Olen tuottanut Fanny Crosbyn lauluista CD-levyn. Siinä on 22 suomennettua laulua kolmen eri lauluryhmän esittämänä ja myyn sitä 2 € kpl.
klikkaa tuosta, niin näet, mitä levy sisältää.....
https://docs.google.com/file/d/0B4PqzDdHptkTYWFBT29qVEwteEU/edit
tässä hieman taustatietoa:
Frances Jane Crosby syntyi 24 maaliskuu 1820 lähellä New Yorkia. Kun Fanny
oli kuuden viikon ikäinen, ja kylmyys oli aiheuttanut tulehduksen silmissä,
vanhemmat kutsuivat apuun epäpätevän lääkärin. Tämä oli sokaissut Fannyn hoitamalla hänen silmätulehdustaan sinappihauteella.
Sokeana hän oppi paljon kuuntelemalla. Hänen äitinsä ja
isoäitinsä lukivat hänelle paljon Raamattua. Hän kuului metodistikirkkoon ja
lauloi siellä lapsikuorossa. Hän kävi sokeainkoulua, jonka aikana hän opetteli
soittamaan pianoa, urkuja, harppua, ja kitaraa. Hänestä tuli hyvä sopraanolaulaja.
Hän oli ensimmäinen nainen, joka sai käyttää puheenvuoron Yhdysvaltain
kongres-sissa. Puhe oli sosiaalinen ja käsitteli vähäosaisten ja sairaiden
asemaa.
Hän kirjoitti näytelmiä, oopperoita, kantaatteja, runoja
ja poliittisia kannanottoja. meni vuonna 1858 naimisiin sokean Alexander Van
Alstynen kanssa ja he toimivat mm. Sokeain koulun opettajina. Heille syntyi
tytär, Frances, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsi oli ainoa. Yhdessä
Jane ja Van järjestivät konsertteja, joissa lauloivat ja soittivat. Puolet
konserttien tuotoista annettiin köyhille.
Vuonna 1849 oli
New Yorkissa kolera-epidemia, joka tappoi paljon ihmisiä. Sen jälkeen
syttyi kärsineen kansan keskuudessa hengellinen herätys. Seuraavana vuonna
Jumala pelasti hänet ja vihki palvelukseensa. Syksyllä 1850 pidettiin
herätyskokouksia metodistikirkossa New Yorkissa. Siellä hän oli istunut
ahdistuneena ja etsinyt varmuutta pelastukseensa. Kolmannen kerran hän meni,
rikkinäisenä, täynnä turhautumista ja ahdistusta… Jotkut meistä, hän kirjoittaa, menivät joka ilta
kokoukseen, mutta vaikka olin pyrkinyt rauhaan, en löytänyt iloa, jota
kaipasin. Jotkut meistä menivät niihin joka ilta, ja kaksi kertaa minä menin
alttarille saadakseni rauhan, mutta en löytänyt iloa, jota janosin, ennen kuineräänä
iltana, 20.11.1850. Minusta tuntui silloin, että valon täytyisi todella
syttyä nyt tai ei koskaan. Niinpä minä nousin ja menin yksin alttarille.
Rukouksen jälkeen he alkoivat laulaa vanhaa antautumisvirttä Vapahtajan verestä
ja kuolemasta. Kun he pääsivät neljännen säkeistön kolmannelle riville: “Tässä
olen, Herra, annan itseni”, minun sieluuni tulvi taivaallinen valo. Hypähdin
jaloilleni, huusin halleluja, ja tajusin vasta silloin, että olin yrittänyt
pitää toisella kädellä kiinni maailmasta ja toisella Herrasta.
Kuitenkin Crosby kirjoitti myöhemmin: Minun kasvuni armossa oli erittäin
hidasta alusta alkaen. Uskoon tulonsa jälkeen neljätoista vuotta myöhemmin
44-vuotiaana Fanny kirjoitti ensimmäinen laulunsa. Seuraavien 51-vuoden aikana
hän kirjoitti yli 8500 kappaletta, jopa seitsemän kappaletta päivässä! Fanny
oli niin tuottelias, että kustantamoissa myytiin enemmän hänen kappaleitaan
käyttämällä yli 100 eri salanimeä. 60 vuoden iässä FC sitoutui Herralle palvelemaan
köyhiä loppuelämänsä. Hän kävi vankiloissa ja auttoi alkoholisteja, työttömiä
ja prostituutioita. Hän toimi kokouksissa evankelistana.
Hei! Kiitos tästä historiikistä. Olen tutkinut lähiaikoina edeltämme kulkeneita Herramme todistajia. Myös naiset olivat Herran käyttämiä kalliita astioita. Kaiken sen kurjuuden keskellä Fanny loi meille lauluja joita laulamme suomennettuina myös omassa seurakunnassani. Kiitos heille jotka kulkivat edeltämme. Kiitos Herrallemme Jeesukselle joka näytti tien <3
VastaaPoista