Lapin ely-keskus myönsi uskomuslääketiedefirma
Droppi-veripalvelulle syntejä verestä mittaavan menetelmän kehittämiseen 22 500
euroa yritystukea. Ohoh, että tällainen menee nykypäivänä kaupaksi? Tämä
erikoinen ilmiö yrittää nostaa profiiliaan ja myydä palvelujaan iskemällä
ihmisten heikkoon kohtaan: syntiin. Olisiko sillä merkitystä, että sen
kehitysryhmä on pohjoisesta Laestadiolaisalueelta? Syntimittarin kotisivujen
mukaan sanotaan: Syntisyyden vakavuus on
jaoteltu parhaimmasta huonoimpaan luokkiin: Täydellinen, Autuas,
Vanhurskas, Nöyrä, Kurja, Uppiniskainen, Ylpeä, Pilkkaaja, Uskoton, Saastainen
ja Jumalaton….. edelleen sanotaan: Syntisyyden järjestyksellä halutaan siis
kuvata sitä millaisia meidän pitäisi olla ja millaisia meidän ei pitäisi olla.
Jokainen syntisyyden luokka opettaa tavallaan niitä asioita, joita meidän
pitäisi korjata elämässämme, jotta emme olisi syntisiä.
Tällainen opetus on hyvin katollista ja ihmiskeskeistä,
aivan niin kuin meillä olisi käsissämme ratkaisun avaimet koko maailmaa
vaivaavassa perusongelmassa. Voimme vain päättää korjauksistamme tai hoitaa
oman verenkuvamme kuntoon ostamalla ko. firman tuotteita ja palveluja?
Synti on aina meitä väkevämpi, eikä siihen ole lääkkeitä kaupan muuta kuin Jumalalta. Ilmeisesti tämän sarjan hörhöily sopii joillekin ja asiakkaitakin löytyy?
Raamatun mukaan kuitenkin totuus on se, että kaikki ovat syntisiä (minäkin,
jonka veriarvot ovat huippu-urheilijan luokkaa hg yli 170. Syntimittarin mukaan
korkea hemoglobiini osoittaa puhtautta. Pyh!), eikä huonoverisyys millään
tavalla osoita ihmisen olevan jotenkin Jumalan armon ulkopuolella. Päinvastoin
sairaat ovat usein kaikkein lähimpänä meidän Herraamme.
Syntimittari sivuilla mainitaan muutaman kerran ohimennen
ainoa synnin voittaja, anteeksiantaja ja pelastajamme, Jeesus Kristus. Miksi
niin? Koska Jeesuksen korostaminen veisi pohjan pois näiden sivujen
opetukselta. Keskeisenä opetuskohtana on sivuilla vedottu Jes.1:18 ”Tulkaa,
käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat
verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.” Syntimittari tekee sitten ihmeellisen
sovellutuksen: Jos kuivaveresi on hyvässä kunnossa, niin tällöin olet
punaverinen ja Jesajan kirjan mukaan et vielä todistaudu syntiseksi. Jos taas
kuivaveresi on huonossa kunnossa eli olet valkoverinen, niin tällöin olet
todistettavasti syntinen. Valkoveristen veren puhtaus on alle 50%. Mainitun
raamatunkohdan opetus on osoittaa synnin vakavuus ja siitä vapautuminen Herran
avulla, mutta ei missään tapauksessa tehdä mitään ihmisverenanlyysiä. Jumala
pongaa meidän syntimme omatunnossamme ja sitä ei rauhoiteta hyvillä teoilla tai
veriarvoillamme vaan yksin Kristuksen uhrilla ja verellä, Pyhän Hengen
kirkastamana.
Televisiossa näytettiin joitakin vuosia sitten
viihdevisailuohjelmaa Heikoin lenkki, siinä tietämättömin putosi aina armotta
pois. No, tällainen karsiminen sopii ihmisen kärsimysnautintoon hyvin, sillä
ohjelma keräsi runsaasti katselijoita. Kansa on aina pitänyt erikoisesti
voittajista ja nauttinut häviäjistä. Historia kertoo, kuinka muinaisessa
Roomassa oli kansanhuvia mennä katsomaan, kuinka ihminen tappaa toisen
näytösluontoisesti, amfiteatterit, sirkus ja polttoroviot korvasivat siihen
aikaan elokuvat. Vahvat tappoivat heikot ja hallitsijat orjuuttivat muut,
luotiin järjestelmä, jossa muutamien osa oli jo syntyä luuseriksi, tuomituksi ja
heikkoon kehykseen?
Nykypäivän hakkerit sotkevat tietoliikennettä minkä
kerkiävät ja niissä hommissa ihminen on aina heikoin lenkki, koska ihmisen
virheen takia tietomurrot ovat mahdollisia. Harva se päivä joku valittaa, että
häntä on vedetty höplästä katteettomien lupausten tai kauppojen kautta ja rahat
ovat menneet sen siliän tien. Haittaohjelmat ja virukset ovat pirullinen
harrastus, joita alan starat sitten kilvan kehittelevät. Samaan sarjaan
kuuluvat kaikki pommien rakentajat ja muut ansojen virittäjät, sillä pimeydellä
ei ole pohjaa lainkaan.
Tiimityöskentelyn idea on se, että vahvat ja osaavat tukevat
heikompia ja hitaampia ja porukalla mennään eteenpäin. Silloin ei sooloilu ole
muotia vaan yhteistyö. Koti on hyvä kenttä oppia tiimissä elämistä – ehkä siksi
meillä onkin niin paljon sinkkuja tänä päivänä, sillä kaikki eivät halua
tiimiä? Mutta Jumala opettaa meitä juuri perheen kautta valtavasti hengellisiä
totuuksia, kuten uskollisuus, nöyryys, toisen huomioiminen, uhrautuvaisuus,
omastaan luopuminen, aikansa antaminen toiselle, rakkaus, toivo,
pitkämielisyys, jatkuvuus, ilo, jne. Silloin kuka tahansa voi olla porukan
heikoin, mutta pärjää muitten kanssa hyvin, kun muut huomioivat hänet
myönteisesti. ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään
mielipiteistä.” Room.14:1. Seurakunta pitäisi aina olla kaikenlaisten ihmisten
paikka, johon vedetään, innostetaan ja kutsutaan jokaista. Se ei saisi
muodostua valikoitujen ja älykkäiden, porvarien ja lukeneiston
valtalinnakkeeksi. Seurakunta ei myöskään tulisi olla erikoisen hurskaiden ja
onnistuneiden näyttelykeskus - ei mikään äärimmilleen trimmattujen kennelkerho.
Seurakunnan tulisi aina huomioida heikot toiminnassaan, opetuksessaan ja
elämässään. ”Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on
teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” Room.15:7. Seurakunnan keskuksena
tulee aina olla Kristus, hänen uskollisuutensa, rakkautena, ristinkuolemansa ja
ylösnousemuksensa. Hänessä on virtaa jokaiselle heikolle.
Tunsin aikoinaan juopon miehen, Eeliksen. Hän oli
rikkinäisen kodin lapsena oppinut juomaan ja myymään viinaa. Tämä harrastus oli
jo siinä vaiheessa tuhonnut hänen elämänsä, kun näin hänet ensi kerran. Hän oli
tullut hoitoon alkoholistikotiin ja istui puupinon vieressä pilkkomassa saunapuita.
Juteltuani hänen kanssaan tulin siihen tulokseen, ettei hänestä enää tule
kalua. Hän vaikutti luuserilta, joka osasi pilata kaiken? Myöhemmin teimme
joitakin viikkojen työkeikkoja talokorjauksiin miesporukalla ja Eelis oli
mukana. Hän oli toisaalta ainainen murheenkryyni, koska ei sopeutunut millään
muiden aikatauluihin. Hän oli aina myöhässä ja aina myöskin arvostelemassa
milloin mitäkin. Mutta toisaalta hänen suorapuheisuutensa oli joskus niin
humoristista, että nauratti. Aikanaan tiemme erosivat ja hän enää tavannut
häntä. Sitten luin yllättäen Sana-lehdestä hänen haastattelunsa:
- Olin sairaalassa lähes kolme kuukautta ja raitistuin sinä
aikana. Sairaalasta pääsin suoraan Kriisipalvelun hoitokotiin Vuosaareen lähes
tuntemattoman ystäväni järjestämänä. Hän osasi oikealla tavalla kysyä minulta,
haluanko muutoksen elämääni vai aionko sairaalasta päästyäni palata tuhoon
johtavalle tielleni.
Puoli vuotta Vuosaaressa käänsi Eeliksen elämän lopullisesti
uuteen nousuun. Raitistuminen alkoi osoittautua pysyväksi, mutta vielä parempaa
oli tulossa. Eelis muutti Toijalan katulähetyskotiin, missä hän alkoi yhä
enemmän kiinnostua hartaustilaisuuksista ja Raamatun lukemisesta.
- Kuljin kuin juna kohti pelastuksen päivääni. Uskoontuloni
oli aika erikoinen ja vauhdikas. Usko tuli elämääni aikamoisella rytinällä.
Eelis muistaa vuoden takaisen heinäkuun illan paremmin kuin
eilisen päivän, vaikka aluksi illassa ei tuntunutkaan olevan mitään erikoista.
Hartaustilaisuuden avaajan sanat eivät tehneet mitään vaikutusta takapenkissä
istuneeseen Eelikseen.
- Mutta toisen puhujan ensimmäiset sanat liimasivat minut
tuoliin kiinni. Tuli jotenkin ahdistava ja puristava tunne. Pelkäsin luitteni
murtuvan, niin oli kova puristus, Eelis selittää.
- Olin sen verran kuullut saarnoja, että tiesin, mistä on
kysymys. Jumala halusi minun luovuttavan elämäni ohjakset Jeesukselle. Saatana
sitä vastoin yritti vielä estää minua tekemästä sitä ja kehotti minua lähtemään
äkkiä ulos salista.
Hetken aikaa se vaihtoehto pyörikin Eeliksen mielessä, mutta
kun hän yritti siirtää jalkojaan, mitään ei tapahtunut.
- Sanoin pirulle, että minä en onneksi pääse tästä
lähtemään, lähde sinä. Samassa kuulin sisäisen äänen sanovan kaksi kertaa, että
sinun syntisi annetaan anteeksi, jos luovutat elämäsi kokonaan Jumalan Pojalle.
Ääni puhui myös ahtaasta portista ja tunsin, kuinka konkreettisesti ahdas
portti puristi minua. Sitten kuulin selvästi Jeesuksen koputuksen ja jopa hänen
askeltensa äänet, kun hän tuli elämääni.
- Vähitellen puristus loppui ja sisälläni kävi aikamoinen
myllerrys. Tunsin ensin ikään kuin tyhjentyväni. Hetken kuluttua tunsin, miten
Pyhä Henki täytti minut uudella voimalla. Iltaa seurasi mahtava yö, tunsin
todella uuden elämän alkaneen. Ensimmäisinä öinä itkin monta tuntia puhdistavaa
itkua, Eelis muistelee liikuttuneena ja haluaa soittaa nauhalta hengellisen
laulun, joka liittyy kiinteästi hänen uskoontuloonsa.
Tämän jutun jälkeen Eelis eli vain muutaman vuoden ja kuoli
alle 50-vuotiaana – mutta uskossa Jeesukseen, pelastuneena.
Jeesus valitsi vallan heikkoja tiimiinsä, hänen valintansa
kohdistuivat syntisiin, sairaisiin, surkimuksiin ja epäonnistuneisiin. Hänellä
ei ollut pääsykokeita eikä hän pyytänyt keneltäkään suosituksia, hän valitsi
ne, jotka eivät olleet mitään, hän otti poisviskatut ja torvet. Hänen
seuraajansa ovat aina muodostuneet avuttomista ja antautuneista. Niistä
ihmisistä hän alkoi rakentaa seurakuntaansa. Koko toiminta perustui hänen
itsensä varaan, ei vähimmässäkään määrin porukan osaamiseen. Nykyaikana olisi
puhuttu riskienhallinnasta, koska Jeesus otti riskin valitessaan tämänlaisia
tyyppejä joukkueeseensa. Hänen riskinhallintansa perustui jumaluuteen ja
kaikkivaltiuteen, kaikkitietävyyteen ja ennaltanäkemiseen – taivaalliseen
valintaan. Vaikka siis siinä oli tämä inhimillinen tekijä vahvasti mukana, kun
ihmisiä otettiin pääasiassa luuserien suuresta joukosta, se toimi mainiosti.
Joku fiksu on sanonut, että jokainen organisaatio on juuri niin vahva kuin sen
heikoin lenkki. Meidän tapauksessamme sana osuu Kristukseen: ”....me taas saarnaamme ristiinnaulittua
Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka
niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on
Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin
ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” 1.Kor.1:23-25. Herra
on tullut itse heikkouteen, että voisi kaikkia heikkoja auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti