Villiviini valloittaa alaa

Suomessa menestyy hyvin seiniä rihmastollaan kapuava villiviini, joka koristaa rakennusten seiniä kesällä vihreänä, syksyllä punaisena. Siihen kehittyy myöskin pieniä marjoja, jotka eivät kuitenkaan kelpaa ihmisravinnoksi. Mutta meilläkin linnut syövät niitä. Villiviini on pelkkä koristekasvi, joka muistuttaa aitoa viiniköynnöstä.  Jeesus sanoi olevansa Vanhan Testamentin ennustusten viiniköynnös, se ainoa todellinen ja oikea. ”Minä olen tosi viiniköynnös…” Joh.15:1. ja hänen seurakuntansa on viinitarha. ”Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa.” Jes.5:7. Jumalan tahdon mukaan ihminen voi pelastua vain päästessään osalliseksi tästä viinipuusta, johon liitytään uskon ja kasteen kautta. Usko vaikuttaa elävän yhteyden Jumalan Poikaan ja Herran Henki alkaa vaikuttaa uuden elämän virtausta ihmisen olemuksessa. Tämä tapahtuu kuitenkin vain silloin, kun ihminen suostuu parannukseen l. kääntymykseen synneistään Vapahtajan luokse. Sama koskee sitä seuraavaa aikaa, ihminen pysyy Kristuksessa vain jokapäiväisen parannuksen seurauksena ja hän voi koska tahansa luopua Jeesuksesta ja menettää taivasosuutensa palamalla synnin teille.

Herra murehti kansansa luopumusta, kun hän sanoi profeetan suulla: ”Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi, puhtaimmasta siemenestä; kuinka olet muuttunut minulle vieraan viinipuun villiköynnöksiksi?” Jer.2:21. Mutta sama huoli on meilläkin tänään, Herran seurakuntaan syntyy jatkuvasti vihollisen kylvämää huonoa kasvia tuhottoman paljon. ”Monet paimenet ovat turmelleet minun viinitarhani, tallanneet minun peltopalstani,” Jer.12:10. Toiset kristityt vielä pyrkivät kaikin tavoin edistämään tätä ja ajattelevat naivisti palvelevansa Jumalaa. Näin tapahtuu, kun selviä syntejä aletaan hyväksyä ja kelvollisiksi työmenetelmiksi kelpaavat kaikki mielenjuolahdukset. Erilaiset parantamismenetelmät, terapiat, manipulaatiot, joogat, hoidot ja uskomukset - jopa taikausko - valjastetaan sielujen parantamiseen ilman, että jouduttaisiin pyytämään Jeesusta avuksi ja olemaan vain hänen varassaan. Myös epäjumalat kannetaan kristilliseen kirkkoon, kun hyväksytään muut uskonnot Jeesuksen vertaisiksi. Seuraavana marssitetaan kaikki mahdollinen viihteen ja taiteen, tiedon ja kulttuurin arsenaali seurakuntaan ja käytetään se synnyttämään sielussa väreitä, mutta elävä Jeesus työnnetään syrjään. Meillä ei ole koskaan ollut kirkossa niin paljon rahaa, kiinteistöjä, tekniikkaa, koulutusta, henkilökuntaa ja tietotaitoa kuin tänään. Mutta samalla Jeesus on uudelleen ristiinnaulittu, tapettu, häväisty, hylätty, haudattu ja kuopattu. Hänen sanansa on pidetty halpana ja siihen suhtaudutaan kuin iltasanomien uutisiin – ehkä vieläkin aliarvostetummin? Emme kokoonnu enää rukoilemaan, koska emme tarvitse mitään. Emme itke syntejämme, koska niitä ei ole. Emme joudu valittamaan viheliäisyyttämme, koska olemme jalostuneet kuin muinaiset arjalaiset ennen natsisaksan tuhoa.

Sielullisuus on vakava tauti, joka pyrkii tuhoamaan jalon Kristus-viiniköynnöksen kasvustoa. Siinä käy niin, että kristitty alkaa tarjoamaan osaamistaan Jumalalle valtakunnan rakennusvälineeksi. Tämä osaaminen keskittyy tunteiden, tahdon ja älyn esiintymiseen. Kun sielullisuus pääsee valloilleen, syntyy pahaa jälkeä. On kuin leikkuupuimuri olisi jyrännyt hentojen taimikkojen yli. Pyhän Hengen hiljainen työ, mitä Herra on toteuttanut, hylätään liian kesynä ja heikkona. Sielullisuudelle ei kelpaa halveksittu ja mitätön, se vaatii näyttävää, komeaa, ihmisarvostusta, kauneutta ja pullistelua. Sielullisuuden keskus on aina ihminen, ei koskaan Kristus. Sielullisuuden arvo on inhimillisessä viisaudessa, ei koskaan Jumalan sanassa. Sielullisuus valitsee Saulin, kun Herra osoittaa valintansa Daavidiin. Sielullisuudelle kelpaa hyvin vanha aadam, se langennut roisto, mutta Kristuksen, uuden aadamin se tyrmää kokonaan. Sielullisuus ottaa mallinsa maailmasta ja se halveksii Pyhän Hengen johdatusta ja valintaa. Sielullisuus hajottaa Herran omien välisen yhteyden, joka on Kristukselle korvaamattoman tärkeä. Sielullisuus kulkee aina pimeässä. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1.Joh.1:7

Samalla synti kasvaa villiviinin lailla aidon viiniköynnöksen kustannuksella. On kaksi seikkaa, jotka tekevät mahdolliseksi. Ensimmäinen on se, että ihmiset eivät ole enää syntisiä, eivätkä niin ollen joudu tekemään parannusta. Toinen tämän vertainen ongelma on se, että ajassamme on vain muodollista puhetta Jeesuksen verestä, koska sitä ei enää tarvita. Kuitenkin Herran veren ainoa tarkoitus on pelastaa meidät synneistämme vapaaksi. Jeesuksen merkitys muuttuu vain hyvän elämän esimerkiksi, hyvien ajatusten ja tekojen siunaajaksi, maailmanparantajaksi, köyhyyden postajaksi, sotien estäjäksi, hyvinvoinnin takeeksi ja kaikenlaisten lahjojen antajaksi. Tämän seurauksena usko katoaa ja rakkaus kuihtuu. Kristuksen omien yhteys on vain muodollista ja mitään Hengen hedelmää ei ole näkyvissä. On vain tyydyttävä muistelemaan menneitä ja pyrittävä kuluttamaan aikaa itsensä viihdyttämisessä. Sillä todellinen itsensä uhraaminen syntyy vain Jeesuksen kautta, kun ihminen kuolee lihalliselle minälleen. Käy niin kuin kävi aikoinaan Nehemian aikaan: ”….viinitarhamme ovat toisten käsissä…”Neh.5:5. Sudet, ketut, rotat ja myyrät mellastavat, niin että Herran kaunis viinimäki on kuin kaatopaikka. Ja kaiken keskeltä kuuluu suuri itsetyytyväinen lihallinen röyhtäisy, kun Kristuksesta luopunut kristikunta paukuttelee henkseleitään ja öykkäröi: ” Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse…” Ilm.3:17.

Nyt on aika keskittyä Jeesukseen, hän on kaiken keskus. Hänessä virtaa elämä, ikuinen elämä, uusi elämä, uusi syntyminen, uusi rakkaus, uusi usko, uusi toivo. Hän myös kestää kaikki koetukset ja hänessä heikoinkin uskova on aina vahva ja kestävä. Hänen on kaikki kunnia ja valta, voima ja viisaus. Hän on ensimmäinen ja viimeinen. Vain hänessä pysyen pelastumme helvetistä, sillä villiviinit korjataan kimpuksi risuja ja poltetaan. Eikä se poltto lopu koskaan. On siis turha myydä sieluansa halvalla, vaikka piru tekeekin kovia tarjouksia kuin lähikauppias. Jos joku tarjoaa muuta pelastusta kuin Jeesuksen, on syytä heti hylätä tarjous. Jos kielletään uskonratkaisun tarpeellisuus, on syytä hylätä sellainen opetus. Jos taivastielle päästään ilman kääntymystä ja parannusta, on syytä hylätä se tie välittömästi. Nyt on aika myös tarkkailla Hengen hedelmää seurakunnassa ja kaikessa, mikä kulkee kristillisyyden nimissä, sillä vain se on osoitus Kristuksen läsnäolosta ja vaikutuksesta. Villiviineistä ei koskaan löydy Herran Hedelmällisyyttä. Selviä Vapahtajan elämän tuntomerkkejä ovat rakkaus Jumalaan, joka ilmenee itselleen kuolemisena, ilo pelastuksen lahjasta, joka tulee sulasta armosta, vapauden onnellisuus, joka tulee totuuden tunnosta, ja sen kristitty saa yksin Jumalan sanan kautta. Yhteys toisiin uskoviin ja sen yhteyden kestävä vaaliminen on tärkeä Pyhän Hengen hedelmä. Kärsivällisyys, joka on tyytyväisyyttä Vapahtajan johdatukseen ilman ihmisen saamaa omaa ajallista hyötyä. Kristuksen rauha, jonka uskova saa lahjana Herraltaan, jonka kanssa hän kykenee kohtamaan elämän paineet ja vaikeudet, vastoinkäymiset ja koettelemukset.

Kiitos Jeesus, että elät ja puhut. Varusta omasi Henkesi armolla ja voimalla kaikkia vihollisten koiruuksia vastaan. Auta meitä erottamaan villiviinit, ettemme olisi sellaisia ja tuottaisi ympärillemme kuolemaa. Anna minulle puhdas voimaviini, veresi, tunteakseni sinut omana Vapahtajanani.