Taiteilijat ovat tavanneet ennen vanhaan käyttää baskeria eli faustia päähineenään ja minullakin oli sellainen lapsena - pitäisiköhän taas hankkia? Muistan aikoinaan kun meidän seurakunatamme kanttori, muusikko ja taidemaalari, Kauko, ajoi läpi kylän keskustan kirkkoa kohti polkupyörällään fausti vinossa.
Saksalainen kirjailija,
tiedemies ja poliitikko Goethe kirjoitti aikoinaan näytelmän nimeltä
Faust. Näytelmä pohjautuu vanhaan
tarinaan (1587 esikuvana on ollut todellinen henkilö, Johann Georg Faust
1480-1540, joka oli saksalainen okkultisti, alkemisti ja astrologi, joka
harjoitti noituutta.) Tohtori
Faustuksen sanotaan myyneen sielunsa paholaiselle ja sai vastineeksi rajattoman
tiedon sekä yliluonnollisia kykyjä maallisen elämänsä ajaksi, mutta hän alkoi
myöhemmin katua kauppaansa.
Goethe työskenteli Faustin
parissa vuosikymmeniä ja on itse sanonut, että teksti on yhteenveto hänen
omasta elämästään. Se on syvällisen vakava, jumalanpelkoa todistava näytelmä,
jonka tärisyttävissä kuvissa hän kertoo synnin kurjuudesta ja jumalan
ylistyksestä. Tarinassa Faust istuu pääsiäisyönä kirjojensa keskellä
työtuvassaan, illasta aamuun saakka hän on katkeroituneena ja syvissä
mietteissään. Hän on joutunut sangen pitkälle: hän ei pelkää enää mitään, hän
ei usko enää mitään. Hän voi sanoa: - minua eivät vaivaa enää mitkään
epäröimiset tai epäilyt, en pelkää helvettiä enkä paholaista... mutta sen
tähden on minulta ryöstetty myöskin kaikki ilo….
Silloin tässä hädässään hän koettaa tunkeutua
luonnon salaisuuksiin kylmällä sydämellään ja tähyävillä, ilottoman viisailla
silmillään toivoo hän keksivänsä luomisen lait. Hän antautuu taikuuteen
oppiakseni tuntemaan, mitä maailman sisimmässä on. Mutta pitkälle ei hänen
henkensä voi tunkeutua, taivaan voimaa ei hän voi pakottaa ilmaisemaan
salaisuuksiaan, ja maan olemusta, joka hänestä näyttää epäselvältä, ei hän voi
ymmärtää. Silloin hän tulee aivan toivottomaksi, hän sortuu maahan
huomatessaan, miten ahtaat ovat rajat ihmishengen ympärillä. Hän ei voi tietää;
uskoa hän ei tahdo. Siis hän voi ja tahtoo hän vielä yhtä, kuolla.
Tämä tapahtuu pääsiäisyönä.
Ikkunan läpi tunkeutuvat silloin sisään pääsiäisaamun ensimmäiset säteet. Hän
ei sitä huomaa, sillä hän on syvälle vaipunut surullisiin mietteisiinsä. Hän
tarttuu lasiin, jossa on myrkkyjuoma, kaataa myrkyn pikariin ja kohottaa sen
huulilleen . . . silloin kuuluu ulkoa vienoa valituslaulua, naiset laulavat, he
seisovat Vapahtajan haudalla:
- Yrttejä me toimme häntä
hoitaaksemme. Me hänen uskollisensa olemme hänet tänne laskeneet.
liinavaatteita ja siteitä olemme huolellisesti hänen ympärilleen kietoneet, ah,
mutta me emme löydä Kristusta enää täällä.
Samassa kaikuu enkelien riemuisa vastaus: - Kristus on noussut ylös!
Autuas on hän nyt! Tuo vaikea, surullinen, voimia koetteleva taistelu on
loppuun kestetty!
Mietiskelijän, tuon
kaikkitietävän Faustin kädestä on pikari vaipunut, ja hänen silmiinsä on
ilmestynyt kyyneleitä. Turvallinen lapsuusaika, vanha hurskas usko, vieno
surumielisyys valtaa hänet.
Vapisevalla äänellä hän rukoilee:
- Oi soikaa vielä, te suloiset taivaan laulut! kyynel vuotaa; maa on
saanut minut jälleen.
Faustin elämä on monessa
mielessä hyvin puhutteleva, siinä on ihminen hyvän ja pahan taistelukenttänä,
niin kuin aina. Kaikki ihmiset eivät vain tiedosta sitä ja siksi päätyvät
lopuksi pahan puolelle. Alkuperäiskirjassa Faust jää perkeleen omaisuudeksi,
mutta Goethen näytelmässä enkelit vievät hänet taivaaseen. Goethe itse kuoli
vuonna 1832 82-vuoden iässä. Emme tiedä hänen lopullista kohtaloaan, mutta
hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen mehr licht! (lisää valoa!).
Synti on kaikkien ihmisten
suurin ongelma aina ja joka paikassa, mutta sen vakavuuden voi ymmärtää vain
Jumalan sanan ja Hengen valossa. Siksi normaali ihminen on tässä asiassa täysin
pimeydessä ja perisynnin alainen, vain ajoittain, Raamatun sanan, uskovien
ihmisten ja erilaisten elämän kolhujen kautta hänen omatuntonsa herkistyy ja
hän miettii parannusta, joka ei yleensä johda mihinkään. Langenneessa tilassa
ollessaan ihminen viihtyy synnissä ja nauttii koko rahalla kaiken pahuuden
vallan tarjoukset ja tilaa lisää kunnes tulee valomerkki.
Itsenäinen ihminen virittelee
koko ajan uusia hullutuksiaan ja uskaltaa tehdä lähes mitä vaan. Aikanaan hän
on riittävän röyhkeä noustakseen myös Jumalaa vastaan, hänestä on tullut pilkkaaja
ja kieltäjä, paatunut luopio, ”vapaa”-ajattelija. Näitä riittää Suomessakin,
myös joka seurakuntaan runsaasti. Heikompi ihminen tarvitsee jatkuvaa tukea
ympäriltään synnin tekemiseen. ”Älkää eksykö. Huono seura hyvät tavat turmelee.
Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei
ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.”
1.Kor.15:33-34. Tämä huono seura tarkoittaa kaikenlaista Jumalan vastaisuutta,
joka vieroittaa ihmisen Raamatusta, Kristuksesta, totuudesta ja armosta.
Kaikkein surullisimpia tapauksia kirkon historiassa ovat ne, jotka yrittävät
olla uskovia tai jonkinlaisia kristittyjä ja tekevät samalla syntiä tieten
tahtoen. Heillä on kova työ luoda sellainen käsitys ympäristöönsä, että hyvin tässä
käy, vaikka kakat ovat housussa, niin että muutkin sen haistavat ja vene jossa
istutaan, vuotaa ja on uppoamaisillaan. Edessä on vielä lopullinen niitti:
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei
ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen
kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” Hebr.10:26-27. Tämä on ns. Pyhän
Hengen pilkka. Näitä epätoivon sankareita on keskuudessamme paljon.
Luin juuri netistä luettelon,
jossa oli lueteltu muusikkoja ja viihdetaiteilijoita, joiden elämä oli
päättynyt nuorena viinaan, huumeisiin, tai näiden aiheuttamiin sairauksiin, ja
itsemurhaan. Heitä oli valtava määrä. Se oli surullinen tilasto, jonka ääressä
ajattelin sitä, että kerran heidätkin oli kastettu kolmiyhteisen Jumalan
nimiin, kerran hekin olivat käyneet rippikoulun, kerran tunnustaneet Jeesuksen
Herraksi ja luvanneet seurata häntä uskossa ja elämässä. Mutta jossain elämän
kurvissa oli mopo lähtenyt käsistä, ja oli tullut huono seura, huonot tavat,
synti oli ottanut kuoleman otteen kaverista, maailma oli vienyt ja piru lyönyt
löylyä kiukaalle lisää. Kaikki oli menetetty, he eivät päässeet irti
kierteestään. Ehkä joku onneton oli tehnyt vielä pirun kanssa oikein kaupat
menestyksensä eteen ja saanut sen palkan. ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat
tyhmiksi tulleet…. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa,
hyljännyt saastaisuuteen…. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan
tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan….
ovat kuoleman ansainneet….” Room.1:22-32.
Monenlaiset sätkynuket
hyppivät täällä, kun joku vaan nykäisee narusta ja kansalla on hauskaa, sillä
eivät he näe, että sillä vetäjällä on sarvet päässä. On puhuttu kauan ja paljon
suuresta herätyksestä, joka tulee Suomeen. Minulle riittäisi pienikin herätys,
jonka merkkinä ovat parannuksen tehneet ihmiset, pahalta tieltään kääntyneet,
katumuksessa Kristukseen turvautuneet ihmiset, jotka ovat löytäneet autostaan
perutusvaihteen – vihdoin - herätys, jossa luopiot palaavat Herran Jeesuksen
luo, jossa tuhlaajalapset löytävät Taivaallisen Isän rakkauden ja tien hänen
kotiinsa, herätys, jossa tunnustetaan synnit ja tullaan Vapahtajan luo,
verilähteelle puhdistettavaksi ja uudistettavaksi.
Herätystä ei ole vielä se,
että kansa matkustaa 100 kilometriä parantumiskokoukseen ja karismaattiseen
viihdeiltaan, ei myöskään se, että entiset uskovaiset kokoontuvat juomaan kupin
kahvia entisten tuttujen kanssa ja muistelemaan menneitä, kertomaan kuulumisia.
Herätystä ei ole myöskään se, että tapahtuu ihme tai että sellaisia etsitään,
tai että joku kaatuu kirkkoillassa. Mutta herätystä on se, että joku nostetaan
ylös synninkuraisesta liejusta, nostetaan Kristus-kalliolle ja hänelle annetaan
uusi virsi laulettavaksi – varsinkin jos hänellä ei ole lauluääntä.
Jeesus, on niin paljon
eksyneitä, kaukana sinusta, seurakunnastasi, sanastasi, uskosta, toivosta ja
rakkaudesta, jotka nyt tarvitsevat ojennetun kätesi, kosketuksesi,
vaikutuksesi, sydämet muuttavan voimasi. Sinä, Herra, olet kulkenut kurjan
kuoleman ja syntisen tien pelastaaksesi meidät syntiset ikuisesta helvetistä.
Ole hyvä ja tee tänään selväksi tahtosi täällä meidän keskuudessamme. Ota
meidät ressukat luoksesi, avuttomat turviisi, likaiset lähteellesi, petetyt
totuuteesi, pimeydessä hortoilevat ihanaan valtakuntaasi, sielunsa saatanalle
myyneet osta takaisin itsellesi. Kiitos sinulle suuri Vapahtaja, että sinun
ikuinen valtasi ei ole vähentynyt, vaan sinä hallitset ja johdat uskovia
suureen kirkkauden aamunkoittoon, jossa veisaamme sinulle ylistystä ikuisesti
kaikkien pelastettujen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti