Pauli Kärki toimi Siilinjärven Vapaaseurakunnan pastorina vuodesta 2008 alkaen vuoden 2019 loppuun ja jäi sitten eläkkeelle. Samaan aikaan hän teki auttamistyötä ViaDia ry:ssä vuodesta 2009 aina vuoteen 2019 asti. Näistä kuusi viimeistä vuotta hän toimi Kuopion vankilassa sinne perustetun Kristillisen kuntoutusosaston vetäjänä. Vuodesta 1993 alkanut vankilalähetin työ on jatkunut aina näihin päiviin asti. Pauli tuli uskoon vuonna 1976 tilanteessa, kun nuoren miehen elämä oli sisäisten ristiriitojen seurauksena ajautunut itsetuhon partaalle. Jumalan edessä elämänsä tilitystä tehdessään hän myös rukoili: Jumala, minä olen heikkoja lyhytjännitteinen, en pysy uskossa päivääkään omin voimin, mutta anna sinä voimasi. Jos olen luisumassa pois uskostani niin käytä sellaisia keinoja, että varmasti ymmärrän ja pysyn uskossa. Tämäkin rukous on kuultu.
Eila Kärki on Paulin vaimo. Hän oli töissä 23 vuotta apteekissa lääketeknikkona. Tätä ennen he olivat maanviljelijöitä. Eila tuli uskoon 15-vuotiaana uskovan kodin lapsena. Eila toteaa: Siitä asti on Herra auttanut ja hoitanut.
Avioliitossa he ovat olleet nyt 40 vuotta. Vihkiminen tapahtui vuonna 1981 Kuhmon rajaseutukirkossa. Siellä he lupasivat rakastaa toisiansa sekä myötä että vastoinkäymisissä siihen saakka, kun kuolema erottaa. Tämä lupaus on pitänyt ja pitää. Heitä on siunattu viidellä lapsella. Yhdessä he toteavat: On ollut monenlaista koetusta. Pauli lisää: Tämä viimeisin koetus ei ollut helpoimmasta päästä minulle.
Pauli ja Eila menivät aamulla syyskuun toisena päivänä 2018 laskemaan yhdessä kuhaverkkoja. Kalapaikka oli kilometrin päässä rannasta. Paikalle mentäessä Eila otti luontokuvia kännykkäkamerallaan ja huudahti innoissaan: Katso Pauli, miten kaunis on Jumalan luoma luonto! Viisi minuuttia tämän jälkeen verkkoa laskiessaan Eila sanoi: Nyt koskee päähän kovasti. Samassa hän vaipui tajuttomana veneen pohjalle. Pauli soitti kännykästä hätäkeskukseen ja kertoo tilanteen. Hätäkeskuksesta sanottiin: Apu on tulossa ja nyt rantaan niin kovaa kuin ikinä pääset. Pauli lähti soutamaan, ja soutamista tahditti äänekäs rukous: Jeesus auta, Eila pysy hengissä! Ambulanssi tuli laiturille ja helikopteri lensi paikalle. Myös pelastuslaitoksen vene tuli vastaan ja otti veneen hinaukseen. Lääkäri tutki Eilaa ja hänet siirrettiin helikopteriin, joka lähti viemään häntä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Lääkäri toteaa Eilan kunnon erittäin heikoksi jo tässä vaiheessa. Paulilta myös tiedusteltiin elinten luovutustestamenttia.
Pauli soitti lapsilleen päästyään rannasta kotiin ja laittoi facebookiin lyhyen hätärukouspyynnön. Pauli itse myös rukoili. Pian tulikin viestejä rukoilijoilta kautta Suomen, sekä aina Intiasta saakka.
Sairaalaan tultuaan Pauli kysyi vastaan tulleelta sairaanhoitajalta: Miten vaimoni voi? Hän sanoi: Tulossa on vain huonoja uutisia, vaimosi tulee menehtymään. Lääkäri tulee kertomaan tarkemmin. Sitten hän ohjasi huoneeseen odottamaan ja samoin hän ohjasi lapsemmekin.
Paikalle saapui kaksi lääkäriä ja toinen lääkäri kertoi Eilan olevan aivokuollut. Hengityslaitteella ei ole enää merkitystä, koska aivot eivät toimi. Lääketieteellisesti ei voida enää mitään tehdä ja poistamme hengityslaitteen vain muutamia tunteja tapauksen jälkeen. Pauli tiedusteli mahdollista leikkausta, mutta sai vastauksen, että kuolleelle ei hoitavia leikkauksia voi tehdä. Paulilta kysyttiin Eilan elintenluovutustestamenttia. Kun sitä ei ollut, niin Paulilta kysyttiin lupaa elinten luovutukseen, mutta hän kieltäytyi. Ratkaisulla oli kiire, sillä luvan saatuaan olisi ryhdytty toimenpiteisiin välittömästi. Lääkäri kertoi myös, että Eilalle on tehtävä kuitenkin ruumiinavaus, koska laki sitä edellyttää.
Perheenä saimme luvan mennä katsomaan Eilaa, joka oli siirretty huoneeseen yksinään. Paikalla oli kuitenkin sairaanhoitaja. Pauli kertoo: Siinä Eila oli vainajana. Hän oli lakanan valkoinen, kuten vainajat ovat ja keho oli täysin kylmä. Nostettuani kättä, siinä oli hieman jäykkyyttä ja iho oli kylmän nihkeä. Siinä me itkimme ja totesimme, et ole enää tässä maassa. Olimme ruumiin vierellä noin puoli tuntia, ehkä ylikin. Sitten lähdimme kaupungille syömään, tullaksemme sitten uudelleen jättämään jäähyväiset, kunhan yksi tyttäremme ehtisi paikalle.
Pauli oli saanut sydämelleen jo ensimmäisessä lääkärin kohtaamisessa hyvin voimakkaan rukouskehotuksen: Minun tulee rukoilla Eila takaisin elämään. Hän rukoili hiljaa syödessään. Pauli kertoo tilanteesta: Palasimme sairaalaan odottamaan tytärtämme saapuvaksi. Istuin ulkona, sairaalan sisäänkäynnin vieressä olevalle penkille vanhimman tyttäreni kanssa. Huusin Jeesuksen puoleen ohikulkijoista välittämättä ja vetosin Jumalaan sanoen: Meillä oli Eilan kanssa antamasi yhteinen näky yhdessä tehtävästä evankeliumintyöstä. Nyt se ei toteudu, kun otit Eilan pois. Kysyin Jeesukselta: Käsitettiinkö jotain väärin, vai oliko se pelkkää mielikuvituksen tuotetta? Sinä Jeesus voit tämän vahvistaa antamalla vaimoni takaisin. Sinulla Jeesus on kaikki suvereeni käskyvalta, auktoriteetti ja voima kaikkien pimeyden-, kuoleman-, ja sairauden voimien yli. Anna vaimoni takaisin. Rukoillessani koin yliluonnollisella tavalla puhuvani persoonalle. Tiesin, että minua kuunneltiin tarkkaan. Niinpä minä sainkin sisimpääni varmuuden, että Eila herää elämään.
Pauli kertoo edelleen: Mennessämme uudestaan Eilaa katsomaan, kaikki lapsemme olivat mukana ja heidän perheenjäseniään. Sanoin heille, että minulla on varmuus sisimmässäni, että näemme sellaista, mitä emme ole koskaan nähneet. Äiti on elossa. Lapset olivat hiljaa. Kun tulimme huoneeseen, paikalla oli kaksi sairaanhoitajaa. Kysyin heti: Mitä täällä on tapahtunut? Sairaanhoitaja vastasi: On tapahtunut muutos. Tarkensin vielä kysymystäni: Millainen muutos? Sairaanhoitaja vastasi: Vaimosi on tullut elämään, hän alkoi reagoida. Menin heti vaimoni luokse. Hänen kroppansa oli lämmin, hänen kehossaan ja kasvoillaan oli terve väri. Hän oli elossa. Kysyin hoitajalta: Miten tämä tapahtui? Hoitaja oli huomannut, kun Eila oli kohottanut kättään ja otsalihakset olivat liikkuneet. Hän oli kutsunut myös lääkärin heti paikalle, joka oli todennut Eilan olevan elossa. Sitten lääkäri tuli uudelleen kertomaan, että vaimosi elää ja nyt voimme tehdä leikkauksen. Laki edellyttää, että elävälle ihmiselle on suoritettava leikkaus. Lääkäri tosin epäili, että leikkaus saattaa olla turha, mutta se turhakin leikkaus pitää tehdä.
Eila tuli taivaaseen, kun hän irtosi ruumiistaan. Välittömästi hän koki, että siellä on hyvä olla, ei tarvitse pelätä, vaan täydellinen rakkaus hallitsee. Kaikki olivat iloisia ja vapaita. Hän tapasi siellä Paulin vanhemmat, Antin ja Eilan, jotka olivat terveitä ja nuorekkaita. Hän myös keskusteli heidän kanssaan. Vaikka Eila ei ollut Anttia koskaan nähnytkään maanpäällä ollessaan, siitä huolimatta he tunsivat toisensa. Paulin isä muun muassa sanoi Eilalle: Kun sinä menet maanpäälle, niin omaiset eivät välttämättä usko tätä tilaa tai eivät ymmärrä. Älä kuitenkaan välitä, me tiedämme, että tämä on Jumalan valtakunta ja totta. Eila kertoo tavanneensa myös omat vanhempansa. Hekin olivat terveitä, nuorekkaita, hyväkuntoisia ja iloisia. Eilan isä sanoi: Kun menet maanpäälle, nauti kaikesta, mitä tulet siellä näkemään. Eila tapasi myös Paulin Tyyne-tädin, jonka kanssa hän keskusteli. Eila tajusi, että taivaassa on kaikki täydellistä, ilman mitään huolia, murheita, sairautta ja kuolemaa.
Eila kuvaa taivaassa oloaan: Luokseni tuli paljon lapsia. Joukossa oli tyttäremme lapsi, äitinsä kohtuun kuuden kuukauden ikäisenä menehtynyt poika, Roni-Kalle. Hänellä oli se nimi, minkä vanhempansa olivat hänelle antaneet. Hän oli taivaassa sen ikäisenä kuin hän olisi nyt täällä maanpäällä. Minulle selvisi, että hänet tuotiin luokseni siksi, että saisin nähdä lapsenlapseni. Roni-Kalle leikki kanssani ja tykkäsi minusta, teki kaikenlaisia temppuja. Meillä oli hauskaa. Roni-Kalle oli hyvännäköinen ja reipas poika. Erittäin puhuttelevaa oli, kun lapset ylistivät Jeesusta. Kun tulin ruumiiseeni, Roni-Kalle oli viimeiseen asti luonani. Kun kävin pois ruumiistani uudestaan, näin Roni-Kallen kauempaa ja hän oli kirkas. Roni-Kalle on Jumalan luona. Tapasin siellä myös tytön, joka oli menehtynyt hedelmöittymisen alkuvaiheessa. Hänkin oli saman ikäinen kuin hän olisi maanpäällä nyt. Hänellä oli sama nimi, minkä vanhemmat olivat päättäneet antaa, jos hän olisi tyttö. Näin taivaassa Jeesuksen. En nähnyt yksityiskohtia, mutta näin valtavan kirkkauden, joka ympäröi Jeesusta ja ympäröi minut. Tuo kirkkaus oli kirkkaampi kuin aurinko, mutta ei polttanut. Hänen läheisyydessään oli valtavan hyvä olla. Sain oikein uppoutua Hänen rakkauteensa. Olisin voinut ja halunnutkin jäädä sinne. Minulta kuitenkin kysyttiin, haluaisinko mennä takaisin maanpäälle? Vastasin, että jos se on Jumalan tahto, minä menen. Niinpä Jumalan tahto tapahtui, kun minä tulin maanpäälle takaisin.
Pauli oli saanut rukoillessaan varmuuden Eilan toipumisesta. Hän piti siitä kiinni, vaikka oli annettu useita varautumisia ja synkkiäkin ennusteita tilanteen vakavuus ja realiteetit huomioiden. Näiden mukaan Eila ei tule kävelemään koskaan, vaan jää vaikeasti vammaiseksi ja toisten autettavaksi. Hän ei tule koskaan nielemään, vaan ravinto tulee menemään letkun kautta. Lääketieteelliset realiteetit olivat, että Lukinkalvon alainen valtimosuoni oli repeytynyt ja rajun paineen voimasta oli tullut laaja-alainen aivovaurio. Oikea aivopuolisko oli painunut kasaan vaurioituen pahoin. Keskiaivot olivat vaurioituneet ja aivorunkoon oli tullut lääketieteellisesti arvioituna parantumattomat vauriot, jotka vaikuttavat elintoimintoihin, koska siellä hermokeskukset sijaitsevat. Vasemmalla aivopuoliskolla oli myös vaurioita. Yksikään näistä synkistä ennusteista ei ole toteutunut. Aivot ovat tänään ennallaan ja vauriokohdat hävinneet. Kolme kuukautta tapauksen jälkeen Pauli oli lääkärin vastaanotolla. Lääkäri, joka oli tutustunut Eilan sairauskertomukseen, vahvisti Eilan henkiin tulon. Hän totesi Eilan toipumisen kokonaisuudessaan olevan ihmeen. Nähtyään selostuksen ja aivojen kuvauksissa esille tulleet erittäin vakavat vauriot, hän oli tehnyt mielessään arvion Eilan tulevaisuudesta ja sanonut sen toisillekin: Vaikka Eila on nyt elossa, hän tulee jäämään loppuelämäkseen vuoteeseen korisemaan. Ei ole edellytyksiä normaaliin elämään. Toipuminenkin on ihme. Pauli mainitsee viiden kuukauden kuluttua tapauksen jälkeen tehdystä viipalekuvauksesta. Siinä havaittiin, että aivorungossa parantumattomiksi luokitellut vauriot ovat osittain hävinneet. Kaikki loput vauriot hävisivät myöhemmin. Tästä tietoisena lääkäri toteaa: Niiden on ollut pakkokin hävitä, sillä jos näin ei olisi tapahtunut, nuo synkimmätkin ennusteet olisivat toteutuneet. Lääkäri katsoi silmiin ja kysyi: Eikö se ole hyvä, että näitä ihmeitäkin tapahtuu joskus.
Eilan toipuminen alkoi nollatilanteesta. Nyt hän tekee lähes kaikenlaista. Ajokorttia ei vielä ole ja toipuminenkin jatkuu. Pauli on tiennyt ja nähnyt tämän toipumisen koko ajan. Muiltakin tahoilta toipumista tukevia vahvistuksia on tullut. Eräs lääkäri, joka rukoilee sairaiden puolesta, oli kotonaan rukouksessa ollessaan nähnyt näyn: Pään leikkauksessa oleva sisar selviää, sillä Jeesus on mukana leikkauksessa. Kun tieto Eilan kuolleesta heräämisestä levisi eri puolille Suomea ja rajojen ulkopuolellekin, viestejä alkoi tulla. Ympäri Suomea on ihmisiä tullut uskoon. Tämä tapaus on herätellyt ja kosketellut. Paulille tulee hyvin monia puhelinsoittoja, joissa tuntemattomat ihmiset tunnustavat syntejään ja haluavat luovuttaa elämänsä Jeesukselle. Pauli kokee tehtäväkseen rukoilla heidän kanssaan ja julistaa katuville synnit anteeksi Jeesuksen nimessä.
Pauli kertoo näiden kokemusten ravistelleen häntä rajusti: Minua puhuttelee yliluonnollinen kokemus, kun rukoillessani koin väkevästi, että puhuin persoonalle ja minua kuunneltiin tarkkaan. Toinen ravisteleva asia on, että rukoukseeni reagoitiin ja tehtiin rukoustani koskevia päätöksiä. Eilalta kysyttiin, haluaako hän maanpäälle. Hänelle annettiin mahdollisuus valita. Jumala kunnioitti hänen valintaansa. Kuten Raamattu opettaa, meillä on vapaus valita joko sielumme pelastus tai hyljätä Jumalan kutsu parannukseen. Uskonkin näin, että jos Eila olisi kieltäytynyt, hän ei olisi elossa. Kaikki nämä tapahtumat ovat laittaneet minut kaikkivaltiaan totuuden eteen ja vahvistaneet myös uskoani. Puhuttelevaa on, että sekä Paulin että Eilan isällä oli tieto Eilan maanpäälle tulosta. Näihin asioihin ei ole vastauksia, eikä tarvitsekaan olla. Jumala on tehnyt ihmeen ja kilvoittelumme yhdessä jatkuu.
Eila kokee, että hänet lähetettiin takaisin kertomaan Jumalan valtakunnasta ja sen todellisuudesta siksi, että ihmisiä voisi pelastua. Näinhän alkoi tapahtua jo Eilan ollessa sairaalassa. Tämä kaikki on osoittanut Jumalan ihmeiden todellisuuden. Pauli toteaakin: En pelkää uskoa ihmeisiin. Näiden kokemusten jälkeen ei ole ongelmaa uskoa ihmeisiin, vaan kaikki on mahdollista. Nyt he toteavat yhdessä: Elämme Jumalan tahdossa ja Jumalan valtakuntaan olemme menossa. Toivomme muitakin mukaamme. Elämme nyt täysin uudenlaista elämää. Kalastamme ihmisiä Jumalan valtakuntaan ja tulemme käymään kuhaverkoillakin. Jumalan tahdossa mennään eteenpäin, ja usko on vahvistunut valtavasti.
Nyt Pauli ja Eila kysyvät rohkeasti Sinulta: Onko asiasi kunnossa Jumalan kanssa. Usko Herraan Jeesukseen ja anna elämäsi Hänelle. Pyydä syntejäsi anteeksi Jeesuksen tuoman sovituksen tähden ja Jeesuksen nimessä. Sinäkin olet silloin matkalla Jumalan valtakuntaan kanssamme.
Siilinjärvellä 18.3.2022 Eila ja Pauli Kärki Puh. 044 597 8479 pauli.karki@svk.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti