1 .Oi Herra, suo mun levätä sun luonas hetki pieni!
On niinkuin ehtyis elämä, kuin painuis umpeen tieni.
2.Mä muistan, kuinka muinoisin luo äidin lapsi riensi
Ja painoi päänsä sylihin, ja äiti tuskat liensi.
3.Niin tulen nyt, oi Jumala, kuin lapsi, Isän luokse,
Ja tiedän: et mua karkoita mun syntieni vuoksi.
4.Vaan, Isä, sallit tulla mun niin köyhänä kuin lienen,
Ja lasket kätes siunatun kuin päälle lapsen pienen.
5.Sä anteeks suot ja lohdutat ja rohkeutta annat,
Sä puhdistat ja parannat, tien avaat, nostat, kannat.
6.Niin hetken luonas oltuain mä nousen uusin voimin.
Oi kiitos siitä, mitä sain: taas lähden työhön, toimiin.
HLV. 289 (Iina Karttunen / Mikael Nyberg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti