Hjalmar Lax oli maallikkosaarnaaja ja kirjailija, joka syntyi Tammelassa 1861. Myöhemmin muutti Poriin ja sitten Kylmäkoskelle ja sieltä Tampereelle ja vielä Pohjanmaalle. Hän kuoli Kaskisissa 1949. Hänellä oli kahdesta avioliitosta (ensimmäinen vaimo kuoli 31 v.) yhteensä viisitoista lasta, joista osa kuoli jo pieninä. Hän kirjoitti pikku kirjasia (Häämatkalla, Saatanan sitominen, tuhatvuotinen valtakunta ja ijäiset häät, Poimintoja K. E. Salosen "Lihanpyhyys" nimisestä kirjasta, Herran lahja : rampa Mefi-Boset molemmista jaloistansa, Langenneet enkelit : Juudaan epistolan selitys, Välipaloja. 1 ja 2, Kuoleva soturi : muistosanoja Simon Bärlund-vainajasta, Waskimeri : 2 Mooseksen 30 luku, Öljypuun lehtiä raadollisille, Mitä on rakkaus?, Viisaat ja tyhmät : kymmenestä neitseestä, Rikas kuningas ja talouden hoitaja, Erooko kirkko valtiosta). Lax kiersi julistamassa autuuden sanomaa, Kristuksen evankeliumia kansan keskuudessa. Eräässä Hlv laulussaan hän runoilee:
1.Ystävää ei niin hellää ole toista Kuin hän, mi saapui taivaan asunnoista.
Hän, Jeesus, yhtyi meidän verehemme, Velkamme maksoi armon saadaksemme.
Sellainen Herra on nyt veljemme Ja Ylkämme.
2.Hän on niin hyvä, rakas Vapahtaja, Luotansa pois hän yhtäkään ei aja.
Synnissä kuolleet saattaa heräämähän, Kääntyneet auttaa uskonelämähän,
Puhdistaa heitä aina Hengellään Ja verellään.
Asuimme aikoinaan Kymenlaaksossa Vehkalahden Husulassa kerrostalossa vuokralla seitsemän vuotta. Yläkertaan muutti uusi perhe naapuriksemme. Asukkaita oli vaihtunut aika usein ja kaikilla oli ollut jokin sosiaalinen ongelma. Eräältä perheeltä oli palanut talo, toisella oli ollut suuri vesivahinko, jne. Tämä uusi perhe oli asunut muutaman viikon talossa, mutta he kävelivät tavatessamme meidän ohitsemme ilmeettömästi tervehtimättä. Se oli kummallista. Jatkoimme kuitenkin vaimoni kanssa ystävällisiä tervehdyksiä ja pian naapurimme alkoivat vastata niihin.
Myöhemmin selvisi, että heidän katkera elämäntilanteensa oli vaikuttanut asenteeseen; konkurssi oli vienyt omaisuuden ja heittänyt heidät kunnan elätiksi. Loistava, rikas elämä oli ajautunut karille ja edessä oli köyhyys ja häpeä. Eräänä pakkasaamuna miehen auto ei lähtenyt käyntiin ja hän tuli lainaamaan meiltä jatkojohtoa. Lähdin ulos auttamaan häntä. Sen aamun jälkeen olimme hyvät ystävät. Kun sitten teimme muuttokuormaa ja palasimme takaisin Hämeeseen, mies istui pihalla hyvästeli meitä haikeana hyväksyvästi.
3.Syntinen, kuule! Hetkes nyt on sulla, Huomenna kenties myöhäistä on tulla.
Oi, ota sellaisena armo vastaan, Köyhänä, syntisenä ainoastaan.
Sun vikas, puuttees, syntis kaikki tuo Jeesuksen luo!
4.Itseäs kaunistamaan älä ryhdy, Jeesuksen seuraan kurjana vain yhdy.
Itsessään hurskaat eivät armoon taivu, Hengessä köyhäksi siis eessään vaivu.
Rikkaasti suo hän silloin lahjojaan Ja armoaan.
Mielen tasapainoon pääseminen on joskus vaikeaa, kun sisällä myllertää syyllisyys, pelko, katkeruus ja epätoivo. Silloin meitä uskovia tarvitaan, että maailma pelastuisi. Emme saarnaa, emme tuomitse, vaan elämme toivoa tuoden. Jos kukaan ei tiedä sinun olevan uskova muuten kuin sanojesi tähden, niin ole hiljaa. Maailma on täynnä turhaa meteliä, huutoa, puhetta, uutisia, suunsoittoa, väkivaltaa ja mahtailua. Mutta kaiken hälinän keskellä kulkee hiljainen Kristus, joka puhuu hiljaisesti särkyneille sydämille.
Suuri Jumalamme on meidän kanssamme, hän luo uskoa sanansa välityksellä. ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” 5.Moos.33:27. Jumalan suuruus ilmenee käytännössä, hänellä on kädet kuin ihmisellä. Hän ojentaa ne turvaksemme. Hän kantaa seurakuntaansa, jota hän rakastaa. Ne ovat Jeesuksen kädet, joissa ovat haavojen arvet. Niillä on ostettu ihmiskunta synneistä vapaaksi Golgatalla.
Jumalan käsivarret ovat vahvat ja kantavat. Niille sopii nostaa rukouksen käsivarsin myöskin kärsiviä lähimmäisiä, sairaita omaisia ja pelastumattomia naapureita. Jos elämäämme kannattavat Jumalan iankaikkiset käsivarret, niin olemme turvassa. Kärsivät lähimmäiset ovat Jumalan mahdollisuus evankeliumille. Kuka tahansa voi pelastua, kun uskoo Jeesukseen.
Mutta Herra on myös Henki ja siksi hänen vaikutuksensa on näkymätöntä ja silti tuntuvaa. Uskova kantaa Herraa sydämessään, kodissaan, työssään, matkoilla, päivällä, yöllä, kirkossa, kadulla. Toisiin lähimmäisiin se vaikuttaa vetoavasti, toiset tulevat levottomiksi, jotkut vihastuvat peräti. Jeesus vaikuttaa uskovissa sanoittakin, silloin kirkkauden Henki lepää meidän päällämme.
5.Syntisi tunnusta, käy joutuisasti Uskossa armoistuimelle asti.
Näin sano pyytäin anteeksantamusta: "Tuhlaajapoika anoo armahdusta,
Sieluuni synkkään anna valosi, Jeesukseni!"
6. Jeesuksen mieli, sydän sinuun palaa, Hän sinun kanssas yhdistyä halaa.
Oi, anna vastarakkautta hälle, Uskossa lausu sielus ystävälle:
"Sun olen elämässä, kuolossa, Halleluja!"
Siunaa, Herra, naapureitamme ja niitä ihmisiä, jotka asuvat tällä paikkakunnalla. Kiitos, että olet ikiaikojen Jumala minullekin, turvallinen, vahva ja viisas. Kiitos, että sinun iankaikkiset käsivartesi kannattavat minua tänään. Anna Hyvän Paimenen sanoma toteutua meillä tänään: "Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut." Luuk.15:6.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti