Sä lahjain laupias jakaja, lahjoillasi maamme täytä.

 Jumalalla on antaa meille paljon rakkautta, jos meillä vain on kanttia ottaa sitä vastaan. Usein Herra laittaa rakkauden astioiksi tavallisia vaatimattomia kansanihmisiä. Heissä Kristus oikein erityisesti näkyy ja kuuluu ja tuntuu. Itsekin olen saanut runsaimmat halaukset ja rohkaisun sanat sekä teot uskovilta, joiden nimiä ei mainita presidentin linnanjuhlissa tai kirkolliskokouksessa. Mutta taivaassa mainitaan. Heistä puhutaan päivittäin Jumalan valtaistuimen luona. He ovat Kristuksen evankeliumille kunniaksi, heidän uskovaisuutensa kirjoitetaan muistiin taivaan kirjoihin. He ovat ristinsä ottaneet ajaksi, Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi.

 

Vaimoni viljeli aikoinaan kaalia pellollamme Viialassa, hän istutti keväällä 100 tainta, jotka kirkon suntio, Eero, toi meille. Ajattelin silloin, että mihin me joudumme sen kaalikasan kanssa. Mutta nokkela vaimoni teki niistä monta herkullista ruokaa ja lahjoitti moneen talouteen. Hän antoi täyden kassillisen kaalia eräälle perheelle, jossa kävimme kylässä. Hän päätti laittaa lahjarahaa tuohon samaan kassiin, mutta ei puhunut siitä mitään. Se oli tarkoitettu korvaukseksi peltoomme keväällä ajetusta lannoitteesta. Muutama viikko myöhemmin hän tapasi mainitun talon emännän ja kysyi olivatko he löytäneet rahaa kaalipussin pohjalta. Nainen kauhistui ja kertoi etteivät he olleet edes katsoneet kassiin, vaan olivat heittäneet kaalit kaatopaikalle. Myöhemmin he koko perheen voimin konttasivat pylly pystyssä etsimässä jätteiden seasta kaalikassia ja rahoja. Taisivat löytää aarteen kaatopaikalta?

 

”Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.” Filemon 7.

 

Uskovien yhteys voi olla parhaimmillaan taivaallista, kun Kristus on siinä mukana. Silloin tulee virvoitus Herran tuntemisesta, vaikka ihmiset ovatkin kovin vajavaisia. Jumala antaa armolahjoja seurakuntaansa, ja perkele, ihmisviisaus, puhdasoppisuus ja maailmanhenki pyrkivät tukahduttamaan ne jo alkuunsa. Jokaisen olisi valvottava omaa kutsumustaan ja paikkaansa, sillä aivan liikaa on sellaista hengellistä lapseutta, jossa aina juostaan vain joidenkin ihmisten perässä. Ihmiset tekevät kovin helposti kaikenlaista ajattelemalla, että se on varmaan Jumalasta, kun on niin paljon kansaa liikkeellä? Missä siis ovat tämän ajan Filemonit, jotka elävät niin lähellä Kristusta, että voivat virvoittaa joitakin kurjia sydämiä Jumalan Pojan uskolla ja rakkaudella? Missä ammennetaan tänään Golgatan salaisuudesta uskovien rakennukseksi ja sielujen pelastukseksi ja lähetystyön elävöittämiseksi? Missä Jeesuksen veri saa ihmiset itkemään ilosta?

 

APU-lehdessä oli jutttu Antero Laukkasesta, joka kertoi etusivun otsikossa valmistautuvansa kuolemaan. Hän sairastaa ALS nimistä hermosairautta, johon ei ole lääkkeitä. Viime heinäkuussa Laukkanen kertoi sairaudestaan Facebookissa rukouspyyntömuodossa. Viesti keräsi heti noin 4 000 tykkäystä. Laukkanen sai yli 2000 viestiä, ja päivitystä jaettiin noin 900 kertaa.

- Viikon kuluttua sain tietää, että puolestani rukoiltiin yli 80 maassa. Tämä on nyt isommissa käsissä eikä valittamalla parane. Tunnetilat vaihtelevat kuitenkin paljon ja ovat äärimmäisiä.

Laukkanen sanoo antaneensa koko elämänsä Jumalalle. Mutta nyt kyseessä on kuolema.

- Uskoni siihen, että Jumala voi parantaa minut, on vuoren kokoinen. Se on niin suuri, että kohta minä siirrän Ahvenanmaan Norjaan. Paraneminen ei ole uskosta eikä rukousten määrästä kiinni. Se on kiinni siitä, mikä on Jumalan suunnitelma - ja sitä hän ei ole kertonut.

 

Pystymmekö keskittymään toisiin ihmisiin, heidän asioihinsa ja olemukseensa? Valtavassa tiedonvälitystulvassa käy helposti niin, että ihminen hukkuu yleisöön, kansasta tulee vain massaa, ihmisistä tulee vain äänestäjiä, ostajia, tuottajia, rattaita valtiokoneistossa. Mutta Jumala ei toimi näin, hänelle olemme yksilöitä, ihmisiä, joilla on nimi, toisistaan poikkeava nimi, toisista poikkeava ulkomuoto, toisista poikkeava luonne ja historia, toisistaan poikkeava tulevaisuus ja Jumalan suunnitelma.

 

Uskovan ihmisen arvo kirkastuu ristissä, siinä ristissä, jonka hän ottaa Herran käskystä. Tuo risti ohjaa hänen valintojaan ajassa ja on tienmerkkinä ikuiseen elämään. Uskovan risti on maailman ihmiselle vastenmielinen ja halveksittava. Uskovan risti on kaksipuolinen, siinä on inhimillinen puoli, joka näyttää itsensä kieltämisen, nöyryyden ja lihan tappion, maailman halveksunnan ja vainon. Sen ristin toinen puoli on Jumalan siunaus, johdatus, varjelus, apu vaaroissa, yhteys, uusi elämä ja suuri rauha ja lepo.

Jeesus tarjoaa seuraajalleen ristin – sen ottaminen on vapaaehtoista. Tahdotko ottaa ristin?

Aiemmin virsikirjassa oli seuraava osasto: Virret erinäisissä säädyissä ja tiloissa / Kovana aikana ja nälän vaivassa. Eräässä tämän teeman virressä oli 23 säkeistöä, sen kirjoitti turkulainen Andreas Henrici Aschelinus. Seuraavassa versiossa oli enää 18 säkeistöä ja sitä seuraavassa vain 7 säkeistöä ja seuraavasta se poistettiin kokonaan. Ilmeisesti komitea ajatteli, ettei enää koskaan tule kovia aikoja, eikä nälkää?

 

1.Herra, kuinka surkeaan nyt vaivuimme me tuskaan. Sitä ei voi kieli virkkaakaan, ei tajua ajatuskaan; Nyt haikeasti vuotavat täällä kyyneleemme katkerat, ilmoittaen vaivojamme.

2. Ei suvut, heimot, tuttavat voi auttaa toisiansa, kun nyt ne kaikki kituvat yhdessä puutteessansa; Sä yksin, Herra laupias, sen tehdä taidat armostasi, ravinnon meille antaa.

3. Siis muista, Isä armias, nyt meitä täällä vielä! Ah älä hylkää lapsiasi, apuasi älä kiellä! Vaikka kovin pahat tekomme, ja ylen suuret syntimme sen ansaitsisi kyllä.

4. Aina olit ennen armias sä meille ylen määrin; Me raukat vaan sun lahjojasi käytimme usein väärin ylellisyyteen, turhuuteen, ja hekumaan hurjuuteen, himojemme nouteeksi.

5. Ah älä, Herra, kuitenkaan peräti hylkää meitä, vaikka kansa sokeudessaan on käynyt synnin teitä; Jos vitsaatkin, taas armahda, kätesi jälleen avaa runsaasti antamaan!

6. Meiltä älä kiellä lahjojasi, suo maalle ilmat hyvät, niin että taas sun armostasi kasvavat ruohot, jyvät! Maalta ettei puutu siunaus, kansalta ei ruumiin elatus, ei leipä lapsiltamme!

7. Ravitse myöskin sielumme armollasi avaralla, suo että lahjasi käytämme tavalla taitavalla! Sen kyllä taas nyt näimme jo että synnin palkka on turmio, on ruumiin, sielun surma.

8. Anna Henkesi meitä taivuttaa syntiemme katumukseen, sydämiämme johdattaa elämän parannukseen; Sen anna meissä vallita, kaikki asiamme hallita sun pyhän tahtosi mukaan!

9. Oi armon ainoa antaja, taas armokasvosi näytä! Sä lahjain laupias jakaja, lahjoillasi maamme täytä, niin että näemme uudestaan kukoistavan tämän isänmaan sun armosi antimista!

10. Sinulle, Herra, kunnian tahdomme aina antaa, kiitoksen nöyrän, hartaan, sun eteesi kantaa. Sinua, Isä armias, ylistää laupeudestasi, nyt ja ainiaan aamen!

Virren loppuun hän oli liittänyt rukouksen ja Raamatun sanat:

Dan.9:19. Oi Herra, kuule, oi Herra, ole armollinen, oi Herra, ota vaari, ja tee se, ja älä viivy, itse tähtes, minun Jumalani! sillä sinun kaupunkis ja sinun kansas on sinun nimelläs nimitetty.

Ps.105:16. Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

Aamos 4:6. Sentähden minä myös olen kaikissa kaupungeissa teille joutilaat hampaat antanut, ja leivän puuttumisen jokaisissa teidän paikoissanne; ja ette sittekään kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.

Valit.1:11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

Valit.2:11. Niin olen minä itkenyt, että minun silmäni puhkeevat, sisällykseni kivistelevät, maksani on vuodatettu maan päälle, kansani tyttären surkeuden tähden, koska imeväiset ja piskuiset kaupungin kaduilla nääntyivät,

12. Koska he sanoivat äidillensä: kussa on leipä ja viina? koska he kaupungin kaduilla nääntyivät, niinkuin surmaan haavoitetut, ja antoivat henkensä ylön äitinsä syliin.