:25.
”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi
rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen
rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” Hebr.5:7. Tämä teema on
siis piilomainontaa, jolla viestitetään tietämättömille, että meillä on valta
tehdä niin kuin tykätään.
Toinen YV-piiloviesti on otettu sairaan lapsen ja äidin
kuvaan. Se on pyritty tekemään Roomassa Pietarinkirkossa sijaitsevan
Michelangelon Pieta-veistos mallin mukaan. Olen itse käynyt siellä paikan päällä.
Siinä on kuollut Kristus ja Maria-äiti, joka kantaa kuolleen poikansa ruumista.
Tämä sama malli on siirtynyt sitten koko
katollisen kirkon opetukseen Marian ainutlaatuisuudesta, Kristus ei ole
mitään, hänellä ei ole elämää, valtaa, voimaa, asemaa – hän on kuollut. Mutta
Raamattu osoittaa, että asia on juuri päinvastoin, hänen näennäinen tappionsa
onkin maailman historian suurin voitto. ”Koska siis lapsilla on veri ja liha,
tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta
kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi
kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden
alaisia.” Hebr.2:14-15. ”Hyvä kuolema” huumattuna tai hetkessä ilman Kristusta
vie ikuiseen helvettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti