Kiirettä pitää - toisilla

Istuin vaimoni kanssa kahvilla marketin baarissa ja seurasin kaupankävijöitä. Ihmisillä näytti olevan kiire, kiire tulla ja kiire mennä, kiire ostaa ja myydä, kiire hajottaa ja rakentaa, kiire puhua ja vaieta, kiire ajaa paikalle ja sieltä pois, kiire osoittaa olevansa tarpeellinen ja huomata olevansa tarpeeton. Toisia kulki haalareissa ja työvaatteissa, toisia siviilit päällä, jollain oli paljon kantamuksia, joku lykkäsi lastenvaunuja. Ulkona oli työmiehiä kunnostamassa pihaa, parkkipaikka pursui autoja. Nuori mies latoi lantteja rahapeliin ja vieressä vanha ukko teki samoin, he tukivat kansanterveyttä raha-automaattiyhdistyksen kautta tai ehkä odottivat pikavoittoa? Joku hymyili kulkiessaan, suurin osa ei. Moni meni kiireesti asioilleen, muutamat kulkivat hitaasti kainalosauvojen avulla laahustaen. Tuntui siltä, että koko homma pyöri omaa aikaansa ja rataansa niin kuin aina ennenkin. Kiirettä piti - toisilla.

Tavallisen ihmisen kiire kulkee silmännäön ja mielenliikutuksen varassa, sitä ohjaa järki, joka on suhteellinen. Ihminen pelkää yksinäisyyttä, hiljaisuutta ja vakavaa pohdintaa elämän tarkoituksesta. Siksi hän pyrkii siihen, että aina soi, aina puhuu, aina katsoo, aina hipelöi, aina näpelöi jotakin, aina maiskuttaa murusia. Levottomuus on osa häntä, hänen aikaansa, muuten hän ikävystyy ja tuntee olevansa kuollut. Hänen voi olla mahdoton ajatella yhtä viikkoa hiljaisuudessa, erillään toisista, vähemmästä ruoasta, ilman kännykkää, tablettia, läppäriä, bluetoothia, tv:tä, radiota, korvalappukuulokkeita, yksityistä virtuaalimaailmaansa. Hän nauttii enemmän moottorin pörinästä ja pakokaasusta kuin peipposen laulusta, enemmän moottorisahasta kuin laineen liplatuksesta, enemmän mainoskanavasta kuin sateen ropinasta katolle. Kiireesti hän menee ostoksille, kiireesti sieltä pois. Hänellä on kiire viikonloppuvapaalle ja kiire taas sieltä takaisin. Kiireesti hän puhuu, niin että sana syö seuraavaa. Kiireesti hän lämmittää soppansa mikrossa, kiireesti hän sen suuhunsa hotkii, lämmittääkseen kohta lisää. Kiireesti hän ajattelee ja ennen kuin hän ehtii tehdä suunnitelmansa, hänellä on taas kymmenen uutta ajatusta, jotka kiireesti pitäisi toteuttaa. Kiireesti hän puhuu, niin ettei kuulija tahdo saada sanoista selvää. Vain hidas liikkuminen ja kankeat jalat, sekä vähään tyytyvät ystävät ovat hieman jarruna suuriin muutoksiin. Mutta joskus tavallinen ihminen tulee Jumalan pysäyttämäksi ja kiire lakkaa, maailman asioiden kiire. Silloin tulee kiire Jeesuksen luokse. "Tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun on oltava sinun kodissasi." Hän tuli nopeasti alas ja otti Jeesuksen iloiten vastaan." Luuk.19:5-6. Kerrankin kiire osui kohdalleen ja oli osa Jumalan aikataulua.

Jeesus ajattelee kaiken kansan kurjia, luusereita ja vauhdista pudonneita, heikkoja ja sairaita. Köyhät kuulevat hänen äänensä ja kutsunsa. Ne, joista kukaan ei välitä, ne, joita kukaan ei tunnu rakastavan, ne, jotka ovat leimatut vajaamittaisiksi, mitäänsanomattomiksi, turhiksi, jotka vain istuvat ja odottavat, jotka ovat lakanneet yrittämästä olla jotakin, saavat kuulla Jumalan Pojan äänen. Yläluokka, lukeneisto, turhantärkeät, terveet, synnittömät, omahyväiset ja sirkuskatsomo saavat jäädä kylmyyteensä. Jeesus ei pääse heitä lähelle, sillä heidän ympärillään on keinotekoinen muuri estämässä Jumalan avun. He viihtyvät vielä omassa erinomaisuudessaan, he eivät kaipaa armoa, eivät neuvoja elämän tielle, eivät tavallisten uskovien seuraa, eivät Raamatun sanaa. Heille riittää vapaalippu helvettiin.

Mutta Kristus kerää toiset kavereikseen, hän huolii ne, joita muuta eivät huoli. Silloin Herralla on kiire, kiire kertoa kurjille evankeliumi, kiire kutsua syntiset pelastukseen, kiire noukkia rupusakki Herran helmaan. 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle.' Luuk.14:21. Onpa ihmeellistä löytää itsensä tuossa joukossa ja havaita olevansa arvollinen johonkin, mihin ei ole itsessään lainkaan sopiva, vielä vähemmän ansiollinen, eikä ollenkaan osaava tai hyvä. Mutta niin Jumala on päättänyt, eikä hän peru puheitaan. Jeesuksen seurassa elää kurjien seurakunta – kaikilla jokin vika, toisilla monta.

Juttelin erään henkilön kanssa, joka oli ollut töissä lähellä kotiamme ja niin ollen kulkenut päivittäin meidän ohitsemme. Hän kertoi katselleensa monta kertaa taloamme ja tienneen, että meillä pidetään hengellisiä tilaisuuksia. Häntä oli haluttanut tulla mukaan, mutta ei uskaltanut. Ehkä hän oli vielä liian hyvä siihen aikaan, liian terve, liian synnitön? Niin hän kulki vuosia talomme ohitse. Sitten hän sairastui syöpään ja tuli kova synnintunto. Hädässään hän meni sairaalapapin luo puhumaan ja sai ripittäytyä. Anteeksiantamuksen vaikutus oli hämmästyttävä, hän tuli uskoon, sai sydämeen rauhan, elämään ilon ja löysi uuden tien. Hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja alkoi puhu kielillä. Nyt vuosia myöhemmin hän rohkeni tulla meillekin ja astui kotimme ovesta sisään uskovana uskovien luo. Hän kävi tämän retken pitemmän kaavan mukaan? Jeesuksen etsiminen, löytäminen ja kohtaaminen muuttavat ihmisen sisäisesti ja hänelle tulee halu olla toisten uskovien kanssa. Jouluyön paimenetkin

olivat omissa oloissaan, kunnes Jumalan kirkkaus loisti heille ja he saivat kuulla Jeesuksesta. Niin he lähtivät työnsä äärestä ja heillä oli kiire: "Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä." Luuk.2:16. Joskus pitää mennä pikavuorolla, kun on riittävän tärkeä asia kysymyksessä. Silloin ei ole väliä, onko päivä tai yö, lepo tai työ. Vain Jeesus on tärkeä, vain hänen löytämisensä, hänen näkemisensä. Vain se on tärkeää, että saa Vapahtajan sydämeensä ja elämäänsä.

Syntisen askeleet parannukseen ovat joskus tavattoman painavat, ei meinaa millään irrota lähteminen. Toisaalta piru supisee omia tyhmiä ehdotuksiaan ja valehtelee minkä kerkiää. Välillä se kehu syntisen maasta taivaaseen, välillä rusikoi hänet sängyn pohjalle kuin Job-vainaan. Toisaalta maailma vetää syntistä puoleensa monin houkutuksin ja ansoin, ettei kaveri tekisi parannusta. Se ilmoittaa parhaat tarjouksensa ja edullisimmat ajankäyttötapansa, esittelee kaikki suuret ajalliset mahdollisuudet ja nostaa nähtäväksi ne vuorenhuiput, johon vielä pitäisi kiivetä kunnian kukkuloille, vaikka laaksossa jo maa järisee ja kohta koko komeus suistuu päistikkaa syvyyteen. On aina kiire sinne, missä on paljon ihmisiä – niin kuin se mitään takaisi? Oman ryhmänsä muodostavat "hyvät ystävät ja kylänmiehet", joiden mielipiteet sitovat syntisen joukkoonsa kuin hämähäkki seitillä raatokärpäsen syödäkseen sen kohta. Jos vielä oma puoliso, perhe ja suku ovat Jeesuksen vihollisia, on syntisen tosi vaikeaa, suorastaan mahdotonta tehdä parannusta. Niinpä hän päättääkin mielessään usein: - tämä on varmaan hyvä juttu, mutta ehkä siirrän sitä huomiseen ja katson nämä viihdesarjat loppuun?

Joskus kuitenkin käy onnellisesti ja syntinen pääsee sisimmässään rehellisyyteen, Jumalan valo pilkistää sinne sen verran, että hän tekee ratkaisunsa yksin omatuntonsa perusteella. Synnit ovat alkaneet painaa liiaksi ja taakka sen kun vain suurentunut. Samalla hänelle alkaa selvitä elämän tarkoitus ja Jeesuksen tärkeys. Suuri kaipaus puhtaaseen ja täyteläiseen elämään laittaa hänet liikkeelle, etsimään Jumalan armoa ja vanhurskautta, jotka ovat häneltä kokonaan kadoksissa. Tässä herätyksentilassa hän kokee jotain aivan käsittämätöntä: Hänen Luojansa, Lunastajansa ja Pyhittäjänsä tulee häntä vastaan suorastaan kiiruhtaen. "Hän nousi ja lähti isänsä luo. Hänen vielä ollessaan kaukana hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi." Luuk.15:20.

Olin vielä hetken ajatuksissani marketin baarissa, sillä eihän minulla enää ollut kiire minnekään....

Herra, me mietimme, mitä tekisimme, miten aikamme kuluttaisimme, mihin rahamme laittaisimme, kenen kanssa seurustelisimme, miten pitkä on matkamme ja mitä pikkuleipiä meidän hautajaisissamme tarjotaan? Mutta auta meitä luoksesi, yhteyteesi, eteesi, seuraasi ja seurakuntaasi. Anna meille taivaallisen kutsumuksesi suuri rikkaus ja uskovien yhteyden suuri siunaus. Herra, on niin paljon sinun omiasi, jotka kompuroivat joka päivä arkisissa asioissa, joiden suurin energia kuluu turhuudessa. Anna meille kiireettömiä hetkiä, jolloin voimme seurustella kanssasi ja kuunnella, mitä sinä haluat meille sanoa juuri tänään. Avaa silmämme näkemään, kuinka mielellään armahdat sinua etsivää ihmistä ajassamme, kuinka kiireesti tulet syntisen luokse halataksesi hänet takaisin yhteyteesi. Kun olen kanssasi Jeesus, ei minulla ole kiire minnekään.