Lehdistö
on kiinnostunut ihmisten uskonnollisuudesta ja tämä muuten niin hävettävä aihe
on putkahtanut pintaan yllättävissäkin yhteyksissä. Jos presidentti toivottaa
Jumalan siunausta UV-puheessaan, se saa joillakin karvat pystyyn? Tietysti
hihhulit hurraavat. Hengellisen lehdistön pääsanoma taitaa olla oman kirkon ja
liikkeen kilven kiillotus, mutta on siellä joukossa aina Jeesuksen ystäviäkin
ja iloitsen muutamistakin elämänleivänmuruista. Joskus aloitan jonkun jutun
puolivillaiseksi tietämäni lehden sivulta. Suurin odotuksin etsin sieltä
Kristusta, mutta en löydä. Jutut kulkevat siihen malliin, että tämä "herra
hönttinen" tai "rouva äksy" tai "neiti keveinen" tai
"opiskelija täysin valmis" tai ”entinen uskovainen” kertoo omista
mieltymyksistään, saavutuksistaan (joskus mokistaan) ja sitten toimittaja
lisää, että tämä käy myös joulukirkossa ja tykkää gospelista, lukee Kotimaata
ja omistaa yhden virsikirjan. Johon tietysti lukijan pitäisi vastata syvin
onnellisin ja kiitollisin huokauksin: ihanaa!
Nykyaika
parantaa ihmisten perisyntisyydenkin pelkällä aurinkovoiteella, jonka
suojakerroin on kuutosen luokkaa, mutta sisimmän puhdistukseen se ei kajoa,
ettei suosio ja kannattajat katoa. Tiukkapipoista tulee heidän silmissään ja
puheissaan potentiaalisia (kirkosta) maastamuuttajia, jonka kiintiötä kirkon
tulisi tietysti lisätä kuunnellen enemmistön ääntä. ”Me olemme havainneet, että
tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten
keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies....” Apt.24:5. Näitä ei
haastatella, mutta haistatellaan! Julkkikset ja popparit, urheilijat ja
poliitikot, muusikot ja näyttelijät ovat aina esillä, mutta heillä ei ole
mitään sanottavaa, paitsi turhaa lässytystä ja röyhtäilyä. Mutta kuinka
erilaista olikaan alkuaikojen mediakäyttäytyminen, lähetystyötä tehtiin
ihmisten pelastumiseksi ja aina julistettiin parannusta pelastumisen ehtona:
"Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee
tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän
on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen
miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä
vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." Apt.17:30-31. Siellä Jeesus
näkyi, kuului ja vaikutti.
Lentokonematkallani
istui takarivissä mies, joka oli hilpeällä tuulella ja yritti iskeä tarinaa
ympärillä olevien kanssa - mutta melko huonolla menestyksellä. Jossain vaiheessa
henkilökunta huomasi hänen tissuttelevan omia aineita ja niin hänet vietiin
koneen etuosaan tarkkaamoon. Siellä näimme hänet sitten viimeisten lähtijöitten
joukossa kotimaassa. Lueskelin matkalla enkä kiinnittänyt huomiotani mieheen,
mutta jossain vaiheessa hän toisti pari kertaa saman jutun vieruskaverilleen.
Siinä hän kertoi katselleensa televisiosta usein lentoturmia käsitteleviä
ohjelmia. Sitten hän tokaisi retorisesti, ettei kai ollut oikein viisasta
katsoa semmoisia onnettomuusjuttuja juuri ennen lentokoneen nousemistaan?
Niinpä! Mutta katsoi kuitenkin. Kun hän kertasi toista kertaa samaa juttua, hän
päättikin sen yhtäkkiä toteamalla, että sitten kun kone putoaa, ei voi kun
panna kädet ristiin. Niinpä niin. Huomasin, että olimme juuri sillä hetkellä
koneinemme Ukrainan ilmatilassa ja täällä putosi vuosi sitten
malesialaiskone ohjuksen harhalaukauksen seurauksena maahan. Koko kone hajosi ja kaikki kuolivat. Ihmisten palasia ja tavaroita etsittiin pitkin peltoja. Mietin sitten, että mitä ihmiset muuten rukoilevat, kun tuommoinen tilanne tulee? Olisiko hyvä pyytää, että pudottaisiin maalle eikä mereen ja mieluummin oikeinpäin, tai että kone saisi irronneen siipensä takaisin, tai että kylkeen syntynyt ammottava reikä tukkeutuisi ihmeen kaupalla, tai miehistö saisi koneen rippeet onnellisesti kiitoradalle, tai että laskuvarjo aukeaisi ajoissa, tai että sukulaiset osaisivat hoitaa vainajan omaisuutta fiksusti (niin etteivät laittaisi sijoituksiaan Nokian osakkeisiin, eivät haaskaisi tai lahjoittaisi postimerkkikerholle tai kansantanssiliitolle suuria summia, eivätkä ostaisi liian kallista hautakiveä), tai että sielu pelastuisi, että saisi syntinsä anteeksi, että Jeesus ottaisi putoavan tyypin hallintaansa? Kyllä ateisteja lienee vähän, kun on tarpeeksi tiukka paikka? Pelastus helvetistä taivaan kirkkauteen on jokaisen ihmisen suurin tarve - eikä siitä käydä hallitusneuvotteluja, eikä suoriteta äänestyksiä.
malesialaiskone ohjuksen harhalaukauksen seurauksena maahan. Koko kone hajosi ja kaikki kuolivat. Ihmisten palasia ja tavaroita etsittiin pitkin peltoja. Mietin sitten, että mitä ihmiset muuten rukoilevat, kun tuommoinen tilanne tulee? Olisiko hyvä pyytää, että pudottaisiin maalle eikä mereen ja mieluummin oikeinpäin, tai että kone saisi irronneen siipensä takaisin, tai että kylkeen syntynyt ammottava reikä tukkeutuisi ihmeen kaupalla, tai miehistö saisi koneen rippeet onnellisesti kiitoradalle, tai että laskuvarjo aukeaisi ajoissa, tai että sukulaiset osaisivat hoitaa vainajan omaisuutta fiksusti (niin etteivät laittaisi sijoituksiaan Nokian osakkeisiin, eivät haaskaisi tai lahjoittaisi postimerkkikerholle tai kansantanssiliitolle suuria summia, eivätkä ostaisi liian kallista hautakiveä), tai että sielu pelastuisi, että saisi syntinsä anteeksi, että Jeesus ottaisi putoavan tyypin hallintaansa? Kyllä ateisteja lienee vähän, kun on tarpeeksi tiukka paikka? Pelastus helvetistä taivaan kirkkauteen on jokaisen ihmisen suurin tarve - eikä siitä käydä hallitusneuvotteluja, eikä suoriteta äänestyksiä.
Joskus ei
uskovakaan tiedä, mitä tulisi rukoilla. Sanoja tulee, mutta ajatus harhailee
jossakin muualla. On vaikea keskittyä ja katsoa Vapahtajaan, luottaa Jumalan
sanaan. Tunnontarkka ihminen voi joutua suuriin syytöksiin juuri näissä
hetkissä, kun yksinkertaisesti mopo lähtee käsistä. Joskus taas murhe syö
sielunvoimat niin kokonaan, ettei tunnu valo paistavan sielun pimeyteen
lainkaan. Joskus on tylsä olo, eikä jaksa kiinnostua oikein mistään, tai sitten
ongelmat ovat niin mittavia, että ne peittävät vuorten tavoin taivaan ja niiden
päällä on sankkoja ukkospilviä. Silloin on oltava vain hiljaa Herran edessä ja
luotettava hänen apuunsa. "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin
verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan,
joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa
kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." Ef.3:20-21. On
suuri ero hyvän päivän ylistyksellä ja suuren vaivan keskellä syntyvällä
ylistyksellä. Tämä on koettava itse. Pieni vaiva tai heikko krapula ei tarvitse
kuin buranaa, mutta sydämen murtuminen korjaantuu vain Jeesuksen verellä.
Matti
Ala-Hiiro kirjoitti virren, joka oli virsikirjan edellisessä painoksessa
osastossa "valmistautuminen kuolemaan" Osasto on jo poistettu
nykykirjasta, koska nykyaika ihmisineen on niin paljon fiksumpaa tai
osaavampaa, ettei tämmöiset pikkuasiat tunnu missään?! Onpa
kirkolliskokouksessa ehdotettu ihan vakavalla naamalla Unto Monosen tangoa
Satumaa virsikirja uudistukseen. (Muuten, ei se kaveri tainnut itsekään uskoa
lauluunsa, koska ampui itsensä Somerolla?) Meillähän ei ole tänään muuta kuin
muutama pieni ongelma, joita viisaat johtajamme kilvan ratkovat: Sodat, nälkä,
sairaudet, pakolaisuus, kapinat, terrorismi, mielenterveysongelmat,
ylikansoittuminen, rahanarvon horjuminen, ylivelkaantuminen, pelko, masennus,
avioerot, lasten hyväksikäyttö, huumebisnes.
Virressä
sanottiin:
1.Mun
sielulleni sanoma on tullut taivahasta, mä että olen muuttava jo kohta
maailmasta. Tee minut valmiiksi pois täältä lähtemään, eroamaan rakkaistani, ne
haltuus jättämään.
2. Mä
jouduin tänne elämään ja vaaroihin maan päälle, kuin lintu putoo pesästään,
kuin syksyn lehti jäälle. En ajan tämän riemusta mä paljon ole tiennyt, vaan
neuvossaan on Jumala mua vaivain teitä vienyt.
3. On
tullut erohetkeni, on lähtö läsnä mulla. Se matka on nyt eessäni, jolt'
takaisin ei tulla. Mun sieluni ja ruumiini sun rauhaas, Jeesus, ota. Suo ristis
mulle turvaksi ja päätä synnin sota.
4. Mun
omaiseni, rakkaani nyt jätän huomaan Herran. Suo. Jeesus, että luonasi mä
heidät kohtaan kerran. Minua, köyhää kulkijaa nyt lähteissäni auta. Suo, että
levon sielu saa sun piinas, kuolos kautta.
5.
Immanuel, mun lunastit iäisen kuolon alta, Mun omakses sä omistit ja voitit
saatanalta. On tallennettu taivaaseen minulle osa kallis. Oi, ethän kuoloon
iäiseen sun omas tulla sallis.
Mielestäni
jokaiseen Finnairin koneeseen voisi laittaa matkustajan ohjeiden joukkoon tämän
tekstin ja se voitaisiin kentällä ennen koneen nousua tempaista porukalla
lausuen kahdella kotimaisella ja Amerikan kielellä kansainvälisesti. Paperin
voisi sitten vielä säästää kotimatkaa varten ja vaikka onnistuneen matkan
jälkeen lukea sukulaisten tapaamisessa, kun matkamuistoja jaetaan ja kuvia
katsotaan kahvikupin ääressä. Tästä olisi paljon enemmän hyötyä, kuin
lentokoneen hätäjuttujen opiskelusta, pelastusliivien pukemisesta,
happinaamarin käyttämisestä ja koneen exit-luukkujen tuntemisesta.
Kerrostalojen
pihalla on yleensä kyltti: Pelastustie. Siihen ei auta pysäköidä autoaan, tai
saa sakon. Mutta se pelastustie on pelkästään ajallinen ja auttaa sairasta vain
pienen matkaa paremman avun piiriin, ammattiauttajien kyytiin. On vahinko, jos
ihminen ei löydä taivaallista pelastusta elämässään, tai jos hän tyytyy
korvikkeisiin, tai hänestä tulee perinteinen ”luopio” tai
"vapaa-ajattelija" tai "tyhjäntoimittaja" tai 2”ei-vois-vähempää-kiinnostaa-tyyppi”.
Ei pitäisi kulkea pelastuksensa ohitse, siitä ei nimittäin hyvää seuraa. On
vain yksi pelastustie taivaaseen, Jeesus-tie. Tästä Raamattu on vahva todistus,
vahvempi kuin omat tunteemme, ymmärryksemme tai yleinen mielipide. Pakeneminen
ei auta, se vain pahentaa tilannetta ja kaveri joutuu kuitenkin kerran
tuomiolle. Moni kulkee kuuntelemassa uusia profetioita, seuraamassa ihmeitä ja
vallitsevia virtauksia, mutta kuka ottaa joka päivä ristinsä ja seuraa
Jeesusta?
"Sentähden
tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme
vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi
lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen
palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta
pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka
olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan
todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja
jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?" Hebr.2:1-4.
Eräänä
päivänä kävin terveyskeskuksen vuodeosastolla katsomassa sairasta ystävääni.
Siinä käytävällä odotellessani ohi kulki hiljainen saattue, kolme hoitajaa
lykkäsi sänkyä, jossa makasi joku jonka yli oli vedetty lakana. Tuossa vainajan
mahan seutuvilla oli kimppu ruusuja. Profiilista näki, ettei lakanan alla ollut
kovin iso ihminen, tai sitten hän oli kuivunut kuolleeksi? Mietin hetken
hiljaista kulkuetta, että tuossa se sitten oli elämänkaari. Mutta missä olikaan
sielu tänään, mihin hän meni, missä on hänen kotinsa?
Jeesus,
Vapahtajani, suuri Jumalani, kaiken Herra, Pelastaja, tule tähän aikaan ja
herätä ihmiset, meistä ei ole siihen. Anna lehtiin semmoisia juttuja, jotka
todistavat sinusta, joissa sinun armahtamasi todistavat uudesta elämästä,
elämän leivästä, taivaan mannasta, Pyhän Hengen täyteydestä, Raamatusta. Avaa
syntisten sydämet armollesi, pelasta kuoleman hoippuvat, siinä sun kiikulla
kuoleman rajamailla olevat sielut. Anna parannuksen ajat Suomeen, sääli meitä
kurjuudessamme ja anna kuulua itsestäsi.
Virsi on isoisäni isoisän kirjoittama. V.1646.
VastaaPoista